Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko muista, ettei vaan kestä näitä vaatimuksia?
20.05.2013 |
Pitäisi näyttää tältä, opiskella, tehdä töitä, sisustaa, tehdä sängyssä sirkustemppuja, ylipäänsä saada joku sinne sänkyyn, lapsia sitten ennen tiettyä ikää, kerätä eläkettä, säästöjä, ehkä koira pihalle, tai vaikka kissa, pari lomamatkaa...
Ja nyt sieltä tulee, että "ei kenenkään ole pakko tehdä/olla mitään noista". JUU EI OLE, mutta mä koen ainakin ahdistusta joka hetki, kun en ole JOTAIN mitä muut (tai minä itse?) odottaa mun olevan. En ole viehättävä ulkonäöltäni, en osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ja olen ilmeisesti tyhmäkin vielä, kun en ole vieläkään onnistunut saamaan ammattia (enkä tällä hetkellä edes pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön).
Ahdistun myös jatkuvasti ihmisten ilkeydestä, miten jokaista pientäkin asiaa arvostellaan. "Siis ärsyttävää, se tuli juttelemaan mulle! Siis hyi, kato minkä väristä kynsilakkaa tolla on. Se naapurin Kaisa on muuten työttömänä vieläkin, miten kehtaakin... Näin tänään ruokakaupassa, että joku osti lihapiirakoita, vaikka oli lihava, ällötti todella". Ja kaikki tämä tulee AIKUISTEN ihmisten suusta.
Musta tuntuu, kuin olisin ihan yksin, nyt, tässä, enkä pärjää. Kaipaan joka solullani kumppania, ihmistä, joka ymmärtää ja joka seisoo mun puolella.
Nämä ajatukset ja tunteet vie mun voimat, eikä mulla ole yhtään jäljellä, ne ei riitä kaiken lisäksi vielä opiskeluihin, työhön, läheisen päihdeongelmaan, yksinäisyyden sietämiseen, itseinhoon.
Ja tiedän, että kun mä joku kaunis päivä liityn siihen tilastoon ihmisistä, jotka on heikkoja eikä jaksa ja lopettaa oman säälittävän elämänsä, on ihmisiä, jotka sanoo "darwinin valinta", ja se vaan vahvistaa sitä, etten halua olla tälläsessä maailmassa.
Näin kaupassa tänään lihavan naisen, joka osti jäätelöä, eikä kiinnostanut vittuakaan.
Kommentit (29)
Ei tunnu, koska olen lopettanut pohtimaan sitä, mitä muut voisivat ajatella elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan sanonut, että sinun pitäisi elää yksin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:44"]
ei kukaan sanonut, että sinun pitäisi elää yksin.
[/quote]
ap itse nostelee ketjua :D
itse asiassa ap keskustelee täällä yksin, koska ap on vähän hullu ja vainoharhainen :D
ap
miksi haluat olla sellaisten ihmisten kanssa jotka arvostelevat kotisi sisustusta? Eivät sellaiset tule kylään jos ei anna. Älä anna kohdella itseäsi kynnymattona ja siivoa elämästäsi pois tuollaiset ihmiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää ei nyt välttämättä liity aiheeseen mutta kun vauva sivulla ollaan niin... pakko kysyä nyt jos vaikka joku osaisi vastata!
vahinko tapahtui viime sunnuntaina eli 19pv. viimekuukautiset alkoivat ja laskurin mukaan ovulaatio tapahtuu 20.5 eli tänään. otin jälki ehkäisyn tänään noin 37h vahigon jälkeen. ONKO MAHDOLLISTA ETTÄ OLEN RASKAANA?
26.:lle olen varmaan liian "kiltti". Toisaalta en kutsu ko. ihmisiä meille, mutta jotenkin onnistuvat aina kutsumaan itse itsensä tai jopa äitini kutsuu heitä meille. Tosi vaikea selittää.
Aina käyntinsä jälkeen olen tosi huonolla tuulella, vaikka yleisesti olen itse melko tyytyväinen kotiimme ja elämäntilanteeseemme. Mieheni aina sanoo, että toiste he eivät sitten enää tule! Eli hänkin selvästi huomaa, miltä käynnit minusta tuntuvat.
Se olisi vielä ok, että omakin perheeni tukee heitä taloudellisesti huomattavan paljon, mutta sitä en tahdo enää kestää, että näillä muiden ostamilla tavaroilla sitten nostetaan itsensä paremmiksi kuin me, jotka olemme ihan itse raapineet kasaan Ikean huonekalumme samalla elättäen useampaa lasta... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan AP:n mainitseman ongelman. Meillä tilanne on se, että veljeni avopuoliso on tottunut saamaan "kaiken". Hän ja veljeni ovat molemmat työelämässä eikä heillä ole lapsia, mutta silti avopuolison vanhemmat ostelevat heille kaikkea runkopatjasängyistä alkaen. Jopa oma äitini ostaa heille kalliita Marimekon ja Iittalan astioita, sisustusjuttuja jne., synttärilahjat aikuisille ovat rahallisesti isoja jne. Äidin auto meni tietysti veljelleni, kun äiti vaihtoi uuteen!
Me emme saa kummankaan puolelta juuri mitään. Opiskeluaikoina elin nälässä kun en saanut opintotukeakaan vanhempien tulojen vuoksi, vaikka asuin omillani. Veljeni asui kotona, kävi armeijassa ja sai jo tuolloin rahaa kotoa, vaikka armeijassa on täysi ylläpito!
Tuosta on noustu ja ITSE kokoonkerätty kaikki (vähä) mitä meillä on. Tuntuu pahalta, kun ko. ihminen kutsuu itse itsensä meille ja arvostelee IKEAN astioitamme ja huonekalujamme. Hän on jopa sanonut, ettei voisi asua meillä. Heillä kun on vain Vepsäläistä!!! Ikean kamat kun ovat NIIN halpojakin. Jopa vanhempani kehuvat aina veljeni kotia ja meillä ollessaan äitini huomauttelee milloin mistäkin...
Elämä on... Kiitos kun sain avautua! Ja jos joku nyt vetää kateuskortin esiin, niin myönnän kyllä olevani hieman kateellinenkin.