Te jotka olette olleet kauan kihloissa, miksi?

Työttömytttä ja rahahuolia on ollut. Lisäksi en halua hääjuhlia niin siitäkin pitäisi joku kompromissi keksiä. En halua laittaa rahaa yhteen päivään eikä hääjutut kiinnosta. 6 vuotta ollaan oltu kihloissa eikä hääpäivää ole tiedossa. Jos lapsia tulee niin sitten viimeistään varmaan naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen monesti että pitkä avoliitto/ kihlaus jossa ei kuitenkaan sovita hääpäivästä on jonkinlaista sitoutumiskammoa. Ei siis haluta sitoutua. Tämä oli kai Martinan ja Stefun suhteen sama, oli siis ajatus että en ole oikean ihmisen kanssa. Silti roikutaan 9 vuotta onnettomassa suhteessa. Eihän siinä ole mitään järkeä. En ikinä suostuisi moiseen kuvioon itse, joko sitä rakkautta on tai sitten ei. Ei ole mitään välimuotorakkautta.

Näin ehkä niille, joille avioliitto on sitoutumisen synonyymi. Pitää muistaa, että kaikille se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla on asperger ja sos. tilanteiden pelko. Ajatus hääseremoniasta pelottaa, niin typerältä kuin se teistä muista kuulostaakin. Lisäksi multa meni vielä koronan myötä työt eli rahastakin on pulaa. 5 vuotta kihloissa ja hääpäivästä ei tietoa... Kihloihin oli helppo mennä kultasepänliikkeessä mutta häät vaativat enemmän. Sukukin painostaa vihille ja lastentekoon.

Naimisiin meneminen ei vaadi yhtään sen enempää. Maistraattiin vaan ja nimet paperiin?

Olemme olleet kihloissa kohta 6 vuotta. Naimisiin mennään syksyllä. Ja miksi pitkään kihloissa? Siksi, kun päätös naimisiinmenosta tehtiin (vasta) nyt.

Kahdestaan - todistajien läsnä ollessa - kirkossa, ei häitä eikä juhlia.

Kihloissa oltu 8 vuotta. Mies kosi ja naimisiinkin piti vissiin mennä.

Itse en vain koe naimisiinmenoa tärkeänä ja on vaan unohtunut. Mielestäni naimisiinmeno on jotenkin vanhanaikaista (sitoudutaan elämään loppuelämä yhdessä, vai miksi sitä edes mennään naimisiin?). 

Ei se elämä siitä naimisiinmenosta muutu mihinkään.

Tuskin koskaan mennään naimisiin, koska siitä tulee vain turhaa vaivaa asioiden järjestelyssä tyhjän takia. Siis jopa se maistraatissa vihkiminen tuntuu hirveältä vaivannäöltä turhan takia.

Lapsia on kaksi ja elämä on hyvää yhdessä, onneksi ollaan aika samaa mieltä naimisiinmenosta.

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet kihloissa kohta 6 vuotta. Naimisiin mennään syksyllä. Ja miksi pitkään kihloissa? Siksi, kun päätös naimisiinmenosta tehtiin (vasta) nyt.

Kahdestaan - todistajien läsnä ollessa - kirkossa, ei häitä eikä juhlia.

Korjaan, siis päätös naimisiinmenon ajankohdasta tehtiin vasta nyt =)

20v yhdessä ja ollaan sovittu ettei mennä naimisiin.

Asuntolaina on jo maksettu, lapsi teini-ikäinen, testamentti ja edunvalvontavaltuutus löytyy pöytälaatikosta. Eron/kuoleman osuessa kohdalle kumpikin pärjää omillaan.

Taisin mä perintöä saadessani kosia tuota miestä sanoilla "aviopuoliso perii 60000 ilman veroja", luulen kyllä että tuo yhteinen lapsi riittää siihen, verottajahan kohtelee meitä kuten aviopuolisoita.

5 vuotta kihloissa. Päivämäärääkään ei olla sovittu. Naimisiin mennään heti kun rahaa on säästössä tarpeeksi häiden järjestämiseen.

Miehellä on kyllä vakituinen työ, mutta minulla on ollut vain pätkätöitä ja perhettäkin on. Pääasia on, että on katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna. Naimisiin keretään myöhemminkin. :)

Me mentiin kihloihin ennen kuin ruvettiin yrittämään lasta. Tulinkin raskaaksi lähes välittömästi. Itse en halunnut mennä naimisiin raskaana ollessa, sillä en halunnut puheita, että meidän olisi ollut pakko avioitua lapsen vuoksi. Sitten tuli elämässä kaikkea muuta väliin eikä naimisiinmeno tuntunut enää niin tärkeältä. Me mentiin lopulta naimisiin 17 vuotta myöhemmin ihan oman perheen kesken eli yhtään vierasta miedän häissä ei ollut.

Olimme kihloissa 15 vuotta ja sen jälkeen meidät vihittiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla on asperger ja sos. tilanteiden pelko. Ajatus hääseremoniasta pelottaa, niin typerältä kuin se teistä muista kuulostaakin. Lisäksi multa meni vielä koronan myötä työt eli rahastakin on pulaa. 5 vuotta kihloissa ja hääpäivästä ei tietoa... Kihloihin oli helppo mennä kultasepänliikkeessä mutta häät vaativat enemmän. Sukukin painostaa vihille ja lastentekoon.

Naimisiinmeno on ihan yhtä helppoa. Ostatte sormukset, jos haluatte. Mikäli kuulutte kirkkoon, niin käytte kirkkoherranvirastossa hakemassa kuulutukset ja sovitte hääpäivän. Arkena saa todistajat kirkkoherranvirastosta. Te saatte itse päättää, luetaanko kuulutukset ja tieto vihkimisestä kirkossa vai ei. Minua ei pelottanut hääseremonia, mutta ei vain muuten kiinnostanut se härdelli. Kukkakimpun tilasin itselleni, mutta en ostanut edes uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla. Hääkuvatkin unohtui ottaa.

Viisi vuotta ensin seurustelua ja nyt tulee viisi vuotta kihloissa oloa täyteen. Ollaan molemmat opiskeltu, ostettu asunto ja nyt omakotitalo. Nyt vasta molemmat pääsemässä työelämään kunnolla kiinni opiskeluiden jälkeen ja halutaan meidän näköiset häät. Eli nyt vasta voi alkaa miettiä edes koko asiaa. 

Yli vuoden mittainen kihlaus on liian pitkä, säännön mukaan se pitäisi mennä niin että häät tanssitaan puoli vuotta kihloista. En ymmärrä näitä vuosikausien kihloja, ei se ole oikeaa rakkautta. 

Helpompi erota

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutaman pariskunnan, jotka ovat olleet kihloissa vähintään 10 vuotta. Kaikilla näillä on yhteinen omistusasunto ja lapsi/lapsia. Naimisiin ei voi mennä, koska näitä miehiä ahdistaa sellainen sitoumus :D Toivon, että nämä avoparit on älynneet sentään tehdä keskinäisen testamentin..

Eihän ne kihloissa ole, jos miehellä ei ole aikomusta naimisiin.

Olimme 5 vuotta kihloissa ja sitten menimme naimisiin maistraatissa, emme kertoneet häistä kenellekään etukäteen, yhteistä omaisuutta alkoi olla sen verran että avioliitto oli helpoin ratkaisu, naimisissa oltu nyt 23 vuotta.

Kihlaus ilman avioliittoa ei ole kihlaus. Se on vaan sormus. Ei merkitse mitään. 

Naimisiinmeno on yksi varmimmista tavoista pilata hyvä parisuhde.

Ollaan oltu 15 vuotta kihloissa, naimisiinmeno on vain jäänyt, unohtunut. Ollaan onnellisia näinkin.

Tällä hetkellä naimisiinmeno tuntuisi vain rahan hukkaan heittämiseltä, kun ei se mitään muuta.

Kyllä me välillä siitä puhutaan, että pitäisikö mennä jo vihdoin naimisiin, mutta koska kummallakaan ei ole sen suurempaa vimmaa ja paloa alkaa suunnitella ja toteuttaa häitä, niin aina se vaan jää. Eikä haittaa yhtään :)

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu 15 vuotta kihloissa, naimisiinmeno on vain jäänyt, unohtunut. Ollaan onnellisia näinkin.

Tällä hetkellä naimisiinmeno tuntuisi vain rahan hukkaan heittämiseltä, kun ei se mitään muuta.

Kyllä me välillä siitä puhutaan, että pitäisikö mennä jo vihdoin naimisiin, mutta koska kummallakaan ei ole sen suurempaa vimmaa ja paloa alkaa suunnitella ja toteuttaa häitä, niin aina se vaan jää. Eikä haittaa yhtään :)

Kihlauksenne on siis rauennut.