Olen onnellinen, että en ole enää parikymppinen.

Minä taas olen onnellinen juuri sen ikäisenä kuin olen, miettimättä sen enempää muita ikiä. Ihan minkä ikäisenä tahansa olemisessa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta enpä niitä huonoja viitsi miettiä, kun en kuitenkaan voi itse vaikuttaa siihen, minkä ikäinen olen. En liioin ymmärrä, miksi jotkut haluavat halveksua muita sillä perusteella, että nämä ovat nuorempia tai vanhempia, kuin halveksuja. Meitä on täällä kaikenikäisiä, ja jokainen on juuri oikean ikäinen.

Persoonan kehitys on aina kesken tai aina valmis, ihan niin kuin sen haluaa nähdä. Minun persoonani oli kaksikymppisenä ihan valmis kaksikymppisen persoona. Eikä sen kehitys nyt nelikymppisenä mihinkään ole pysähtynyt.

Ai...

Katselin juuri valokuvia niiltä ajoilta kun olin 20+ ja voi että tuli ikävä sitä aikaa! Oltiin seikkailunhaluisia, ehdottomia, impulsiivisia, ennakkoluulottomia...