Uusioperheille kysymystä... Painostatteko te isäviikonloppuna lapset olemaan

Minä taas en panisi pahakseen, vaikka miehen lapset 9 v ja 10 v kävisivät harvemmin kuin käyvät, koska takertuvat isääsnä täällä ollessaan. Ap, minusta on ihan normaalia, että lapset elävät myös isänsä luona ihan normaalia elämää kavereineen jne.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:10"]Minä taas en panisi pahakseen, vaikka miehen lapset 9 v ja 10 v kävisivät harvemmin kuin käyvät, koska takertuvat isääsnä täällä ollessaan. Ap, minusta on ihan normaalia, että lapset elävät myös isänsä luona ihan normaalia elämää kavereineen jne. [/quote]

Joo, pääasia että sä saat olla se ainoa takertunut ukkoosi. Ei vi***, mistä kaltaisiasi pällejä aina löytyy?

On kokemusta...

Mun exä oli tuollainen ihan samanlainen ja se oli tosi raskasta. Lapset ois halunneet tavata myös kavereitaan ja viettää ns. normaalia elämää, mutta isä ei antanut mitään vapautta vaan pakotti oleen käytännössä koko ajan itsensä seurassa.

Ja tietenkään myöskään isällä ei ollut mitään muuta elämää. Ei saanut käydä kavereita edes kahvilla, ei mitään.

Lasten kanssa ei myöskään käyty koskaan isovanhempien luona tms, koska kaikki aika piti olla isän kanssa. Ihan vaikka vaan tuijottaa telkkaria, ei se myöskään lähtenyt varsinaisesti tekemään niiden lasten kanssa mitään.

Itse koin tilanteen jo jotenkin häiriintyneeksi.

Musta ap kuulostaa omituiselta. Ei isällä mikään vankila ole tarkoitus olla ja tuon ikäisille lapsille alkaa kaverit olla aina vaan tärkeämpiä. Minusta tervettä olisi, että lapset saa harrastaa ja olla kavereiden kanssa. Isä sen sijaan voi olla läsnä ja vaikka tehdä lapsen + kaverin kanssa jotain yhdessä. Tai sitten aina joskus voi varata spesiaaliaikaa.

Meillä miehen poika tulee tänne vaikka viikoksi lomalla ja kahden päivän päästä alkaa marista kaverilleen yökylään. Vähän se oudolta tuntuu ja usein ehdotetaan, että kaveri tulisi tänne mielummin. Vankilaksi tätä paikkaa ei kuitenkaan aleta tehdä vaan lapsella pitää olla mukavaa. Joskus se mukava on sitä, että tulee tänne ja hengaa kaverinsa kanssa.

Isäviionloppu?

Tuntuu tässä olevan perusoletuksena että isä on aina etävanhempi.

Meillä lapsipuoleni miehen entisestä liitosta asuvat meillä, ja äiti on etävanhempi. Meillä lapset osallistuvat perheen normaaliin elämään. ainoa ero on, että koska he ovat vanhempia kuin minun ja mieheni yhteiset lapset, on heillä enemmän vapauksia ja vastuita. Ikätason mukaan.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:17"]

Musta ap kuulostaa omituiselta.

[/quote]

Miksi ap kuulostaa omituiselta, jos hän on huolissaan siitä, että isä on ottanut jo fanaattisen asenteen lapsiviikonloppuihin ja ottaa raivarit siitä, että lapsella on kaveri :-o

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:56"]

isän/hänen uuden perheensä kanssa?  Miehelläni on 11 ja 12 vuotiaat tytöt ja hän tuntuu ajattelevan, että nämä ovat tiukasti hänen kanssaan aina kun joka toinen vkl.ppu saapuvat. Hän on täysin fanaattinen tämän asian kanssa. Eli tytöillä ei saa olla mitään harrastuksia tai menoja tuolloin. Nyt viikonloppuna nuorempi tyttö toi kaverinsa perjantaina mukaan. No mies veti tästä kauheat pultit ja kaveria vietiin perjantaina takaisin omaan kotiinsa, vaikka tytön oli tarkoitus olla ihan yötäkin. Mies on valtavan mustasukkainen lapsistaan, ja tuntuu että heillä ei saisi olla mitään elämää.  Muilla kokemuksia?? Pelkään että tilanne vain pahenee, kun lapset kasvavat.

[/quote]

Mua kiinnostaa kuka on sopinut yökyläilystä isän luona, jos ei isä kerran ollut siitä tietoinen??

3: kyllä etälastenkin pitää sopeutua meidän normaaliin perhe-elämäämme, johon kuuluvat myös yhteiset lapsemme. Mistä keksit, että itse olen takertunut mieheeni? Aika hataria johtopäätöksiä. Mielestäni muutenkin lasten pitää käyttäytyä ikätasonsa mukaisesti, vaikka sitten isäänsä joka toinen viikonloppu tapaavatkin. Ei isä pysty/halua antaa aivan kaikkea huomiotaan 24 h vuorokaudessa näille lapsille, koska perheeseen ja elämäämme kuuluu muutakin.

Ap:n tarina kuulostaa omituiselta... Eli ap:n miehen toiminta. Ei tajua.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:17"]

Musta ap kuulostaa omituiselta.

[/quote]

Miksi ap kuulostaa omituiselta, jos hän on huolissaan siitä, että isä on ottanut jo fanaattisen asenteen lapsiviikonloppuihin ja ottaa raivarit siitä, että lapsella on kaveri :-o

[/quote]

Kannattaisi antaa lasten olla isällä niin paljon, ettei isän tarvitse varjella vähäisiä tuntejaan niin tarkasti. Tietysti isä haluaa olla lasten kanssa, koska kokee jäävänsä niin paljosta paitsi. Etävanhemmalle käy myös helposti niin, ettei hän oikeasti miellä lasten kasvamista, vaan kokee tunnetasolla, että he ovat saman ikäisiä kuin erotessa. Näin etävanhempi ei tajua, että lapsen elämä on muuttunut ja myös suhde vanhempiin muuttuu. Tämänkin ongelman ratkaisu on selvä: enemmän aikaa etävanhemmalla.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:23"]3: kyllä etälastenkin pitää sopeutua meidän normaaliin perhe-elämäämme, johon kuuluvat myös yhteiset lapsemme. Mistä keksit, että itse olen takertunut mieheeni? Aika hataria johtopäätöksiä. Mielestäni muutenkin lasten pitää käyttäytyä ikätasonsa mukaisesti, vaikka sitten isäänsä joka toinen viikonloppu tapaavatkin. Ei isä pysty/halua antaa aivan kaikkea huomiotaan 24 h vuorokaudessa näille lapsille, koska perheeseen ja elämäämme kuuluu muutakin. [/quote]

Ja sopeutuminen olisi mielestäsi sitä että kävisivät teillä harvemmin? sun sopeutuminen tässä tataa ongelma olla. Ihmetteletkö tosiaan miksi lapset takertuvat isäänsä, ihan oikeasti? Olet surkea raukka

Lasten pitäisi olla etävanhemmallaan enemmän aikaa, jotta tilanne ei muodostuisi sellaiseksi, että isä häluaa olla koko ajan lapsen kanssssa takertuneena. Isä kärsii kamalasti ja kaipaa entistä perhettään ja tuntee syyllisyyttä.

No, meillä ei ole uusperhkuvioita kummallakaan, mutta totta, isän luona lapset haluaisivat harrastaa ja tavata kavereitaan, mutta eivät viitsi, ettei isä vaan pahoita mieltään... Sitten köökivät koko viikonlopun tv:n ääressä yhdessä.

12: Taidat olla joku yh, jota kismittää, etä lasten isällä uusikin perhe :). Todellakin olen sitä mieltä ja mieheni myös, että lapset sopeutuvat meidän perhe-elämäämme täällä ollessaan. Siinä ei mielestäni mitään ihmeellistä. Jos meidän yhteidet lapsemme, jotka ovat siis pienempiä osaavat jakaa asioita, korjata jälkiään ym. niin samaa voi mielestäni odottaa myös muilta lapsilta. Kun etälapset meillä niin isä haluaa viettää aikaansa KAIKKIEN lastensa kanssa. Ovathan he sisaruksia ja mielellään toivoisi heillä olevan läheiset välit. Jos etälapsi ei suostu tekemään mitään muiden kanssa eli vain isä kelpaa, niin siitten saa jäädä sellaiset tekemiset tekemättä. Toinen etälapsista kasvatettu ilmeisesti niin, että käyttäytyy kuin 3-4 vuotias, vaikka on puolet vanhempi. Pitäisikö isän mennä mukaan tähän?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:53"]12: Taidat olla joku yh, jota kismittää, etä lasten isällä uusikin perhe :). Todellakin olen sitä mieltä ja mieheni myös, että lapset sopeutuvat meidän perhe-elämäämme täällä ollessaan. Siinä ei mielestäni mitään ihmeellistä. Jos meidän yhteidet lapsemme, jotka ovat siis pienempiä osaavat jakaa asioita, korjata jälkiään ym. niin samaa voi mielestäni odottaa myös muilta lapsilta. Kun etälapset meillä niin isä haluaa viettää aikaansa KAIKKIEN lastensa kanssa. Ovathan he sisaruksia ja mielellään toivoisi heillä olevan läheiset välit. Jos etälapsi ei suostu tekemään mitään muiden kanssa eli vain isä kelpaa, niin siitten saa jäädä sellaiset tekemiset tekemättä. Toinen etälapsista kasvatettu ilmeisesti niin, että käyttäytyy kuin 3-4 vuotias, vaikka on puolet vanhempi. Pitäisikö isän mennä mukaan tähän?[/quote]

Kuule, uusperheessä elellään ja miehen lapsi asuu meillä. Että se siitä sun "miehesi uudesta perheestä." Ja sorry, mä en niele pätkääkään sun juttujas hankalista lapsipuolista, niitä kuulee tällä palstalla aivan liikaa ja monesit perheen vanhemmilla olisi vain peiliinkatsomisen paikka. Sä et ilmeisesti pysty samaistumaan lapsen asemaan ollenkaan vaan menet vaan eteenpän omien käsitystesi ja mielipiteidesi mukaan. Säälin lasta ja säälin myös isää, joka on ilmeisesti niin heikko ettei kykene pitämään lastaan sen vertaa että saisi luotua turvalliset välit OMAAN lapseensa. Sua siihen ei tarvita määräilemään ja säätämään. Sinunlasillesi naisille on osuva nimitys mutta jätän sen nyt sanomatta. Aikuistu, jos olet kerran myös perheen pystyyn halunnut kasata.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:53"]12: Taidat olla joku yh, jota kismittää, etä lasten isällä uusikin perhe :). Todellakin olen sitä mieltä ja mieheni myös, että lapset sopeutuvat meidän perhe-elämäämme täällä ollessaan. Siinä ei mielestäni mitään ihmeellistä. Jos meidän yhteidet lapsemme, jotka ovat siis pienempiä osaavat jakaa asioita, korjata jälkiään ym. niin samaa voi mielestäni odottaa myös muilta lapsilta. Kun etälapset meillä niin isä haluaa viettää aikaansa KAIKKIEN lastensa kanssa. Ovathan he sisaruksia ja mielellään toivoisi heillä olevan läheiset välit. Jos etälapsi ei suostu tekemään mitään muiden kanssa eli vain isä kelpaa, niin siitten saa jäädä sellaiset tekemiset tekemättä. Toinen etälapsista kasvatettu ilmeisesti niin, että käyttäytyy kuin 3-4 vuotias, vaikka on puolet vanhempi. Pitäisikö isän mennä mukaan tähän?[/quote]

Eli olet tehnyt lsää lapsia paskan kasvattajan kanssa? Vai äitikö se ne miehesi lapset kasvattaa, mies on vaan onneton sivustakatsoja omien lastensa suhteen? Sitten ihmettelette miten ne takertuu isään? :D Ei hemmetti mitä porukkaa täällä tosiaan pyörii ja tuollaiset vielä lisääntyy!!!

Tässä uusperheen äiti ja mun miehelle tää on sen perhe. Vieraileva lapsi on jees, mutta ei se nyt sama asia ole melkein vieras lapsi kuin ne, joiden syntymän on nähnyt, nukuttanut viereen vauvana ja viettää joka päivä aikaa. Valitettavasti miehestä vaistoaa sen, että nämä nuoremmat on kaikki kaikessa. Peittää ja yrittää tsempata, mutta niin se vaan on, että vanhimpaan suhde on etäinen ja lapsi aika kaukana isänsä mielestä arjessa, jos ei ole täällä. Joskus sanookin suoraan jostain, että "mennään sitten, kun ollaan omalla perheellä"...

16 ja 17: Taitaa aihe kouhuttaa nyt tunteita oikein olantakaa. En ole säätämässä mitään isän ja lapsiensa välisiä asioita, vaan kyllä isä ihan itse päättää, miten lapsiensa kanssa aikaa viettää. Ja hänen toiveensa on viettää aikaa kaikkien lapsiensa kanssa silloin, kun kaikki lapset koolla. Ei esimerkiksi niin, että viettäisi etälapsiviikonlopun vain etälapsiensa seurassa. Ei minun tarvitse aikuisen miehen valintoihin tässä suhteessa puuttua varsinkin, kun en näe niissä mitään ihmeellistä. Kuulisin kyllä mielellään, miksi tällainen ratkaisu jonkun mielestä on erikoinen/tuomittava? Mielestäni on aivan normaalia, että etälapset osallistuvat arkiseen, normaaliin elämäämme silloin kun täällä ovat. Käydään mummolassa, vietetään aikaa koko perheen kesken, pyydetään joskus vieraita tai kyläillään itse jne. Miksi isän pitäisi olla nämä viikonloput vain etälasten kanssa osallistumatta heidän kanssaan mihinkään muuhun? Eikö isä saa edes yrittää ottaa lapsia mukaan muuhun elämäänsä? Isä on eronnut lasten äidistä lapsien ollessa alle 3 v eli käytännössä jokapäiväinen kasvatus on ikävä kyllä jäänyt ilmeisesti liikaakin äidin kontolle.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:19"]16 ja 17: Taitaa aihe kouhuttaa nyt tunteita oikein olantakaa. En ole säätämässä mitään isän ja lapsiensa välisiä asioita, vaan kyllä isä ihan itse päättää, miten lapsiensa kanssa aikaa viettää. Ja hänen toiveensa on viettää aikaa kaikkien lapsiensa kanssa silloin, kun kaikki lapset koolla. Ei esimerkiksi niin, että viettäisi etälapsiviikonlopun vain etälapsiensa seurassa. Ei minun tarvitse aikuisen miehen valintoihin tässä suhteessa puuttua varsinkin, kun en näe niissä mitään ihmeellistä. Kuulisin kyllä mielellään, miksi tällainen ratkaisu jonkun mielestä on erikoinen/tuomittava? Mielestäni on aivan normaalia, että etälapset osallistuvat arkiseen, normaaliin elämäämme silloin kun täällä ovat. Käydään mummolassa, vietetään aikaa koko perheen kesken, pyydetään joskus vieraita tai kyläillään itse jne. Miksi isän pitäisi olla nämä viikonloput vain etälasten kanssa osallistumatta heidän kanssaan mihinkään muuhun? Eikö isä saa edes yrittää ottaa lapsia mukaan muuhun elämäänsä? Isä on eronnut lasten äidistä lapsien ollessa alle 3 v eli käytännössä jokapäiväinen kasvatus on ikävä kyllä jäänyt ilmeisesti liikaakin äidin kontolle.[/quote]

Eli ilmeisesti miehesi ei tajua että lapset voisivat tarvita ihan vaan aikaa pelkästään isänsä kanssa? Se on kuule ihan tavallista ydinperheessäkin että joskus annetaan aikaa vain yhdelle lapselle. Mutta mstäs te nyt tällaisia tajuaisitte, niin tuntuu olevan homma hakusessa. Ja tosiaan, jos ei itse osallistu oman lapsensa kasvattamiseen niin on ihan väärä ihminen arvostelemaan. Saati nyt sinä, jolla tuo oma kasvu on myös jäänyt kesken.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:19"]16 ja 17: Taitaa aihe kouhuttaa nyt tunteita oikein olantakaa. En ole säätämässä mitään isän ja lapsiensa välisiä asioita, vaan kyllä isä ihan itse päättää, miten lapsiensa kanssa aikaa viettää. Ja hänen toiveensa on viettää aikaa kaikkien lapsiensa kanssa silloin, kun kaikki lapset koolla. Ei esimerkiksi niin, että viettäisi etälapsiviikonlopun vain etälapsiensa seurassa. Ei minun tarvitse aikuisen miehen valintoihin tässä suhteessa puuttua varsinkin, kun en näe niissä mitään ihmeellistä. Kuulisin kyllä mielellään, miksi tällainen ratkaisu jonkun mielestä on erikoinen/tuomittava? Mielestäni on aivan normaalia, että etälapset osallistuvat arkiseen, normaaliin elämäämme silloin kun täällä ovat. Käydään mummolassa, vietetään aikaa koko perheen kesken, pyydetään joskus vieraita tai kyläillään itse jne. Miksi isän pitäisi olla nämä viikonloput vain etälasten kanssa osallistumatta heidän kanssaan mihinkään muuhun? Eikö isä saa edes yrittää ottaa lapsia mukaan muuhun elämäänsä? Isä on eronnut lasten äidistä lapsien ollessa alle 3 v eli käytännössä jokapäiväinen kasvatus on ikävä kyllä jäänyt ilmeisesti liikaakin äidin kontolle.[/quote]

Onko se sun lapsiltasi tosiaan pois jos isä viettäisi edes joskus aikaa niiden ex-liiton lastensa kanssa keskenään. Milloin ne lapset saavat puhua luottamuksellisesti omista tunteistaan isälleen jos isän uusi perhe kyttää koko ajan vieressä? Vai eikö lapsilla ole/saa olla tuollaisia  tarpeita isäänsä kohtaan? Aina pitää sinun ja teidän rakkauslapsien olla kaikessa mukana?

Minä olen tuo uusperheen äitipuoli jossa miehen lapsi asuu ja jopa minä olen antanut omaa aikaa tälle lapsipuolelleni, ilman meidän yhteisiä lapsia. siksi meillä onkin niin hyvät välit. Sinä tässä tunnut eniten takertuvan jos lasket isän ajan noin tarkkaan, kenen kanssa voi olla ja kenen kanssa ei.