Olen ihan hirveän ruma ikun itken!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:57"]

Miksi itkeminen on aina niin kaunista leffoissa, miksi missään ei näytetä nieleskelevää, niiskuttavaa ja kuolaavaa porsasta jollaiseksi minä muutun itkiessäni.

[/quote]

Kyseessä on varmaan amerikkalaiset rakkaushömppäelokuvat. Niissä kaikissa aina on ensin hirveästi vastoinkäymisiä, ja kaunis onnellisen itkuinen loppu. Tämä "nieleskelevä, niiskuttava ja kuolaava porsas" jollaiseksi itse jokseenkin ehkä kohtuuttomasti itsesi luokittelit, ei vetoa katsojiin.

Juhani, 32

Mulla taas kun itken tulee turvonneet punaiset silmänalut ja nenän ja suun välille tulee punaisia pilkkuja.

Täälläkin eräs laikkunaama turbosilmä. Vieläkin muistan lämmöllä muuatta nuoruuden ihastusta, joka sanoi mulle joskus että olen kauneimmillani kun itken. Eikä siis ollut mitään vinoilua.

Itkun jälkeen kosteuttavia silmätippoja niin turvotus ei ole niin paha

Ap, meillä on varmaan samoja geenejä. Lisäksi sekään ei riitä, että näyttäisin itkiessäni karmealta, ei tarvitse vollata paljonkaan kun seuraavana päivänä silmät ovat vielä todella punaiset ja hyvin turvoksissa, samaten nenä tukossa vielä silloinkin. Ei taatusti jää kenellekään epäselväksi, että olen itkenyt. Vuorokausi menee kevyesti, että alkaa näyttää normaalilta.

Suoraan sanottuna joskus on tehnyt mieli vetäistä kaveria pataan kun on hehkuttanut kuinka hyvä olo on kun laittoi surullista musiikkia soimaan ja antoi itkun tulla. Aaaargh, oon niin kade, ei hän näytä chiliä naamaansa hieroneelta hirviöltä, jolta tursuaa ektoplasmaa sieraimista ja jonka silmät muistuttavat lähinnä kahta mätää tomaattia, joista jokin iljettävä yrittää kurkistella. Puhettakaan en itkiessäni osaa kunnolla tuottaa, jotakin ihme nikottelua, josta viimeisenkin terän vie umpitukossa oleva nenä.

Lisäksi on vielä se pirullinen hedari, jonka pienikin itku laukaisee.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:48"]

Ap, meillä on varmaan samoja geenejä. Lisäksi sekään ei riitä, että näyttäisin itkiessäni karmealta, ei tarvitse vollata paljonkaan kun seuraavana päivänä silmät ovat vielä todella punaiset ja hyvin turvoksissa, samaten nenä tukossa vielä silloinkin. Ei taatusti jää kenellekään epäselväksi, että olen itkenyt. Vuorokausi menee kevyesti, että alkaa näyttää normaalilta.

Suoraan sanottuna joskus on tehnyt mieli vetäistä kaveria pataan kun on hehkuttanut kuinka hyvä olo on kun laittoi surullista musiikkia soimaan ja antoi itkun tulla. Aaaargh, oon niin kade, ei hän näytä chiliä naamaansa hieroneelta hirviöltä, jolta tursuaa ektoplasmaa sieraimista ja jonka silmät muistuttavat lähinnä kahta mätää tomaattia, joista jokin iljettävä yrittää kurkistella. Puhettakaan en itkiessäni osaa kunnolla tuottaa, jotakin ihme nikottelua, josta viimeisenkin terän vie umpitukossa oleva nenä.

Lisäksi on vielä se pirullinen hedari, jonka pienikin itku laukaisee.

[/quote]

Sama homma, en ymmärrä miten jotkut voivat itkun jälkeen tuntea olonsa "puhdistuneeksi" tai "vapautuneeksi". Kaiken muun hirvityksen lisäksi saan vielä sellaisen päänsäryn, että pää tuntuu halkeavan.

Ja se puhumunen.. Hirveää yrittää itkiessä selittää, että mikä on hätänä, kun äänet mitä saan aikaan muistuttavat jotain ajokoiraa/hyljettä.

Se on näköjään yksilöllistä miten joutuu "kärsimään" itkemisestä.

mulla on taas vähän toisinpäin. Tokkakai heti itkun loputtua näkee että olen itkenyt mutta jos pari tuntia on mennyt itkemisestä ja olen vaikka ollut ulkonakin niin ei musta välttämättä huomaa.

joillakin alkaa silmät vuotamaan ihan hirveesti jo nauraessa :)

Hyi, miehenikin on ihan suoraan sanonut, ettei oikein tykkää jos itken, näytän tosissaan niin hirveältä. :D

Kuulostaapa miehesi ikävältä tyypiltä, ap. Itkeminen tuskin ketään kaunistaa. Olen itsekin kaltaisesi itkijä: seurauksena punaiset turvonneet silmät, laikukas naama, punainen tukkoinen nenä ja umpeen kuroutunut kurkku, eli ei paljon pysty puhumaan pitkään aikaan. Mutta ikinä ei mieheni (tai edes exäni) päästäisi suustaan mitään noin kamalaa!

Sinun tunteistasi, pahasta olostasi ja järkytyksestäsi viis, suu kiinni ja ole kaunis! Hyi, minkälainen mies!

Täälläkin yksi kohtalotoveri. Vähäisenkin itkemisen jälkeen silmäluomet kuin turvonneet häppärit. Tulee kyllä viimeiseen asti välteltyä tilanteita, jossa saattaisi joutua liikkumaan ihmisten ilmoilla itkemisen jälkeen.

Mullakaan ei tarvi kun tippa tulla linssiin niin silmät punottaa ja silmien alle poskille tulee punaiset läiskät, ei siis kovin kaunis näky. Tosin en ole oikeassa elämässä nähnyt yhtään ihmistä, joka oikeasti itkiessään olisi kaunis. Eikä itkiessä tarvitsekaan olla kaunis. Ne leffahömpötykset on nimen omaan feikkiä leffaitkua, jonka ei ole tarkoituskaan näyttää todenperäiseltä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:09"]

Hyi, miehenikin on ihan suoraan sanonut, ettei oikein tykkää jos itken, näytän tosissaan niin hirveältä. :D

Kuulostaapa miehesi ikävältä tyypiltä, ap. Itkeminen tuskin ketään kaunistaa. Olen itsekin kaltaisesi itkijä: seurauksena punaiset turvonneet silmät, laikukas naama, punainen tukkoinen nenä ja umpeen kuroutunut kurkku, eli ei paljon pysty puhumaan pitkään aikaan. Mutta ikinä ei mieheni (tai edes exäni) päästäisi suustaan mitään noin kamalaa!

Sinun tunteistasi, pahasta olostasi ja järkytyksestäsi viis, suu kiinni ja ole kaunis! Hyi, minkälainen mies!

Komppi.

Kun oikeasti itkettää, joku muu on yleensä siinä tilanteessa paljon suurempi murhe kuin ulkonäkö. Paitsi tietenkin elokuvissa. Mutta uskotko sinä muuten ihan tosissasi kaikki elokuvien jutut?

Miksi pitäisi olla kaunis itkiessään?

Joo, eipä minunkaan räkä poskella -vollottaminen juurikaan muistuta sitä ihanien nyyhkyleffojen eteerisen kaunista itkemistä, huuli väpättäen katsellaan kaukaisuuteen muutaman kyyneleen vieriessä poskea pitkin. 

Täällä toinen, jolla silmät turpoaa samantien itkusta. Mulla on muutenkin arat silmät, esim. voimakkaat hajut (ei hajuvedet, vaan esim. kenkäkaupan kumin lemu) saa silmät kirvelemään ja turpoamaan puolilleen siitä, mitä ne normaalisti ovat.

Todella rasittava vaiva.

Yritän siis olla itkemättä. :)