Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään tunnekylminä?
Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?
Kommentit (41)
Hysteeriseen palstamammaan verrattuna kuka tahansa joka ei ajattele koko ajan lapsia on tunnekylmä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:17"]
Siksi kun moni vela tuntuu olevan lähempänä neljääkymppiäkin vielä uskomattoman lapsellinen itsekin; ei osata tosiaankaan kuin velloa omissa "murheissa" jotka ovat omiin korviini äärettömän typeriä ja lapsellisia.
[/quote]
Mitä tekemistä tällä on tunnekylmyyden kanssa? Et vastannut kysymykseen vaan avauduit vain omista ongelmistasi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. -ap
[/quote]
NImenomaan sitä: vellotaan omissa olemattomista ongelmissa, ollaan keskenkasvuisia ja ei osata rakastaa kuin itseään ja omaa ääntään. Surullista mutta totta
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:17"]
Siksi kun moni vela tuntuu olevan lähempänä neljääkymppiäkin vielä uskomattoman lapsellinen itsekin; ei osata tosiaankaan kuin velloa omissa "murheissa" jotka ovat omiin korviini äärettömän typeriä ja lapsellisia.
[/quote]
Mitä tekemistä tällä on tunnekylmyyden kanssa? Et vastannut kysymykseen vaan avauduit vain omista ongelmistasi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. -ap
[/quote]
NImenomaan sitä: vellotaan omissa olemattomista ongelmissa, ollaan keskenkasvuisia ja ei osata rakastaa kuin itseään ja omaa ääntään. Surullista mutta totta
[/quote]
Ehkä ne sinun mielestäsi olemattomat ongelmat eivät ole olemattomia sille, joka niissä velloo? Ehkä toisaalta omat ongelmasi ovat toiselle ihan olemattomia ja itse tunnut keskenkasvuiselta? Lisäksi on outoa yhdistää tuo itsensä rakastaminen juuri lapsettomien piirteeksi, kun itserakkaita vanhempiakin on enemmän kuin tarpeeksi tässä maailmassa.
Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli, koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.
En minä ainakaan. Olen yh, ja minulla on paljon ystäviä, joilla ei ole lapsia. Matkustan ja käyn viihteellä paljon mieluummin lapsettomien kanssa kuin niiden, joilla on lapsia. Monilla nimittäin ei ole yhden drinkin jälkeen muuta puheenaihetta kuin lapset/perhe.
Itse puhun mieluummin kaikesta muusta, olenhan tuolloin vapaalla. Yksityiskohtaiset tilitykset jonkun perhekuvioista ei vaan kiinnosta. Lapsettomat ystäväni ovat aktiivisia ja suuntautuvat avoimesti moniin asioihin ja tekemiseen.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]
Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli, koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.
[/quote]
Voin sanoa tuohon, että nämä ihmiset ovat myös intohimoisia, mutta intohimo ei kohdistu lapsiin. Haluan säilyttää kiihkeän ja intohimoisen parisuhteen mieheeni JA nauttia omasta tilastani ja ajastani.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]
Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli, koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.
[/quote]
Kuvasit juuri minut lähes nappiin :D En tosin katso suhtautuvani tulevaisuuteen erityisen negatiivisesti. Uskon myös lapsiperhe-elämän olevan välillä hyvinkin antoisaa, omalla kohdallani vain asian miinukset ovat aina näyttäytyneet suurempina kuin plussat.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]
Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli, koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.
[/quote]
Voin sanoa tuohon, että nämä ihmiset ovat myös intohimoisia, mutta intohimo ei kohdistu lapsiin. Haluan säilyttää kiihkeän ja intohimoisen parisuhteen mieheeni JA nauttia omasta tilastani ja ajastani.
[/quote]
Mä taas näen intohimoisia ihmisiä ympärilläni sekä perheellisissä että lapsettomissa. Ja sitten tunnen myös veloja, joiden parisuhde ei tosiaankaan intohimoa räisky, vaan on sekin aika "käytännöllinen", tuttu ja turvallinen. Seksiä tuskin enempää kuin keskivertopariskunnalla. Mutta varmasti on joo näitä huippuintohimoisiakin..
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]
Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli, koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.
[/quote]
Tuossa kuvauksessa on kyllä paljon tuttua. Järkevyys ja rauhallisuus, elämänhallinnan ja järjestyksen tärkeys, oman tilan ja ajan arvostaminen ja kaaoksen kokeminen epämiellyttäväksi ovat ainakin asioita, jotka tunnistan sekä itsessäni että joissakin muissa veloissa. Väittäisin myös, että introvertit ja esimerkiksi lievästi aistiyliherkät ovat yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomissa. Pessimismiä, synkkyyttä ja intohimottomuutta en kuitenkaan allekirjoita. -ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:20"]
en ole kokenut lapsiperheiden vanhemmilta erityisen lämmintä kohtelua, ovat aika kovia ja käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, tiedän ettei kaikki tietenkään, mutta nämä läheisesti tuntemani
[/quote]
Toivoisin, ettei ihmisiä jaoteltaisi lokeroihin luonteenpiirteiden mukaan: äidit ovat sellaisia, velat tällaisia, lesbot tuollaisia, uraäidit kaikki tietynlaisia...
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:10"]
Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?
[/quote]
Miten joku jaksaa päivästä toiseen miettiä, mitä mieltä itse kukin on hänestä?
Joku mielenterveysongelma, vai?
Lapsia inhoavat ovat niitä joista puuttuu jotain perimmäistä, ihmisyydelle olennaista. Elämän pitää olla siistiä ja hiljaista ja nautinnollista juuri silloin he haluavat. Monesti hankkivat siistin ja hiljaisen ja nautinnollisen kissan. Ehkä ihmiset sitten ajattelevat että vapaaehtoisesti lapseton on yhtä kuin lapsia inhoava, vaikka lapsettomista löytyy monenlaista hiihtäjää.
Toinen stereotypiä on näköjään se, että vapaaehtoisesti tai muuten lapsettomalla on lemmikkieläimiä. Meillä ei ole eikä tule. Tekeeköhän se meistä sitten vieläkin kylmempiä ihmisiä ;)?
Siistin, hiljaisen ja nautinnollisen kissan. Joo-o, kissanruokamainoksia on tullut katsottua, siellä semmoisia näkyy. Ja pehmoleluina lapsien sängyillä. Elävän kissan kanssa eläminen on hieman toista :)
Renne Korppila pisti piuhansa poikki. En muista hänen avokkinsa nimeä. Sellanen tusinablondi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:53"]
Toinen stereotypiä on näköjään se, että vapaaehtoisesti tai muuten lapsettomalla on lemmikkieläimiä. Meillä ei ole eikä tule. Tekeeköhän se meistä sitten vieläkin kylmempiä ihmisiä ;)?
[/quote]
Sama täällä. Emme todellakaan ole tunteettomia ja kylmiä vaikkei ole lapsia eikä lemmikkejä. Ja ihan omasta tahdosta. Meillä on ihania sukulaisia, ystäviä, kummilapsia jne. Minä hyväksyn suurperheet, pienperheet ja lapsettomat perheet. En arvota ihmisiä lasten tai lemmikkien mukaan. Jos joku läheinen olisi kovin tuomitseva, niin varmaan välttelisin hänen seuraa, onneksi näin ei ole.
Miksikö on tuollainen käsitys vapaaehtosesti lapsettomista? No varmaan siksi kun on vuositolkulla kuunnellut sitä marinaa kun en lähde joka hemmetin kissanristiäisiin tai kun en tästä vaan varaa lapsettoman kaverin kanssa matkaa Australiaan jne. Siksi kun moni vela tuntuu olevan lähempänä neljääkymppiäkin vielä uskomattoman lapsellinen itsekin; ei osata tosiaankaan kuin velloa omissa "murheissa" jotka ovat omiin korviini äärettömän typeriä ja lapsellisia. Siksi. Ja olen kyllä ihan sitä mieltä että luojan kiitos eivät ole tuossa jamassa vielä hankkimassa jälkikasvua vaivoikseen..
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:20"]
Ei ole siis pelkästään lapsettomien "synti" tää ;)
[/quote]
Ei olekaan, mutta selväksi on tullut, että todella monia ärsyttää, jos lapseton puhuu lemmikistään samalla tavalla kuin joku, jolla on ihmislapsiakin. Tässä "lemmikkilässytyksessä" on ihan eri säännöt lapsettomille ja lapsellisille.
[/quote]
Totta, ja eri säännöt on muuten myös vapaaehtoisesti lapsettomille ja tahtomattaan sellaisille. Tuttavapiirissä kun on myös tällaisia lemmikkilässyttäjiä, ja tahtomattaan lapsettoman pariskunnan lässytykset eivät olekaan ällöttävää tai tyhmää, vaan ymmärrettävää, sööttiä ja jopa ihan normaalia. Jostain syystä juuri vapaaehtoisesti lapsettomien lemmikkilässytykset tuntuvat herättävät suurinta ärtymystä.
(nro.13)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:17"]
Siksi kun moni vela tuntuu olevan lähempänä neljääkymppiäkin vielä uskomattoman lapsellinen itsekin; ei osata tosiaankaan kuin velloa omissa "murheissa" jotka ovat omiin korviini äärettömän typeriä ja lapsellisia.
[/quote]
Mitä tekemistä tällä on tunnekylmyyden kanssa? Et vastannut kysymykseen vaan avauduit vain omista ongelmistasi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 07:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:10"]
Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?
[/quote]
Miten joku jaksaa päivästä toiseen miettiä, mitä mieltä itse kukin on hänestä?
Joku mielenterveysongelma, vai?
[/quote]
No en osaa vastata tähän, kun en toimi itse tuolla tavalla. -ap