Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään tunnekylminä?

No jaa, ei mun mielestä sellainen ole hoivavietitön jolla on lemmikkieläimiä.

Eiköhän se ole jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei. Ei se mulle ole ainakaan mikään ongelma jos joku ei halua , ihan ok.

en ole kokenut lapsiperheiden vanhemmilta erityisen lämmintä kohtelua, ovat aika kovia ja käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, tiedän ettei kaikki tietenkään, mutta nämä läheisesti tuntemani

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:16"]

Eiköhän se ole jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei. Ei se mulle ole ainakaan mikään ongelma jos joku ei halua , ihan ok.

 [/quote]

Juu, aika harva tätä valintaa on kovin äänekkäästi tuomitsemassa. Kuitenkin monet niistäkin, joiden mielestä kyseessä on ihan ok valinta, ovat silti sitä mieltä, että olemme kylmiä ihmisiä. Miksi? -ap

Olisko se sitä kun usein etenkin nettikeskusteluissa velat on usein järki edellä, eivät tuo tunteitaan esiin?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:10"]

Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?

[/quote]

Lukematta muita vastauksia voinen todeta, että siksi, koska tälläkin palstalla velat usein käyttäytyvät kuin idiootit.

Jos jollain on tosi vaikeaa lasten takia, tullaan huokailemaan, että onneksi en koskaan tehnyt lapsia. Lisäksi sellainen " inhoan lapsia" ja "lapset sitä ja lapset tätä" - mölinä on jotenkin niin lapsellista ja typerää, että ei sellaisia ihmisiä voi pitää kovin tunnekypsinä.

Ja en nyt puhu ap. sinusta. Vaan siitä, millaisen kuvan velat itsestään yleensä tälläkin palstalla antavat.

Miten sä muuten pystyt pitämään niistä lemmikeistäsi huolta, jos sulla ei ole sitä hoivaviettiä? : ) 

PS. älä vaan ala sellaiseksi " mun vauvelit" ja "meidän karvalapset"-velaksi. Se on vaan NIIIIIN typerää ja ärsyttävää ja taas yksi esimerkki siitä typeryydestä, joita velat harrastaa. Tai siis voitte keskenänne höyrytä, mutta jokainen, jolla on lemmikkejä ja lapsia, tietää että ne lemmikit on jotain ihan muuta kuin lapsia.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:23"]

Olisko se sitä kun usein etenkin nettikeskusteluissa velat on usein järki edellä, eivät tuo tunteitaan esiin?

[/quote]

Eikä se kyllä yleensä ole edes mitään järkeä, se on pelkoa. Ei tätä elämää muutenkaan voi hallita järjellä, kuten ehkä tästä maailmasta huomaa.

Myös vanhemmuuden suurin side on tunneside, ei mikään järki.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:23"]

Olisko se sitä kun usein etenkin nettikeskusteluissa velat on usein järki edellä, eivät tuo tunteitaan esiin?

[/quote]

Tätä mäkin epäilen yhdeksi syyksi. Jos ei itsellä ole esim. mitään vauvakuumeen tapaista tai muutenkaan tunnepuolella sellaista oloa että lasta kaipaisi, näkökulma lasten  saamiseen voi olla niin erilainen kuin toisella tavalla kokevalla, että tästä tulee se kylmyyden vaikutelma. 

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:10"]

Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?

[/quote]Eipä ole ikinä tullut mieleen että velat olisivat yleisesti jotenkin tunnekylmiä ihmisiä, joskin heissäkin toki varmasti sellaisia on. Nettipalstojen kommenttien mukaan en kutenkaan tekisi mitään yleistyksiä yleisestä ajattelusta. Näille kirjoittelee paljon ihmisiä, joiden ainoa motiivi on pahansuopuus ja satuttamisen halu.

- ystävällisin terveisin suuren suurperheen äiti, joka ei hänkään ole tunnekylmä.

Toisista ei vain ole äideiksi ja luomaan elämänikuista tunnesidettä. Joten on hyvä, että nykyään on ehkäisy ja kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia.

Onneksi olet ymmärtänyt tämän, että et kykenisi äidiksi. Moni muu olisi saanut tehdä tämän saman.

Kun luin eilen uutisen äidistä, joka hyppäsi 10 vuotiaan lapsensa perässä koskeen, ajattelin, että siinä näkyy, kenestä on äidiksi. Jos kokee, että ensimäisenä olisi ajatus, että vaatteet kastuu, jos joutuu menemään pelastamaan lastaan, on parempi, ettei lapsia tee.

Hyvää jatkoa sinulle ja älä välitä muiden mielipiteistä. Sinulla on oikeus elää, kuten elät ja olisi huono asia, jos tekisit lapsia. Vanhempien tunnekylmyyttä ja hylkäämiskokemuksia itkeviä lapsia on nyt jo liikaa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:48"]

PS. älä vaan ala sellaiseksi " mun vauvelit" ja "meidän karvalapset"-velaksi. Se on vaan NIIIIIN typerää ja ärsyttävää ja taas yksi esimerkki siitä typeryydestä, joita velat harrastaa. Tai siis voitte keskenänne höyrytä, mutta jokainen, jolla on lemmikkejä ja lapsia, tietää että ne lemmikit on jotain ihan muuta kuin lapsia.

 [/quote]

Joo, ei pelkoa. Omat vanhempani puhuvat koirilleen lässyttäen, ja se on aika sietämätöntä kuunneltavaa. Täytyy kyllä sanoa, että vauveli ja lapsi ovat minusta aika omituisia hellittelynimiä vapaaehtoisesti lapsettoman käyttää. Minun mielessäni sana "vauva" ei herätä erityisen positiivisia mielikuvia, ja eläimen kutsuminen vauvaksi tuntuisi todella väärältä. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:49"]

Eikä se kyllä yleensä ole edes mitään järkeä, se on pelkoa.

[/quote]

Mitä tarkoitat tällä? -ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:48"]

PS. älä vaan ala sellaiseksi " mun vauvelit" ja "meidän karvalapset"-velaksi. Se on vaan NIIIIIN typerää ja ärsyttävää ja taas yksi esimerkki siitä typeryydestä, joita velat harrastaa. Tai siis voitte keskenänne höyrytä, mutta jokainen, jolla on lemmikkejä ja lapsia, tietää että ne lemmikit on jotain ihan muuta kuin lapsia.

[/quote]

Lapsia kolme ja kissoja kaksi. Kissat on meidän karvavauvoja ja mamman kultia sun muuta "ällöttävää lässytystä" ;) Ja tietenkin tiedän, että lemmikit on eri asia kuin lapset, mutta perheenjäseniä nekin ovat ja rakkaita sellaisia. Ja lähipiirissä on muuten muitakin lapsiperheitä, joissa lemmikkejä hellitään ja niitä puhutellaan hellittelynimillä.

Ei ole siis pelkästään lapsettomien "synti" tää ;)

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:20"]

Ei ole siis pelkästään lapsettomien "synti" tää ;)

[/quote]

Ei olekaan, mutta selväksi on tullut, että todella monia ärsyttää, jos lapseton puhuu lemmikistään samalla tavalla kuin joku, jolla on ihmislapsiakin. Tässä "lemmikkilässytyksessä" on ihan eri säännöt lapsettomille ja lapsellisille.

Itse tulen kaikella todennäköisyydellä olemaan lapseton. En ole kokenut sitä tunnetta, että olisi tarve saada jälkikasvua. Tähän valintaani on ainakin yksi suhde kariutunut. Voi sitä surunpäivää vanhemmilleni, etenkin äidilleni, kun kerroin ettei hänestä taida tulla isoäitiä.

Mummoni puhuu jatkuvasti siitä kuinka minun olisi vakiinnuttava ja kuinka olisi oltava perhettä. En koe ensinnäkään olevani valmis isäksi. En koe olevani valmis välttämättä edes avio/avomieheksi elämäni loppuun asti samalle naiselle. Ei, en ole irtosuhteiden harrastaja. Olen se hiljainen hissukka joka käy ostamassa maidon kaupasta sen enempää ääntä pitämättä ja huomiota herättämättä. Aiemmin tosin kävin baareissa ja tultuani typeryyttäni liian humalaan saatoin alkaa möykkäämään.

Mielipiteeni lapsista? Kivoja ovat, kunhan eivät omia. Toi nyt saattaa kuulostaa hieman julmalta, mutta musta nyt ei vaan ole siihen hommaan 24/7. Tunnen yhden pariskunnan, heillä on kaksi lasta. Näitä lapsia vahdin joskus, kun ystävieni on saatava omaa aikaa. He tietävät kantani lapsiin, ja omaan lapsettomuuteni. Heille se on ok, sukulaisilleni ei.

Joku mainitsi, että omasta tahdostaan lapsettomat olisivat jotenkin tunteettomia. Millä perusteella? Jos mä kaadun, ja satutan polveni, niin kiroan ja vuodan verta. Jos luen otsikoista että Bostonissa on räjähtänyt pommi, niin tunnen surettaa uhrien ja uhrien omaisten puolesta. Onko se sitten jotenkin tunteetonta ja epäempaattista omia syntymättömiä lapsiaan kohtaan, kun vain on tullut siihen tulokseen että ei tule lisääntymään? Ja tähän kohtaan korostan vielä, että tällä hetkellä minusta tuntuu etten ole valmis isäksi. Äitini sanoi minua epäempaattiseksi kerran humalapäissään. Se satutti, vaikka sanoi sen humalapäissään. En enää muista mistä syystä näin kävi, mutta se ei johtunut lapsettomuuskeskustelusta.

Joku tämän tähän asti lukenut nyt miettii kahvin ja pullansa äärellä että minkä takia tämä tyyppi nyt sitten tällä forumilla käy kun ei sillä lapsiakaan ole. Oppimishalusta. Ja huumorin. Pääsen lukemaan teidän hupaisia juttujanne ja muutaman kerran on mennyt kahvit väärään kurkkuun, oli se joskus provokatiivinen tai sitten ihan asiallinenkin kirjoitus.

Lopuksi hatunnosto kaikille äideille ja isille, teissä on enemmän munaa kuin mussa tulee koskaan olemaan. Puhumattakaan hermoista.

Juhani, 32

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 07:48"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 00:10"]

Täällä on ollut viikonloppuna pari ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, joista toisen avasin itse. Kummassakin pari kommentoijaa on tuonut esiin vanhan stereotypian, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pinnallisia tai kylmiä ihmisiä. Osaisiko joku selittää, mistä tällainen käsitys johtuu?

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja pidän itseäni aika mukavana ihmisenä. Olen rakastavassa parisuhteessa, vaalin ystävyyssuhteitani, itken elokuvissa ja touhotan lemmikkieläinten kanssa. Kuitenkin tuntuu, että aina kun keskustelen lapsettomuusvalinnastani netissä, joku ehtii tuomita minut kolkoksi ihmiseksi. Onko lapsettomuudessa itsessään jotakin epäilyttävää, tekeekö hoivavietittömyys ihmisestä jonkun silmissä sosiopaatin, vai mistä on kyse?

[/quote]

Lukematta muita vastauksia voinen todeta, että siksi, koska tälläkin palstalla velat usein käyttäytyvät kuin idiootit.

Jos jollain on tosi vaikeaa lasten takia, tullaan huokailemaan, että onneksi en koskaan tehnyt lapsia. Lisäksi sellainen " inhoan lapsia" ja "lapset sitä ja lapset tätä" - mölinä on jotenkin niin lapsellista ja typerää, että ei sellaisia ihmisiä voi pitää kovin tunnekypsinä.

Ja en nyt puhu ap. sinusta. Vaan siitä, millaisen kuvan velat itsestään yleensä tälläkin palstalla antavat.

Miten sä muuten pystyt pitämään niistä lemmikeistäsi huolta, jos sulla ei ole sitä hoivaviettiä? : ) 

PS. älä vaan ala sellaiseksi " mun vauvelit" ja "meidän karvalapset"-velaksi. Se on vaan NIIIIIN typerää ja ärsyttävää ja taas yksi esimerkki siitä typeryydestä, joita velat harrastaa. Tai siis voitte keskenänne höyrytä, mutta jokainen, jolla on lemmikkejä ja lapsia, tietää että ne lemmikit on jotain ihan muuta kuin lapsia.

[/quote]

mutta mitä jos oikeasti inhoaa lapsia? jotkut inhoavat koiria, minä lapsia.

Jälleen kerran Seiskassa turha julkkispariskunta kertoi, miten eivät pidä lapsista ja miten mies katkaisi piuhansa. Miksi tuollaista pitää tulla julkisuuteen lätisemään? Jos ei tulisi lapsia, ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Lisääntymisvietti on elollisen olennon ominta itseään. Ei siis ihme, jos tästä normista poikkeavaa katsotaan kieroon. 

Juhanille ensin. Ei ole reilua äidiltäsi kysellä lapsen lapsien perään. Sano ensi kerralla tuollaisiin kyselyihin, että olisi tehnyt itse enempi lapsia niin olisi suurempi todennäköisyys saada lapsenlapsia :)

Hmm, tunnen aika vahan vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä. Näillä kaikilla on niitä "karvalapsia". Lemmikki eläimet ovat ihania ja perheenjäseniä. mutta kuitenkin lemmikkejä. Enemmän huvitti kuin ärsytti kun pariskunta, joilla on koira joutuivat viemään koiraansa yöllä ulos sen ripulin takia. Kertoivat sitä tyylillä "on se niin rankkaa olla koiran isä/äiti" :)

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:43"]

Jälleen kerran Seiskassa turha julkkispariskunta kertoi, miten eivät pidä lapsista ja miten mies katkaisi piuhansa. 

[/quote]

Nyt alkoi kiinnostaa: kuka pariskunta? Minusta on hyvä, että julkisuudessa on myös vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä kaiken sen vauva- ja perheonnen vastapainoksi. Julkkiksilla on kuitenkin merkittävä kulttuurinen vaikutus myös yksityiselämän piiriin kuuluvissa asioissa. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]

Suurin osa (mutta ei kaikki) tuntemistani veloista on äärimmäisen järkeviä ihmisiä. He perustavat elämänsä enemmän järkeen kuin tunteeseen. Kontrolli ja elämänhallinta on tärkeää. On mukavaa, ettei ole häiriöitä, on omaa tilaa, omaa aikaa ja asiat menevät suunnitelmien mukaan. Eivät heittäydy helposti tunteen "vietäviksi", analysoivat tunteitakin järjellä ja joskus selittävät tunteita "pois" järjellä. Siitä ehkä tulee se kylmä kuva, vaikkei oikeasti olekaan välttämättä ollenkaan kylmiä. Lapsissa nähdään vain riskit, ikävät puolet ja pelko ja huoli[/quote]

Tämä kuvaa ainakin minua (vapaaehtoisesti lapsetonta) lähes täydellisesti. Olen juuri tuollainen ja haluankin olla. Elämä menee mukavasti, kun asiat ovat suurin piirtein hallinnassa ja huolehtii itsestään.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]koska tulevaisuus nähdään toivottamana ja negatiivisena. Keskimäärin tuntemani velat suhtautuvat tulevaisuuteen suuremmalla pelolla ja toivottomuudella kuin lapselliset.[/quote]

Tämä taas ei kuvaa minua ollenkaan. Lapsia en halua, koska en vaan tarvitse niitä mihinkään. En ole koskaan edes osannut kuvitella olevani äiti. Tulevaisuuteen suhtaudun suorastaan innokkaasti - on tosi kiva ajatella, mitä kaikkea kivaa tulevina vuosina pääseekään tekemään.

Mä olen ehkä kylmähkö monen puolitutun mielestä mutta oikeasti rakastan isosti niitä jotka on mulle tärkeitä. Kaikista eniten itseäni koska siitähän se lähtee. Hoivavietti ihmisiä kohtaan puuttuu täysin, mutta eläimiä rakastan ja haluan hoivata.

Kyllä mua koskettaa maailman lastenkin hätä, nälkä, sairaudet, hyväksikäyttö, mutta eläimet on silti lähempänä sydäntä, ne on kuitenkin niitä joiden hädästä pidetään paljon vähemmän ääntä. Ihmisistä huolehtii punaisetristit, unicefit sun muut lastenlinnankummit mutta eläintensuojelujärjestöt on todella tukalassa tilanteessa kaikkialla.