Ärsyttää, kun 9-v leikkii pienempien kanssa.

Anna lapsen olla lapsi, hyvänen aika! Pääasia että leikkii, eikö?

Pitäisköhän lapselle hakea apua esim. perheneuvolasta? Ei selvästikään kykene ilmaisemaan aggressiotaan, jos kaverit vain nuorenee. Ei ole normaalia, että 9-v. leikkii useita vuosia nuorempien kanssa.

Siis, ap puhuu tästä keväästä eli kovin pitkään tuota pienempien kanssa leikkimistä ei ole siis ollut. Sitä paitsi, jos leikkii vuotta nuorempien kanssa niin eihän se tuossa iässä kauheasti tunnu. Jos tuota ihan leikki-ikäisten kanssa leikkimistä jatkuisi pitkään ja lapsi ei enää pystyisi leikkimään ollenkaan ikäistensä kanssa tms. niin voisi jo miettiä mikä on kehityksessä jumissa. Minusta on kuitenkin aivan normaalia ja yleistä, että lapsen kehitykseen kuuluu myös taantumakausia, joka voi vaikkapa näkyä niin, että jossain kohtaa on kiva leikkiä pienempien kanssa eikä niinkään oman ikäisten kanssa, joilla ehkä rajut leikit menossa jne. Eli en huolestuisi vaan katselisin rauhassa ja arvioisin lapsen vointia kokonaisuutena. 

ei se haittaa. meidän tyttö on 11 ja hän leikkii 5 vuotiaidenkin kanssa. se on ihan normaalia.

Minusta taas on kiva että meidän 9v poika leikkiin paljon vuotta nuorempien poikien kanssa. Ja pikkusiskonkin kanssa leikit sujuu hyvin vaikka sisko on vasta 4v. Yhtälailla kelpaa naapurin 5v tai 11v poikakin leikkikavereiksi.

Minusta on hyvä että lapsi haluaa leikkiä eikä ole kiire teiniksi joka ei enää kehtaa leikkiä. Meillä kyllä vanhempien kavereiden seura on mieluisampaa jos pääsee valitsemaan. Tosin ei aina koska jotkut 10 v ikäiset eivät enää leiki ja vinkuvat vaan koko ajan pelaamana tietsikalla vaikka meidän lapset haluaisivat vielä leikkiä.

Vaikuttaa se kehitykseen. Mun kuopus on 9v. ja hirveen kivoja sen kaverit. Tykkään kovasti. Poikani on lähinnä luokkatovereiden kanssa. On tossa pihassa nuorempia, mutta lapsellisia ne on. En tykkäisi itsekkään, että poika olisi 7v. kanssa.

7. miten se mielestäsi vaikuttaa kehitykseen? Oletko tutkinut asiaa ihan jossain isommalla foorumilla?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:20"]

Vaikuttaa se kehitykseen. Mun kuopus on 9v. ja hirveen kivoja sen kaverit. Tykkään kovasti. Poikani on lähinnä luokkatovereiden kanssa. On tossa pihassa nuorempia, mutta lapsellisia ne on. En tykkäisi itsekkään, että poika olisi 7v. kanssa.

[/quote]

Sanoppa muuta. Olishan se paljon mukavampi kun lapsi hengailisi vielä parikin vuotta vanhempien kavereiden kanssa jossain ostarilla ja opettelisi ajoissa tupakanpolttoa ym. tärkeitä taitoja...

Huoh.

Vaikutus kehitykseen voi olla myös myönteistä eikä negatiivista. En ymmärrä alkuunkaan 7. kommenttia tuosta, että ei tykkäisi jos lapsi leikkisi 2 vuotta nuoremman kanssa. Hienoa, että lapsi pystyy leikkimään pienempienkin kanssa. Sekin on hieno taito! Enkä itse olisi ap:na huolissaan lapsen tilanteesta ollenkaan. 

Anna lapsen olla lapsi ja hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Yritä hienovaraisesti ohjata soittamaan ikäiselleen kaverille, hyväksy myös nuorempi seura.

Itse olin samanlainen koska olin ujo ja vanhemmat pilkkasivat kun leikin "vauvojen" kanssa.

Pääasiahan on, että lapsella on kavereita. Ei haittaa, vaikka olisivat muutaman vuoden nuorempia.

Ap, pakko sanoa, että ongelma on nyt sun korvien välissä, ei lapsen! 

Ärsyttäskös teitä semmonen jos 48-vuotias kirurgi pelailisi, muovailisi savesta ja askartelisi ja viettäisi aikaa muutenkin 30-vuotiaan jotenkin jälkeenjääneen ja lapsentasolle jämähtäneen potilaan kanssa, potilaan jolla joku aivovaurio ja psyykehäikkää muun muassa tunnepuolella ja joka on oppimiskyvyltään erityisammattikoulutasoa?

Pitäsittekö tyhmänä kirurgia joka kaveeraa tuollaisen kanssa?

Minä en pitäs. minusta se on ihan ok että kirurgilla on semmoinenkin kaveri.

Minä olin jotain kymmenen vanha, kun tutustuin koulussa kahteen kahta vuotta nuorempaan tyttöön. Pyysin yksi päivä tyttöjä meille pihalle leikkimään ja kerroin äidille innoissani asiasta. Äiti oli sitä mieltä, että niin pienten lasten seura ei ole minulle hyväksi ja kielsi tyttöjä tulemasta meille. Kun tytöt tulivat, keksi ihan tyhmän tekosyyn, miksi minä en voi olla heidän seurassaan. Tyttöjä harmitti ja minua hävetti hirveästi. Toisaalta äiti ei tykännyt muutenkaan, että meille tulee kavereita eikä päästänyt minua kavereillekaan.

Itse olen ollut iloinen, että meidän lapsilla on ollut paljon kavereita tässä taloyhtiössä. Varsinkin omaa poikaa kaksi vuotta vanhempi poika on ollut tosi hyvä kaveri ja hän on ollut paljon meillä ja meidän mukana muutenkin. Ylläripylläri, äiti ei tykkää tuostakaan. Koko ajan mäkättää, että poikaa ei saisi päästää meille tai ainakin pitää käskeä se pois.

Älä näytä ärsyyntymistäsi lapsellesi. Olisiko kiva, jos lapsesi jäisi yksin?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:31"].

 Ylläripylläri, äiti ei tykkää tuostakaan. Koko ajan mäkättää, että poikaa ei saisi päästää meille tai ainakin pitää käskeä se pois.

[/quote]

Kuka äiti ei tykkää, siis se sun pimee äitis? Asuuko se teillä vai mitä ihmettä?

Nyt laita se vässykkä ojennukseen.

Meidän naapurissa asuu ekaluokkalaisia poikia ja mun oma on kolmannella. Leikkii noiden ekaluokkalaisten kanssa. En ole ajatellut, että siinä olisi joku ongelma. Eikö teillä ole oikeita ongelmia elämässä??

Ymmärrän sinua ap. Meillä samanlainen tilanne ja nyt lapsemme ei tahdo enää kelvata oman ikäisten kaveriksi kun on nössömpi kuin muut.

No kyllä vähän miettisin, mistä tuulee, jos ei lainkaan enää ole oman ikäisten kanssa, jos on aiemmin ollut. Mutta voihan olla, että ne oman ikäiset eivät halua enää leikkiä tai pelata ulkona, vaan viettää aikaa esim. pleikkarin ääressä pelkästään, ja voi kysyä, kannattaako edes pyrkiä olemaan samanlainen. Tietysti on kurjaa, jos sitten sen takia ei esim. koulussa ole kavereita omalta luokalta. Toisaalta oman ikäistä seuraa voisi saada jonkin fiksun harrastuksen kautta. Oma poikani on kolmannella ja onneksi luokassa on kivan oloisia poikia, joita kiinnostaa muukin kuin viihde-elektroniikka, mutta heillä on kyllä tapana välitunneilla pelata muidenkin kuin luokkakavereiden kanssa. Eli vähän selvittelisin syitä tähän muutokseen, mutta en oikopäätä huolestuisi.

Itse leikin lapsena kotona itseäni pari vuotta nuorempien kanssa ja ainoat joille se oli ongelma olivat ap:n kaltaiset(?) toiset lapset. Koulussa olin luokkatovereitteni kanssa. En pitänyt oman ikäisistäni, jotka pyrkivät aikuistumaan ihan liian varhain tai muuten eivät halunneet viettää "huoletonta lapsuutta". Olin tällöin siis noin 10 ja kaverini 8v.