Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut kiusaamista tai syrjimistä yliopistossa tai amkissa?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkiksessä. Sain keväällä jopa postiluukusta kirjeen, joka oli täynnä sitä itseään. Minut on ulossuljettu vuosikurssin toiminnasta. Verkossa on ollut nimettömänä läheteltyjä solvausviestejä, jotka on selvästi kollegan lähettämiä (tietysti täysin anonyymilla foorumilla, joten lähettäjää ei voi jäljittää).
Tuleva syksy ja talvi ahdistaa jo valmiiksi. Opinnot on muutenkin alkaneet tuntumaan raskaalta.
Harmittaa, olen harkinnut opintojen keskeyttämistä. Opinnot on vielä alkuvaiheessa (preklinikka).
Älä jumankauta luovuta! Valmistu ja etene urallasi. Etene heidän yläpuolelleen. Sitähän he pelkäävät. Äläkä häpeä kiusaamista. Kerro asiasta ylemmälle taholle.
Vierailija kirjoitti:
En. Mutta voin hyvin kuvitella, että sitä esiintyy enemmän naisvaltaisilla ja muotialoilla tai jos olet muutoin jostain syystä selkeä vähemmistöäkin pienempi vähemmistö.
Muotialalla oli hiljattain joku tapaus opetushenkilöistä? Yleisesti henkilökunta varmasti isoin ongelma eikä opiskelijat.
Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla amkissa ja luokkani koostuu lähinnä uudelleenkouluttautuvista aikuisista (30v molemmin puolin). Itse lähes suoraan lukiosta tulleena saa kokea aika paljon vähättelyä, halveksuvaa asennetta ja ulkopuolelle jäämistä, kun samassa elämäntilanteessa olevat muodostavat kuppikuntia. Joku vuoden koulutuksen käynyt vuonna kivi ja keppi sitten on näillä ansioillaan omasta mielestään parempi ku vasta esim lukion bilsat lukenu.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla amkissa ja luokkani koostuu lähinnä uudelleenkouluttautuvista aikuisista (30v molemmin puolin). Itse lähes suoraan lukiosta tulleena saa kokea aika paljon vähättelyä, halveksuvaa asennetta ja ulkopuolelle jäämistä, kun samassa elämäntilanteessa olevat muodostavat kuppikuntia. Joku vuoden koulutuksen käynyt vuonna kivi ja keppi sitten on näillä ansioillaan omasta mielestään parempi ku vasta esim lukion bilsat lukenu.
Täydennän viimeistä virkettä, että siis omasta mielestään parempi ja osaavampi kaikille ihan uusien asioiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.lakimiesliitto.fi/oikkarit/ajankohtaista/oikkari-ei-kiusaa/
”Ilmapiiri oikeustieteellisessä tiedekunnassa on todella kilpailuhenkinen ja usein tuntuukin, että kaikki ajattelevat vain omaa etuaan ja pyrkivät tallomaan muut jalkoihinsa. Koulutus itsessään on arvostettu, mutta ilmapiirin vuoksi en suosittelisi oikeustieteellisiä opintoja kenellekään.”
Itse opiskelin valtiotieteitä ja ilmapiiri oli surkea. Voin hyvin uskoa, että oikiksessa on paljon pahempaa, niin paljon näin sen alan opiskelijoiden touhua.
Olen, kiusaaja oli tosin opettaja. Diak
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto on se ainut paikka jossa mua ei kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla amkissa ja luokkani koostuu lähinnä uudelleenkouluttautuvista aikuisista (30v molemmin puolin). Itse lähes suoraan lukiosta tulleena saa kokea aika paljon vähättelyä, halveksuvaa asennetta ja ulkopuolelle jäämistä, kun samassa elämäntilanteessa olevat muodostavat kuppikuntia. Joku vuoden koulutuksen käynyt vuonna kivi ja keppi sitten on näillä ansioillaan omasta mielestään parempi ku vasta esim lukion bilsat lukenu.
Täydennän viimeistä virkettä, että siis omasta mielestään parempi ja osaavampi kaikille ihan uusien asioiden edessä.
Samoja kokemuksia minulla kun lähdin pk seudulle opiskelemaan sosiaalialaa lukion jälkeen. Paljon sain vähättelyä kuulla ja minua ei aina esim haluttu ryhmätöihin mukaan. Totuus oli kuitenkin se että sain melkein aina arvosanan 4 tai 5 ja olin erittäin hyvä koulussa. Olen myös työelämässä päässyt hyvin vauhtiin. Tuntuu että moni ei sitä odottanut. En ole kuin yhden luokkakaverin kanssa tekemisissä. Ikinä enää en kouluun halua palata..aivan kamalia traumoja jäänyt ilmapiiriongelmista. Amk:ssa opiskelu ei todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ei muistaakseni kiusattu lukiossa, amk:ssa eikä yliopistossa juuri ollenkaan. Ihan hyvä, koska sitä lajia tuli ala- ja yläasteella sekä armeijassa ihan riittävästi. Niissä muhun saatiin istutettua ajatus, että minusta ei ole mihinkään, ja kaikki vaan nauraa minulle. Ehkä olisin työelämässäkin paremmalla tasolla ilman noita.
Up fuksiviikon kunniaksi. Parhaat keinot tarttua fuksien epäasialliseen kohteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki. Minulla on pitkä koulukiusaustausta, ja nuorena sen varmaan näki päältä. Yliopistoon tullessa muutama ns. tärkeä tyyppi yritti ensin ottaa minut silmätikuksi sillä mentaliteetilla, että "tuo on tuollainen, jota kuuluu kiusata". Ei kuitenkaan onnistunut. Ei meistä koskaan kavereita tullut, ja aika pian lähdimmekin alan sisällä eri suuntiin, mutta ymmärsivät kuitenkin suhtautua kunniotuksellla sen pari-kolme vuotta, kun olimme tekemisissä.
Olen huomannut, että eri vuosikurssien välillä on suuria eroja. Välillä voi olla useampi vuosikurssi "hyviä tyyppejä", ja välillä joillain vuosikursseilla on erittäin klikkiintynyttä porukkaa heti ensi viikoista lähtien. Välillä on tuuristakin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla amkissa ja luokkani koostuu lähinnä uudelleenkouluttautuvista aikuisista (30v molemmin puolin). Itse lähes suoraan lukiosta tulleena saa kokea aika paljon vähättelyä, halveksuvaa asennetta ja ulkopuolelle jäämistä, kun samassa elämäntilanteessa olevat muodostavat kuppikuntia. Joku vuoden koulutuksen käynyt vuonna kivi ja keppi sitten on näillä ansioillaan omasta mielestään parempi ku vasta esim lukion bilsat lukenu.
Mulla ihan samanlaisia kokemuksia AMK:sta, opiskelin sairaanhoitajaksi. Klikkeilyä, juoruilua ja kaksinaamaisuutta. Elämäni kamalimmat 3,5v.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö ja varsinkin lievämpänä piirteet pers. häiriöistä on niin yleisiä väestössä, että niitä on paljon myös korkeakouluissa.
Yliopistossa kaikki hakee paikkaansa ja ongelmakäytös voi pahentua uusissa elämäntilanteissa. Esim. minun lääkiksessä esiintyy aina silloin tällöin ”ajojahteja” jotka kohdistetaan jollakin tavoin silmätikuksi joutunutta yksilöä kohtaan.
Väistämättä sitä miettii, mikä persoonallisuushäiriö ja mitkä motiivit ajojahteja agitoivilla ihmisillä on. Osa nuorista aikuisista on vielä niin vietävissä, että menevät mukaan ja uskovat kaiken, mitä kuulevat.
Tuollainen toiminta ennakoi valitettavasti myös käytöstä työelämässä. Se on terveydenhuoltoalan arkipäivää. Tervetuloa. Ei ongelmakäytös jää yliopistolle, kun opinnot ovt ohi.
Myllypuron Metropoliassa nauretaan selän takana. Hymyillen sanotaan käytävällä keskustelun päätteeksi "hei hei", mikä olettaa yhden jätettävän ulos seuraavasta menosta, vaikka syömään tai kahville.
Vierailija kirjoitti:
Lääkiksessä. Sain keväällä jopa postiluukusta kirjeen, joka oli täynnä sitä itseään. Minut on ulossuljettu vuosikurssin toiminnasta. Verkossa on ollut nimettömänä läheteltyjä solvausviestejä, jotka on selvästi kollegan lähettämiä (tietysti täysin anonyymilla foorumilla, joten lähettäjää ei voi jäljittää).
Tuleva syksy ja talvi ahdistaa jo valmiiksi. Opinnot on muutenkin alkaneet tuntumaan raskaalta.
Harmittaa, olen harkinnut opintojen keskeyttämistä. Opinnot on vielä alkuvaiheessa (preklinikka).
Älä keskeytä.
Mistä tää sai alkunsa? Lääkisläisten ”me ollaan parempia/oikeassa” -mentaliteetti on kyllä joskus/joillakin vuosikursseilla oksettavaa.
Esim joidenkin täysin perseestä olevien käytäntöjen kritisointi johtaa ainaiseen pannaan.
Mut älä lopeta, piruuttasikaan, opintoja.
Pahimmat kiusaajat ja juoruilijat on pääasiassa näitä järjestöaktiiveja. Jos pysyy niistä ja niiden piireistä erossa niin välttyy varmimmin kiusaamiselta. Se ei kumminkaan estä sitä, kun joskus ottavat silmätikukseen ne hiljaiset hissukat, etenkin jos nämä pärjäävät. AMKssa yksi sai tunnustuksen hyvästä työstä niin eikös joku aktiivi ruvennut heti juoruilemaan miten työ onnistui vain suhteiden avulla yms.
https://www.lakimiesliitto.fi/oikkarit/ajankohtaista/oikkari-ei-kiusaa/
”Ilmapiiri oikeustieteellisessä tiedekunnassa on todella kilpailuhenkinen ja usein tuntuukin, että kaikki ajattelevat vain omaa etuaan ja pyrkivät tallomaan muut jalkoihinsa. Koulutus itsessään on arvostettu, mutta ilmapiirin vuoksi en suosittelisi oikeustieteellisiä opintoja kenellekään.”