Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset kyseenalaistavat jatkuvasti haluni olla yksin (olen erakko)
13.07.2020 |
Saa kuulla jatkuvaa päivittelyä : "Mahtaa olla yksinäistä. Mahtaa tulla vielä yksinäisempi vanhuus. Ei kukaan yksin pärjää. Tuo on vaan selviytymiskeino, terapia auttaa"
Milloin te ihmiset opitte hyväksymään sen, että me erakot nautimme elämäntyylistämme? Teidän ihmissuhdehelvettinne on meidän painajainen.
Kommentit (22)
Minua ei päivitellä, koska en juuri ole kenenkään kanssa missään tekemissä joten kukaan ei edes tiedä miten elän. Töissä käyn, mutta siellä ei puhuta henkilökohtaisista asioista vaan tehdään töitä. Muuten en ole kenenkään kanssa tekemisissä mitä nyt äiti joskus soittelee, ja hänkin on jo kauan sitten hyväksynyt sen että en pariudu enkä hanki lapsia ja tykkään elää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he ovat itse läheisriippuvaisia, jotka eniten päivittelevät? Tutun kuuloista kyllä ja joskus vähän huvittaa myös säälivä sävy päivittelyissä.
Ihmiset ei hyväksy erilaisuutta. Ja moni salaa haaveilee itsekin erakon elämästä, mutta rahkeet ei riitä siihen.
Minua ainakaan kiinnosta kenenkään elämisen tapa. Elä yksin jos haluat! Moni yksin elävä ei kuitenkaan ole luonteeltaan erakko, vaan kokee yksinäisyyden isona ongelmana, joten et voi yleistää omia tuntemuksiasi koskemaan kaikkia - yhtään sen enempää kuin nuokaan yleistäjät voivat yleistää noiden yksinelämisen ongelmana kokevien tuntemuksia koskemaan sinua.
Eli: he yleistävät, sinä yleistät.
Olisikohan järkevämpää lakata yleistämästä ja kysyä suoraan: "miten koet yksin elämisen, pidätkö siitä? " - JOS se nyt ylipäätään kuuluu kenellekään (lähimmille sukulaisille ja ystäville kenties kyllä, jos haluavat auttaa ja pysyä kärryillä lähimmäisensä voinnista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollu erakko 18 v lähtien, nyt 42 ja edelleen kuulen hämmästelyitä
Et ole erakko, kun tännekin kirjoittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei hyväksy erilaisuutta. Ja moni salaa haaveilee itsekin erakon elämästä, mutta rahkeet ei riitä siihen.
En vaihtaisi rakasta perhettäni ikinä erakon elämään. Erakko ei voi kokea perhe-elämän onnea.
Moni vaan silti valittaa yksinäisyyttä. Aplla defenssit tulilla.. Terapia auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitkään pohdin että mikä minussa on vialla kun mieluiten olen yksin, mutta nyt olen alkanut huomata, että harva ihminen osaa olla rauhallisesti, tuomitsematta ja avoinmielisesti.
Ei kiinnosta väitellä että mitäs nyt syödään, mitäs nyt katsotaan, mihin mennään. Jotkut nauttivat saada koettaa määrätä ja väitellä, kinastella, tai eivät vaan osaa olla yksin, pitää olla esim. koira jatkuvasti vaatimassa huomiota tai olla jatkuvasti puhelimitse yhteydessä johonkin.
Osaan kyllä ja tarvittaessa pidän puoleni. Juttu vaan on niin, että en kaipaa elämääni turhaa konfliktia, kun on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista tekemistä ja elämä kovin lyhyt. ”Pitää oma tahto olla ja puolensa pitää” juu, minä olen sellaisessa seurassa missä ei tarvitse vääntää mistään turhasta, osaan vääntää ja vängätä, antaa huomiota ja säätää ympäri ämpäri muuttuvien mielipiteiden mukaan, mutta en jaksa enkä tahdo.
Siistiä, rauhallista, hiljaista, tilaa musiikille, taiteelle ja luovalle tekemiselle. Jos se vaatii yksinoloa, olkoon se sitten niin :) Ei yksinolo nyt niin kamalaa ole, että mielummin kärsisi seurassa ja kärvistelisi omiin oloihinsa pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Junttilan mukaan jopa 20 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain yksinäisyydestä, ja heistä noin 10 prosenttia pitkäaikaisesta, jatkuvasta yksinäisyydestä. Suurin vaara on nuorilla ja vanhuksilla.
Junttila erottaa yksinäisyyden kuitenkin tarkasti yksin olemisesta. Hänen mukaansa yksinäisyydellä tarkoitetaan tieteessä nimenomaan pahaa oloa, joka johtuu ei-toivotusta yksinäisyydestä, ei yksin olemista sinänsä.
– Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Ihminen voi olla yksin olematta yksinäinen, tai hän voi olla tosi yksinäinen silloinkin, kun on seurassa, Junttila katsoo.
Junttilan mukaan tieteellisesti yksinäisyydellä tarkoitetaan subjektiivista, itse koettua ahdistavaa pahaa oloa siitä, että puuttuu toivottua seuraa.
– Tieteellisesti yksinäisyydellä tarkoitetaan nimenomaan tätä pahaa oloa, ei-toivottua yksin olemista."
13 on siis tästä:https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006094185.html
Koska ap iso osa yksin elävistä kokee yksin olon ongelmalliseksi, se on aika ymmärrettävää, että sinulta asiaa kysytään. Vastaan vänkääminen on tietysti noloa eli se, jos vastaustasi ei uskota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni vaan silti valittaa yksinäisyyttä. Aplla defenssit tulilla.. Terapia auttaa.
Niin, me aidot temperamentiltamme ja "sielultamme" oikeat erakot ja sitten ne, jotka joutuvat elämään eri syistä erakkomaisesti vaikka he kaipaisivat enemmän ihmisten läheisyyttä on eri asioita. Tätä ei kaikki ulkopuolisemmat ymmärrä, vaan jos ovat kuulleet jonkun surkuttelevan yksinäisyyttään, niin olettavat että kaikki yksin olevat on myös surkeita ja haluaisivat ystäviä tai puolison tms. Toisaalta jotkut erakotkin syylliistyy tähän, eli olettavat että koska he ovat onnellisia yksin, kaikkien muidenkin kuuluisi vaan lopettaa se yksinäisyydestä kitinä koska yksinhän on parasta. Se on parasta vain niille, joiden luontainen luonne ja halut elämässä siihen sopiii.
Eikä ihmisenä toinen ole toista parempi, ei erakko sosiaalista parempi eikä sosiaalinen erakkoa parempi. Välillähän erakotkin syyllistyy sellaiseen ylimielisyyteen, että ajattelevat että erakkous on jokin henkisen kasvun korkeampi aste, ja kaikki jotka ei ole erakkoja on jotenkin vaillinaisia ja kykenemättömiä kohtaamaan itseään. Eivät he ole, he ovat vain eri luonteisia ihmisiä erilaisine tarpeineen.
Rakastan yksin oloa yli kaiken. Ihan parasta!
Olkoot kukin tavallaan kirjoitti:
Itse pitkään pohdin että mikä minussa on vialla kun mieluiten olen yksin, mutta nyt olen alkanut huomata, että harva ihminen osaa olla rauhallisesti, tuomitsematta ja avoinmielisesti.
Ei kiinnosta väitellä että mitäs nyt syödään, mitäs nyt katsotaan, mihin mennään. Jotkut nauttivat saada koettaa määrätä ja väitellä, kinastella, tai eivät vaan osaa olla yksin, pitää olla esim. koira jatkuvasti vaatimassa huomiota tai olla jatkuvasti puhelimitse yhteydessä johonkin.
Osaan kyllä ja tarvittaessa pidän puoleni. Juttu vaan on niin, että en kaipaa elämääni turhaa konfliktia, kun on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista tekemistä ja elämä kovin lyhyt. ”Pitää oma tahto olla ja puolensa pitää” juu, minä olen sellaisessa seurassa missä ei tarvitse vääntää mistään turhasta, osaan vääntää ja vängätä, antaa huomiota ja säätää ympäri ämpäri muuttuvien mielipiteiden mukaan, mutta en jaksa enkä tahdo.
Siistiä, rauhallista, hiljaista, tilaa musiikille, taiteelle ja luovalle tekemiselle. Jos se vaatii yksinoloa, olkoon se sitten niin :) Ei yksinolo nyt niin kamalaa ole, että mielummin kärsisi seurassa ja kärvistelisi omiin oloihinsa pääsyä.
Niin se on, että jokainen meistä katsoo asioita omasta vinkkelistään.
Minä en ole koskaan joutunut vänkäämään tai väittelemään tuollaisista asioista, vaikka minulla on mies ja kaksi jo nyttemmin aikuista, kotona asuvaa lasta.
Sen sijaan keskustelemme toki asioista, mutta se on eri asia kuin väitteleminen. Mitä tehtäisiin tänään, millaisia ideoita kullakin on? Mistä syötäisiin tänään, mitä ehdotuksia ja toiveita on? Ketään ei lytätä, se on toki tärkeää. Ei siis väännetä, ei vängätä.
Yleensä useampi pää keksii vuorovaikutuksessa hauskempia ratkaisuja kuin yksi pää. Joku ehdottaa jotain, toinen jatkojalostaa tai täydentää sitä - siksi lopputulos on yleensä enemmän ja parempi kuin yhden ainokaisen pään sisällä pyörivät vaihtoehdot.
Jos joku ei yhtään tykkää muiden ehdottamista, hän toki ilman muuta saa tehdä omia juttujaan kaikessa rauhassa tai vaikkapa valmistaa itselleen eri ruuan. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen ei ole mikään pakko, ja pitkin viikkoa joku aika tekeekin omaa juttuaan. Mutta meillä on se optio silti, että tekee jonkun kanssa yhdessä.
Se, että koet tuon rasitteeksi kertoo enemmän siis sinusta ja ehkäpä huonoista kokemuksistasi.
Joka tapauksessa en tietenkään halua vähätellä yksin elämisen vaihtoehtoa, se on hyvä, jos se on vapaaehtoinen valinta. Likikään kaikilla ei ole, viittaan nyt siis tähän jo aiemmin linkkaamaani, jossa yksin vapaaehtoisesti oleminen on eroteltu ongelmalliseksi koetusta yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakaan kiinnosta kenenkään elämisen tapa. Elä yksin jos haluat! Moni yksin elävä ei kuitenkaan ole luonteeltaan erakko, vaan kokee yksinäisyyden isona ongelmana, joten et voi yleistää omia tuntemuksiasi koskemaan kaikkia - yhtään sen enempää kuin nuokaan yleistäjät voivat yleistää noiden yksinelämisen ongelmana kokevien tuntemuksia koskemaan sinua.
Eli: he yleistävät, sinä yleistät.
Olisikohan järkevämpää lakata yleistämästä ja kysyä suoraan: "miten koet yksin elämisen, pidätkö siitä? " - JOS se nyt ylipäätään kuuluu kenellekään (lähimmille sukulaisille ja ystäville kenties kyllä, jos haluavat auttaa ja pysyä kärryillä lähimmäisensä voinnista).
Tämähän on aivan totta, miksi tätä alapeukutetaan?
Ohis
Ei minulla kyllä kukaan kyseenalaista. Muutama hyvä ystävä on, joita näen pari kertaa kuukaudessa. Olen tosi onnellinen, suurin osa ihmisistä on rasittavia ja eri aaltopituudella. Ärsyttää, kun joskus törmää tällaisiin tyhjänlässyttäjiin, jotka alkavat tehdä tuttavuutta ja jaaritella tekemisistään välittömästi. Nautin kovasti erakkoelämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakaan kiinnosta kenenkään elämisen tapa. Elä yksin jos haluat! Moni yksin elävä ei kuitenkaan ole luonteeltaan erakko, vaan kokee yksinäisyyden isona ongelmana, joten et voi yleistää omia tuntemuksiasi koskemaan kaikkia - yhtään sen enempää kuin nuokaan yleistäjät voivat yleistää noiden yksinelämisen ongelmana kokevien tuntemuksia koskemaan sinua.
Eli: he yleistävät, sinä yleistät.
Olisikohan järkevämpää lakata yleistämästä ja kysyä suoraan: "miten koet yksin elämisen, pidätkö siitä? " - JOS se nyt ylipäätään kuuluu kenellekään (lähimmille sukulaisille ja ystäville kenties kyllä, jos haluavat auttaa ja pysyä kärryillä lähimmäisensä voinnista).
Tämähän on aivan totta, miksi tätä alapeukutetaan?
Ohis
Minusta tuo kuulostaa tunkeilevalta ja tarpeettomalta. Eihän se kuulu kenellekään. Mitäs jos joku kysyisi "miten koet toisen kanssa elämisen, pidätkö siitä."
Amen to that ✌️