Naisten keskeytysprosentti armeijassa ollut vuosia noin 20%

Naisten "luvallinen" palveluksen keskeyttäminen p-kauden aikana on aika epäreilu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että naisvarusmies saa ensimmäisen XX-päivän aikana lopettaa palveluksen sormia napauttamalla. Ei tarvita erityistä syytä keskeytykselle, vaan ulos pääsee noin vain. 

Miesten puolella se ei ole yhtä helppoa. Minulla oli eräs vamma, jonka vuoksi olisin saanut vapautuksen armeijasta. Halusin kuitenkin päästä edes kokeilemaan inttiä, että kestänkö vammani kanssa siellä. Tästä juteltiin todella, todella monen lääkärin ja kantahenkilökunnan edustajan kanssa. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että voinhan minä lähteä kokeilemaan palvelusta. "Jätät sitten kesken, jos ei paikat kestä". 

Varusmiespalvelukseni meni lopulta ihan reisille, kun paikat eivät kestäneetkään. Ongelmana tässä oli sekin, että varusmiespalveluksen aikana terveydenhuolto on mitä on, ja jokaista saikuttavaa varusmiestä kohdellaan lähtökohtaisesti movettajana (esittää sairasta saadakseen vapautusta palveluksesta). Niin typerältä kuin se voi ulkopuolelle kuulostaakin, niin myös minuun suhtauduttiin movettajana. Vaikka minulla oli dokumentteja että vammasta on käyty keskustelua jo ennen inttiä, suhtauduttiin minuun silti movitaatio-ongelmaisena.

Muistan vieläkin keskustelut intin lääkärien kanssa, missä kerroin että minulle luvattiin ennen palvelusta mahdollisuus kokeilla kestääkö paikat ja tarjottiin mahdollisuutta lähteä kotiin mikäli palvelus ei onnistu. Lääkäri totesi jotenkin vittumaiseen sävyyn että "joskus pitää vaan kestää omien päätöksien seuraukset, ei leikkejä voi noin vain jättää kesken". 

Lopulta kävin varusmiespalvelukseni loppuun. Matkan varrella lääkärit myönsivät vammani ja laittoivat minut B-mieheksi (kevenentty palvelus), jonka myötä se puolen vuoden palvelus oli yhtään värittämättä pelkkää nukkumista. Vammani vuoksi en voinut osallistua yhtään mihinkään, mutta kotiinkaan minua ei jostain syystä saanut päästää. Ihan hukkaan heitetty puoli vuotta, mitä nyt voin kertoa "käyneeni armeijan".  

Kirsikkana kakun päälle sain myöhemmin kertauskutsun, jonka jälkeen soitin aluetoimistoon ja kyselin miten voin vammani kanssa suorittaa palveluksen. Aluetoimisto lupasi selvittää asiaa. Meni muutama päivä, jonka jälkeen postilaatikkoon tuli paperit "vapautettu reservistä vamman vuoksi". Varusmiespalvelusta en saanut jättää missään nimessä kesken, mutta vammaa näkemättä minut vapautettiin kuitenkin reservistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä naisena olisin valmis palvelemaan isänmaatani siviilipalveluksessa. Fysiikkani on niin kehno (selkä leikattu, pitkäaikaissairaus), että inttiin en voisi mennä. Minusta olisi silti oikein, että koko kansa koulutetaan maanpuolustukseen. Joko menisi inttiin tai sitten suorittaisi puolen vuoden ajan muunlaista toimintaa. Ensiapukurssi, ampuminen, tietty tuntimäärä palvelusta valtion/kunnan instituutiossa (apukätenä koulussa, vanhainkodissa, päiväkodissa, maanmittauslaitoksella, teknisellä toimialalla, puistotoimessa jne.). Tältä ajalta myös naisille maksettaisiin oman kodin vuokra- ja asumiskulut sekä päivärahaa.

Sinulla on ollut mahdollisuus palvella isänmaatasi tämän koronakriisin aikana. Mutta oletko sitä tehnyt, vai möllöttänyt neljän seinän sisällä googlaillen oireista? Todellinen isänmaan ystävä antaa panoksensa tälle taistelulle, eikä piilottele etätöissä.

Nyt oli kai puhe intistä eikä koronasta. Mutta voin kyllä kertoa, että olen koko ajan tehnyt työtä alalla, joka katsotaan yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiseksi alaksi.