Lue keskustelun säännöt.
Oliko yhteen muuttaminen kriisi?
12.07.2020 |
Mietin, olenko minä jotenkin erikoinen tai onko suhde vaan väärä, kun yhteen muuttaminen on aiheuttanut sisäisen kriisin.
Tuntuu, ettei omaa aikaa ole ollenkaan. Mies keskeyttää kun haluaisin lukea tai puuhailla omiani. Mies kuuntelee hänen musiikkiaan ja hänen ohjelmiaan. Pitäisi olla olkapäänä jokaisessa työasioiden käänteessä vaikka itse olisi eri mielentilassa. Kaipaan yksinoloa.
Onko tämä yleistä? Vai enkö vain sovi yhteisasumiseen?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
On. Mies istuu vessassa 30min, juo siellä kahvia ja tupakoi, joskus SYÖ pöntöllä.
Makoilee sängyssä niin pitkään kuin voi (työskentelee kotona) ja alkaa töihin vasta iltapäivällä.
Kertoo tarkkaan, paljonko ruoat on maksaneet. Jääkaapin pistoke otetaan seinästä jos siellä ei ole paljoa ruokaa, koska "tiivisteet eristää lämpöä eikä sähköä tarvita".
Eikä tuo käynyt ilmi ennen avoliittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Mies istuu vessassa 30min, juo siellä kahvia ja tupakoi, joskus SYÖ pöntöllä.
Makoilee sängyssä niin pitkään kuin voi (työskentelee kotona) ja alkaa töihin vasta iltapäivällä.
Kertoo tarkkaan, paljonko ruoat on maksaneet. Jääkaapin pistoke otetaan seinästä jos siellä ei ole paljoa ruokaa, koska "tiivisteet eristää lämpöä eikä sähköä tarvita".
Eikä tuo käynyt ilmi ennen avoliittoa?
Ei käynyt. Kävi nopeasti vessassa ja jääkaappi oli seinässä kun olin kylässä.
Vastaan otsikkoon:
Ei ollut kriisi. Olimme asuneet epävirallisesti yhdessä 6 kk ennen kuin muutimme yhteen virallisesti yhteen. Ainoa asia mikä tuli yllätyksenä oli erilaiset siivoustavat, koska aiemmin siivosimme aina eri aikoihin ja kun kummallakin oli oma asunto siivottavana, toisen tavoista ei ollut niin tietoinen kuin olisi voinut luulla.
Meillä on alusta asti onnistunut olla "kuin kotonaan" ilman mitään ahdistumista toisen tavoista, äänistä tai läheisyyden kaipuusta tai puutteesta. Uskon kuitenkin olevan yleistä ettei yhteiselo ala saman tien sujumaan kitkattomasti. Lähtisin lähestymään ongelmaa ihan puhumalla auki kuinka paljon kumpikin kaipaa läheisyyttä ja yksinoloa ja kuinka jatkossa ilmaistaan toiselle että nyt tarvitaan omaa tilaa. Selittäisin myös sen miksi se oma tila on tärkeää ja että sen kaipuu ei liity siihen toiseen ihmiseen sinänsä.
Varmaan ajan kanssa tulee myös se fiilis että voi olla kumppanin kanssa kuin kotonaan. Tai olisi mielestäni outoa, jos jäisi pitkäksi aikaa sellainen olo, että on kuin etäinen kämppis avopuolison kanssa, ja pitää suunnilleen oman huoneen oven raosta kurkistaa onko keittiö vapaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Olen molemmilla kerroilla masentunut ja kadottanut itseni, eli kai siis oli.
Miten itse katoaa?
Kysyn ainosti, koska minulla on käynyt näin enkä ymmärrä syitä.
Ei koska mieheni on unelmieni prinssi ja Se Oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei ollut, asuimme kävelymatkan päässä toisistamme ja olimme käytännössä asuneet yhdessä jomman kumman luona jo vuoden, jonka aikana olimme olleet ehkä 10 yötä molemmat omissa asunnoissamme. Toisen tavat olivat siis jo hyvin tuttuja.
Ehkä sillä on vaikutusta, että "asutaan yhdessä" kuitenkaan asumatta yhdessä, niin on aina sitten se oma asunto johon paeta. Voisin kuvitella, että tietyt tavat olisivat olleet minulle isompi ongelma, mikäli olisin niihin havahtunut omassa kodissani... Vuoden aikana ehti kuitenkin löytyä yhteinen sävel ilman, että kummankaan piti kerta heitolla muuttaa käyttäytymistään ja tapojaan omassa kodissaan, joten siinä vaiheessa kun se yhteinen asunto hommattiin (tämäkin kävelymatkan päässä edellisistä) arjessa ei muuttunut oikeastaan yhtään mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli isokin kriisi sovittaa yhteen miehen runsas tarve omaan aikaan ja oma tarpeeni yhdessäoloon. Yhä kaipaisin enemmän yhteistä aikaa mutta olen sentään oppinut antamaan miehelle omaa tilaa. :) vaati sen että mies voi olla suljetun oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Oli isokin kriisi sovittaa yhteen miehen runsas tarve omaan aikaan ja oma tarpeeni yhdessäoloon. Yhä kaipaisin enemmän yhteistä aikaa mutta olen sentään oppinut antamaan miehelle omaa tilaa. :) vaati sen että mies voi olla suljetun oven takana.
Kerro lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kauheaa. Miehestä paljastui tosi kontrolloiva puoli kodinhoidon suhteen, kaikki, siis IHAN kaikki asiat piti tehdä juuri niin kuin hän sen haluaa tehdä. Meni ainakin 2 vuotta riidellessä arjen asioista ennen kuin uhkasin erolla ja viimein yhteiselo alkoi sujumaan. Jos tässä vielä se ero joskus tulee, niin en muuta enää koskaan asumaan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko erityisherkkä, AP?
Av:n diagnoosi kaikkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko erityisherkkä, AP?
Av:n diagnoosi kaikkeen
+ Jätä Se Sika
Vaikeaa kun toinen tykkää rupattelusta ja toinen hiljaisuudesta.
Liikaa tai liian vähän läheisyyttä, ei koskaan sopivasti.
Ei sitä kukaan voi Sinun puolestasi sanoa, mihin Sinun itsesi katoaa. Jokaiselle se on yksilöllinen kokemus.
Olen molemmilla kerroilla masentunut ja kadottanut itseni, eli kai siis oli.