Mitä pelkäät omassa kuolemassa?
Omaa loppua, kesken jäänyttä elämää, ihmisiä jotka jäävät, maailmaa joka jää ilman sinua elämään. Miten lähellä olet ollut kuolemaa? Pelkäätkö kuoleman jälkeistä, tuntematonta mikä odottaa?
Kommentit (44)
Pelkääminen on väärä sana. Minua harmittaa, että elämä on niin lyhyt. Haluaisin olla näkemässä asioita, jotka tapahtuvat kuolemani jälkeen. Niin paljon arvoituksia elämästä ja maailmankaikkeudesta jää salaisuudeksi. Ja kaikki mitä olen elämäni aikana kokenut, niin hienot kokemukset, katoavat, enkä voi muistella niitä enää ja nauttia niistä. Olen surullinen siitä, että oma aikani on niin lyhyt.
Jos Jumala langettaa minulle loputtoman hiivan.
En muuta kuin sitä joudunko kovasti kärsimään kipuja ennen kuolemaa jos sairastaa vakavasti.
Mua pelottaa se että se sattuu tai tuntuu ainakin inhottavalle. Mutta kuoleman jälkeistä aikaa en pelkää, oon laittanut toivoni Kristukseen ja elämä ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu iankaikkisesti.
Pelkään, että se koskee. Ja sitä, että olen vielä ajatustasolla olemassa pääsemättä takaisin kehoon.
Tarjoilujen niukkuus tuonpuoleisessa hirvittää.
Kuolema on vain paluu normaaliin olotilaan, siihen mitä olet ollut aikojen alusta asti, miljoonia vuosia - olematta. Tämä elämähän on vain poikkeus ja pieni pyrähdys täällä pallolla.
Kipu. Ja se että en ehdi käydä läpi tavaroitani ja poistaa niistä materiaalia jonka en halua jäävän jälkipolvien setvittäväksi.
On ihmeellistä tämä elämä, ihmiset uurastaa hulluna ja siihen kaikki jää.
Vierailija kirjoitti:
Kipu. Ja se että en ehdi käydä läpi tavaroitani ja poistaa niistä materiaalia jonka en halua jäävän jälkipolvien setvittäväksi.
Turha surra tuollaista...kaikilla jää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoilujen niukkuus tuonpuoleisessa hirvittää.
Sama, jos ei löydy sushia ja pitavöneriä.
Ne kivut pelottaa, ei se kuolema.
Enpä elä pelkojeni varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoilujen niukkuus tuonpuoleisessa hirvittää.
Sama, jos ei löydy sushia ja pitavöneriä.
Paha syyä ko ei oo suutakaan.
En pelkää kuolemaa vaan aikaa ennen sitä.
Pelkään lähinnä, jos poikani jää ilman äitiä liian nuorena. Myös sitä, että jotkut muut tärkeät asiat jäävät kesken.
Lisäksi en haluaisi kuolla erityisen kivuliaasti tai missään hölmössä onnettomuudessa enkä kenenkään murhaamana.
En niinkään pelkää sitä mitä kuoleman jälkeen on. Uskon, että vapaudun ruumiistani ja kaikesta henkisestä tuskasta mitä olen maan päällä kantanut ja olen taas puhdas ja viaton. Energiaa, joka leijailee pois.
Sitä että Marjaana pappi siunaa minut irakilaisin uskonmenoin. Arkkuani olisi kantamassa 6 parta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ne kivut pelottaa, ei se kuolema.
Enpä elä pelkojeni varjolla.
Nykyään on sellaiset lääkkeet, että tuskin kipua tarvitsee kokea.
Ainoastaan jossain määrin kipua ja muita epämukavuuksia jotka liittyy kuolemaan johtaviiin sairauksiin ja usein itse kuolemaan. En ollenkaan pelkää sitä tietoisuuden loppua ja olemattomuutta. Ei ole edes ketään läheisiä jotka jäisi kaipaamaan joten on kevyt ja helppo lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoilujen niukkuus tuonpuoleisessa hirvittää.
Sama, jos ei löydy sushia ja pitavöneriä.
Paha syyä ko ei oo suutakaan.
Kuka sen kii ompeli?
En, koska kuolema on loppu. En osaa pelätä olemattomuutta, koska onhan minulla siitä jo kokemusta.