Lapsettomuus sosiaalisista syistä ja lähipiirin suhtautuminen
Olen lapseton sosiaalisista syistä johtuen. 10 vuotta kestänyt parisuhde päättyi juuri, yhtenä eroon johtaneena syynä eriävät mielipiteet lapsiasiasta.
Nyt suren pitkän suhteen päätymistä, toisaalta suren myös sitä, että olen lapseton ja tällä haavaa jodun heittämään hyvästit haaveelle ydinperheestä.
Oon 35v, aikaa ei ole loputtomasti. Ajatus uudesta suhteesta tai kumppanin metsästämisestä lapsipaineen alla tuntuu pahalta. En ole valmis uuteen parisuhteeseen, mutta olen valmis äitiyteen. Mun on pakko alkaa toimia, säästää rahaa hoitoihin (jos julkisella ei tärppää) sekä vanhemmuuteen itsellisenä naisena ja laihduttaa (BMI-raja).
Tää on jo itsessään tosi vaikea ja tunteita herättävä asia. Itkettää, koska halusin perheen ja kokea mahdollisen odotuksen ym. yhdessä kumppanin kanssa. Nyt pahaa mieltä aiheuttaa myös lähipiirin vähättelevä suhtautuminen. "Onhan sulla vielä aikaa löytää uus kumppani, senkun laihdutat ja deittimahdollisuudet paranee merkittävästi", "mikset vaan mee ja osta sitten niitä siittiöitä", "onhan sulla vielä monta vuotta aikaa saada lapsi" jne.
Mutta kun ei ole montaa vuotta aikaa, ei paljoa rahaa säästössä, ei halua eikä mahdollisuutta nyt etsiä uutta suhdetta. Tuntuu, että oon tosi yksin tän asian kanssa. Onko täällä muita, joilla ollut vastaavaa tilannetta, kohtalotovereita?
Kommentit (3)
No mulla oli aikoinaan... Minä jäin odottamaan miehen löytämistä, mutta en koskaan löytänyt, eli lapsettomaksi jäin. Nyt ikää 45 vuotta ja vaihdevuodet jo päällä joten enää ei lasta tule. Itse olen selvinnyt kohtuu hyvin siitä että en vaan saanut lapsia ollenkaan, ja löytänyt asiasta jopa valoisia hyviä puolia. Mutta jos lapsen saanti on sinulle tosi tärkeää, älä jää odottelemaan miehen löytämistä vaan hanki tosiaan lapsi hoitojen avulla.
Äh, tuollaiset kommentit ovat ihan järjettömän ärsyttäviä ja loukkaavia. Ystävälläni oli samanlainen tilanne ja hämmästyneenä vierestä seurasin ihmisten moukkamaisuutta. Itse olen vela, enkä ole koskaan kuullut yhtä typeriä kommentteja valinnastani. Julminta oli se, että kun ystäväni vihdoin raskautui ja sitä seurasi keskenmeno, niin johan muutama "uutta putkeen vaan" kommentoija ilmaantui heti.
Jos olen käsittänyt oikein, totaaliyhäreiden kautta voisi löytyä vertaistukea?
Otan osaa, ehdit vielä toimia. Jos olisin sinä, alkaisin hoikistua tänä kesänä ja opettelisin terveelliset elintavat. Sitten äkkiä spermapankkiin. 35 v vauvakuumeisista naisista on ylitarjontaa miehille ja sopivan miehen löytäminen on tosiaan vaikeaa olit hoikka tai lihava. Miehelle se tarkoittaa kuitenkin lapsiperhearkea ikävuodet 40-60 suunnilleen eikä se monia kiinnosta, vähemmän on vauvakuumeisia miehiä. Nuorilla se onkin aivan eri asia, mutta av-mammalaiset harhauttavasti neuvovat odottamaan vanhenemista. Ja sitten mahikset onkin aivan surkeat, sano "kiitti AV".. eli kesäkuntoon ja itsellisesti äidiksi, siinä on paljon hyviä puolia.