Vauva 2,5kk ja olen raskaana ;..-(

Kiitos tsemppauksesta! Kai tämä tästä. Olen nyt pyöritellyt asiaa taas tämänkin päivän ja ei se siitä miksikään muutu. Hain vielä lisää testejä ja oi kyllä, kaikissa sama merkintä: raskaana. Raskaana 2-3. Kaksi viivaa, oikein tummaa raitaa.

Aborttiin en pysty millään, en varsinkaan kun esikoinen tuhisee tuossa ja on mitä suloisin pieni ihme, muistuttaa koko ajan siitä mitä "raskaudesta" kasvaa. Ja meidän raskaushistorialla se ei tunnu oikeasti vaihtoehdolta, vaikka hätäpäissäni sitä jo ehdinkin miettiä. ihan hävettää koko ajatus nyt. Tämä on niin kertakaikkisen koominen koko tilanne. Esikoista tehtiin tekemällä 2,5 vuotta ja aika lapsettomuuspolillekin oli jo. Raskauden perään itkettiin ja toivottiin. Ja nyt sitten käy näin. Ja taas raskauden perään itkettiin, vain toisesta syystä. Voi rähmä. Tässä sen kyllä näkee, ettei elämässä mitään voi suunnitella. Tai jotkut varmaan voi, mutta ei koske meitä.

On huono omatunto ja säälittää pieni rääpäle vatsassa. Pitäisi varmaan olla kiitollinen mahdollisesta toisesta lapsesta. No en pysty ;..( Millaista on syntyä tänne kun edes omat vanhemmat ei toivoneet syntyväksi. Voi itku.

Joku koki tarpeelliseksi siitä ehkäisystä ilkkua. Me kyllä käytimme ehkäisyä (lapsettomuustaustasta huolimatta), niin kuin jo kerroin. olimme myös huolellisia sen kanssa. Kortsu oli käytössä ja kertaakaan ei huomattu, että olisi hajonnut. Joskus nuorempana samalla ehkäisymenetelmällä pari kertaa hajosi kumi ja aina mies heti sanoi asiasta ja haettiin kiireesti jälkiehkäisy. Mies olisi sanonut jos olisi huomannut. Ei hänkään vauvaa tässä tilanteessa todellakaan toivo. Lisäksi vielä imetyskin päällä. En tiedä miten huonoa tuuria ihmisellä voi olla, että täysimetyksen, kortsun ja aiemman lapsettomuushistorian kanssa pääsee käymään näin.

Kiitos niille, jotka jaksoivat rohkaista. mieli on hiukan parempi jo. odottelen miestä töistä kotiin ja sitten täytyy istua alas ja rauhassa miettiä tilannetta. Varmaan varhaisultraan pitäisi mennä, että edes tietää panikoiko turhasta vai asiasta.

Mä tulin raskaaksi kun esikoinen oli 3kk. Raskaus oli suunniteltu vaikka en ajatellutkaan tulevani niin nopeasti raskaaksi :) Minulla oli myös toisessa raskaudessa kovaa pahoinvointia ensimmäiset 14 vkoa mutta isä otti silloin enemmän vastuuta perushoitamisesta esikoisen suhteen ja minä muusta hoidosta ja läheisyyden tankkaamisesta :)

Raskasta on ollut mutta ei kuitenkaan niin raskasta kun aluksi kuvittelin. Meillä ei ole ollut edes tukiverkkoja juuri ollenkaan, joten miehen kanssa kahdestaan ollaan lapset hoidettu. Miehen sitoutuminen lapsien ja kodin hoitoon on kyllä tosi tärkeää, ilman miehen osallistumista voin taata että liian raskaaksi käy se alkuaika.

Nyt kun lapset ovat hieman isompia niin on aivan ihana seurata niiden kahden keskinäisiä välejä kun ovat niin läheisiä. Tällä kokemuksella tekisin saman uudelleen, tsemppiä ap:lle! 

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 13:28"]

Lisäksi vielä imetyskin päällä. En tiedä miten huonoa tuuria ihmisellä voi olla, että täysimetyksen, kortsun ja aiemman lapsettomuushistorian kanssa pääsee käymään näin.

[/quote]

Anteeksi että takerrun lillukanvarsiin, mutta kuten tuolla ylhäällä jo todettiin niin täysimetys ei  ole ehkäisykeino. Älä takerru siihen. Jos sulla on tullut menkat, on ovulaatio tapahtunut ja raskaus on mahdollinen.

Kortsun ehkäisyteho on 97-98%, ja oikeinkin käytettynä on raskauden riski mahdollinen. Jos kondomin kanssa käyttää pillereitä, on teho luonnollisestikin parempi. Ainoa 100% varma ehkäisy on kohdun poisto. Joten voin kyllä uskoa että kondomia on käytetty oikein, tuuri nyt on vain ollut huono.

Itse tekisin abortin. Meillä on 7kk vauva ja tekisin vieläkin abortin, jos tulisin raskaaksi. Ajattelen tätä asiaa järjellä enkä tunteella niin kuin se vain on mahdollista. Tiedän, etten itse jaksaisi enkä edes haluaisi lapsia pienellä ikäerolla.

Kyllä miellä ainakin imetys suojasi raskaudelta varsin hyvin, vaikka menkat oli alkaneetkin. Eka lapsi sai alkunsa 1 yrityksestä. Toinen sai luvan tulla, vaikka imetinkin vielä. Menkat oli alkaneet jo pari kuukautta synnytyksestä ja esikoisen ollessa 4kk jätettiin ehkäisy pois. Imetin 1v1kk asti ja raskaus alkoi heti seuraavasta kierrosta kun lopetin imettämisen. Kolmas tärppäsi myöhemmin ekasta yrityksestä ja kuopus toisesta. Joten kyllä se imettäminen vaan heikentää mahdollisuuksia.

Tämä ei ole siis mun oma päätelmä, vaan ihan yleinen tieto. Tietenkään se ei ole ehkäisykeino, eihän täällä ap tai kukaan muukaan niin väittänyt! Mutta heikentää se mahiksia onnistua. Samaten kondomi ei ole varma ehkäisykeino, mutta heikentää oleellisesti raskauden alkamista. Aiempi lapsettomuus ei ole ehkäisykeino, mutta varmaan silloin on keskimääräistä huonompi tilanne saada uusi raskaus aluille. En tiedä kun en ole perehtynyt aiheeseen.

Mutta joka tapauksessa, kyllä tässä on planeetat kohdillaan ollut ap:n makuukammarissa. Kyllä voi huono tuuri ollakin, että ne kaikki pienet prosentit sitten kohtaavat ja siihen saumaan osuu vielä ovulaatiokin.

Turhaa ylipäänsä syyllistää ehkäisystä jne. jos kuitenkin on käytetty. Vahinkoja sattuu ja nyt käsittääkseni pyydettinkin kokemuksia ja vertaistukea. Voimia ap:n perheelle tulevaan!

Meillä monet lapset tulleet vuoden välein. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Lapsien saanti on aina onnellinen tapahtuma. Iloitse uudesta tulokkaasta. 

Ei täysimetys ole mikään ehkäisykeino. Täysimetys ehkäisee juuri ja juuri 2 ensimmäistä kuukautta. Monien raskauksien jälkeen ei minulla ole edes kerenyt menkat alkamaan eli ensimmäisestä kierrosta on tärpännyt. 

Muista, että pahoinvointiin on erilaisia konsteja. Ota asioista selkoa ja yritä kokeilla niitä. Yksi auttaa toiselle ja toinen toiselle. Joku konsti löytyy varmasti sinullekin. 

Lapsesi ovat onnellisia, kun heistä on kavereita myöhemmin toisistaan, kun ei ole isoa ikäeroa. Ajattele asiasta positiiviset asiat, niin voit nauttia tulokkaasta enemmän.:)

Mikäs hätä sulla on? Joillain on kaksoset ja joillain vielä kolmoset... Eipä paljoa naurattanut, kun pienellä ikäerolla esikoinen ja kaksoset, pidä siis peukkuja, että sulla on vaan yks siellä... Itse en kyllä vaihtaisi päivääkään!

   p.s kyllä kaikesta selviää!

Ei voi kuin ihmetellä, että elämää ei oikein voi suunnitella. Kaikista maailman todennäköisyysprosenteista ja kumista huolimatta. Jos tuntuu että et jaksa, niin modernissa ajassa on se abortti-vaihtoehto ihan okei teidän kohdalla. Muuten kysytään vain ja ainoastaan perisuomalaista sisua.

Mutta jos et pysty siihen, niin kyyyyyyyllä siitä hengissä voi selvitä, sanoi isomummoni, 17 lapsen äiti. Hänellä ei ollut vielä helmoissaan olleelle lapsilaumalleen pesukonetta, ei tiskikonetta, ei edes yksiötä, pelkkä paskainen karjakeittiö ja vihainen talonemäntä vielä syyllistämässä evakkoa. Eikä töitä tai rahaa. Pelkät lehmät vaan, paljaat kourat ja evakon kyyneleet.. ja venäläisellä siviilivankileirillä sitä näki, kun lapsia kuoli nälkään. Yksi omakin. Sitä minä aina mietin, kun tekee mieli valittaa pienistä. Mikäs hätä meillä nykyajan naisilla, on kotihoidontuet, katto pään päällä, vaatteet lapsille. Noh, ei varmaan lohduta, mutta suhteellisuudentajua hyvinvointivaltiossa joskus...Mikä hätä sulla oikeasti sitten on? Raskasta tulee, muttei mahdotonta, tyhjästä ei tarvitse nyhjäistä. Saa niitä uusia rattaita kirpparilta/lehden myynti-ilmoista/nettihuutokaupasta. Ja onhan ne kaksosten seisomalaudat ja istumavehkeet rattaisiin keksitty. Muuttokaan ei ole mahdoton ajatus. Yötä pitää valvoa. No sekin menee ohi.

Halaus. Onhan se vauva kuitenkin sitten 8 kk kuluttua jo taapero. Kahden vuoden kuluttua leikkivät jo yhdessä. Silloin sinäkin voit jo lukea lehteäsi ajoittain rauhassa.

Tsemppiä mitä teetkin!

No voisitko ajatella keskeytystä?

Ärsyttäviä nuo jotka sättivät ap:ta että "mitäs paneskelet ilman ehkäisyä" ja että "miehes voisi vetää käteen". Tulee jotenkin mieleen, että tuollaiset tyypit joko itse kärsivät lapsettomuudesta tai sitten heillä ei ole edes mitään seksielämää lapsen synnyttyä.

En jaksanut lukea kaikkien viestejä, joten pahoittelut, jos tulee toistoa. Mutta tartuin tuohon, kun joku piti pahana kahta poikaa peräkkäin ja mietti, olisiko kahdella tytöllä helpompaa. Minun vastaukseni on EI. Lapsia ei pidä katsoa tuossa asiassa sukupuoleen sitten lainkaan. Minulla on molempia yksi kappale, ja poika on kaikin puolin mallikas lapsi. Nyt se tosin jo lopettelee kakkosluokkaa ja on luokkansa hikipinko, vaikkei tee juuri mitään koulun eteen. Rauhallinen ja varovainen se on, siitä tulee varmaankin joku tutkijahumanisti, joka rakastaa myös maalaamista tai muuta taidetta. Nyt se jo päihittää piirustustaidossa monet huonot aikuiset. Sen kanssa ei tarvitse juurikaan tapella, eikä sitä tarvitse vahtia.

Mitä taas tulee tyttööni, asia on hieman toinen. Neiti on rämäpää, ei pelkää mitään eikä ketään, ja vielä kuusivuotiaanakin sitä pitää vahtia lähes tauotta. Ei tulisi mieleenkään jättää sitä kaupassa yksi leluhyllyn ääreen, kuten olen tuon pojan voinut jättää jo 4-vuotiaasta. Tyttö kiipeili, kaatuili syöttötuolissa, juoksee suin päin uima-altaisiin jne. Ei jsaksa istua rauhassa paikallaan jne. 

Eli automaattisesti kaksi poikaa ei tarkoita samaa kuin katastrofi, sellainen voi olla myös tyttöpari. Ja tietysti toisinpäin.

Aika huono verrata tuota ikäeroa kaksosiin, niin kuin tuolla joku sanoi, että kuin kaksoset isommalla ikäerolla...

   Sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko pidätte sen tai sitten keskeytätte raskauden. Omien voimavarojen mukaan pitää mennä. Tilanteesi on kuitenkin helpompi verrattuna monikkoperheisiin...

Tää on niin hassua, että muutamilla on heti tarpeen tulla vähättelemään tilannetta mainostamalla, että kyllä niitä kaksosiakin syntyy jne. Meillä on 4 lasta: 6v. kaksoset ja 2v. ja 1v. tytöt.  Kahdella viimeisellä ikäeroa 1v.3kk. Eli aika lähellä tuota ap:n tilannetta.

Meillä kyllä oli rankkaa tuo kaksosten vauva- ja taaperoaika, mutta silti rankempaa oli kahden nuorimmaisen pieni ikäero (nuorin yllärivauva). Kaksosten kanssa kuitenkin kummatkin kehittyy suht samaa tahtia, ruokailut, vaipat ja nukkumiset saimme rytmitettyä hyvin. Molempia kiinnosti samat leikit ja tekemiset, olivat pienestä asti tottuneet että on kaksi syliteltävää jne. Sitten oli hektistä kun molemmat oppi liikkumaan ja piru irti kun oppivat juoksemaan.

Mutta näiden nuorimmaisten kanssa oli vaikeaa. Taapero oppi liikkumaan tosi aikaisin ja oli tuossa vaiheessa aivan mahdoton menemään. Tosi huomionkipeä, sylikissa ja vilkas. Vaipoissa vielä monta kuukautta ja heräili öisin. Ei enää juuri nukkunut päivisin. Kuopus oli onneksi suht tyttyväinen vauva, mutta kyllähän ne vauvat vaativat hillittömän paljon huomiota ja hoivaa. Oli oikeasti kova homma kun käytännössä molemmat oli vielä ihan vauvoja ja kuitenkin tarpeet ja rytmit ihan erit. Toisen kanssa piti juosta perässä, toinen justiinsa silloin olisi ollut rinnalla, toinen huusi kun toinen nukkui. Molemmat kaipasivat samaan aikaan ruokaa. Toinen olisi nukkunut vain liikkuvissa vaunuissa, toinen ei saanut pakkasilmalla olla vielä pitkiä lenkkejä ulkona. Toinen olisi tykännyt lukea ja toinen järsi johtoja minkä ehti kun ei vielä ollut kärsivällisyyttä mitään satuja kuunnella. Onhan näitä asioita paljon, onneksi ei tule edes kaikki enää mieleen.

Mutta yhtä lailla ovat rakkaita kaikki ja yhtäkään en kadu! Kyllä te selviätte, sisulla sitten jso ei muuten =)

Ap, pärjäätte satavarmasti. Antakaa itsellenne aikaa tottua tilanteeseen. Kun syntymä lähenee, huomatkin, että lapsi on toivottu, vaikka ei suunniteltu olisikaan.

Onneksi et harkitse aborttia.

Miettikää miten perheenä jaksatte toisen lapsen heti perään.

Onko se mitä haluatte nyt vai haluatteko jotain muuta?

Kaksi pikkuista on rankkaa, "ranteet auki"- meininkiä olen kuullut noilta vuoden väliin lapsensa saaneilta. Kuka siitä oikeasti nauttii? Rättiväsyneenä rähistään ja odotetaan itkien sitä aikaa kun lapset on isompia. Nauttikaa rauhassa esikoisesta.

Abortti on jokaisen naisen oikeus, nykypäivänä saamme suunnitella elämäämme.

Tsemppiä teille!

Sinuna keskeyttäisin raskauden.

En jaksaisi kahta vauvaa.

Aborttiin kannustajat: entäs sitten, kun sattuu jotakin, eikä sitä toista (abortoidun jälkeen siis toista) enää koskaan saakaan? Elämä ei mene todellakaan aina niin, kuin ihminen sen suunnittelee itse. Joku voi haluta lapsen vasta vuoden päästä, ei nyt, ja tehdä abortin. Sitten vuoden päästä ei enää onnistukaan. Mikä kadutus! Olen valkotakki, ja nähnyt muutamiakin tällaisia tapauksia. Kukaan ei vissiin koskaan ole kuullut sekundääristä lapsettomuudesta? 

Abortissa lopetetaan kuitenkin pienen ihmisalun elämä. Kuulostaa hienolta tässä kovassa nykymaailmassa ettei ap halua tehdä sitä. Pahalta kuulostaa monien hyväksymä juttu jossa ensin toinen saa kuolla kohtuun ja myöhemmin elämässä toinen saa elää.

Ap voit olla jo nyt ylpeä itsestäsi ja teistä pariskuntana. Moni olisi jo soittanut ajan aborttiin kun ei vauva satu sopimaan suunnitelmiin. Hienoa että on vielä ihmisiä, jotka eivät ensimmäiseksi yritä päästä epämieluisasta ylläristä eroon, tässä tapauksessa pienestä oikeasta ihmisestä. Tulette ihan varmasti pärjäämään kun vaikutat järkevältä tyypiltä. on ihan luonnollista, että ensin säikähtää, itkettää ja panikoituu. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Vauva on kuitenkin teidän oma lapsi, ihan varmasti rakastutte häneen, samoin isosisarus varmasti iloitsee vielä monen monta kertaa asiasta jahka on siinä iässä, että yhteisleikit alkaa sujua. Älä stressaa raha-asioita, ne järjestyvät kyllä. Käytettynä ostatte vaunut ja turvaistuimen ja varmasti olisitte joka tapauksessa muuttamassa pois yksiöstä kun tuo vauvanne tuosta vähän kasvaa. Onhan esikoisvauvallakin kohta aika kasa tavaraa kun alkaa lelujen päälle ymmärtää, tulee ulkoilukampetta jne. Joten muutatte nyt vain vähän aikaisemmin, eikös? Ja ajattele miten kiva on kun teillä on jo paljon vauvatavaraa valmiina. Ei se toinen vauva tässä kohtaa paljon mitään uutta oikeasti tarvitse edes. 

Jos miehesi on mukana tässä niin selviätte ihan varmasti. olette esikoista toivoneet kovasti, joten ajattele tämä toinen tulokas suurena lahjana, vähän kuin ihanana bonuksena ja kirsikkana kakun päälle :). Ehkä ehditte jo miettiä ja pelätä, ettei teille tulisi tai suotaisi lasta koskaan. Ja ajatteles, nyt teillä on enemmän kuin todennäköistä, että saatte kaksi ihanaa lasta! Ehkä ei aivan optimaalinen ajoitus, mutta parempi näin kuin kokonaan ilman :) Puhun kokemuksesta, nimittäin meillä oli suht saman pituinen yrittämisaika esikoisesta, vähän pidempikin ja toinen tulikin luomuna oletettavasti juhannuksena kesäyön taiasta <3. Meissä on molemmissa tutkitusti vikaa, joten oli täysin käsittämätöntä, että näin kävi. Ikäeroa tuli 1v.5kk ja koskaan en ole katunut. Elämä kahden pienen kanssa ei kuitenkaan koskaan ole ollut niin rankkaa, kuin mitä oli ne vuodet kun pelättiin ettei meistä koskaan tule isää ja äitiä.

Mulla ja mun siskolla on alle vuoden ikäero.

Mä en ollu pätkääkään suunniteltu.

En tiedä oikeesti kuinka rankkaa äidilläni oli ekat vuodet, mutta hyvin pian se on sama kuin vain kaksi lasta.

Äitini ei ole katunut minua päivääkään :).

Ja mun mielestä vauvat alle vuoden ikäerolla on raskaampa kuin kaksoset (mielipide, joka ei perustu kokemukseen :D). Nyt ap:llä on vauva ja raskausväsymys ja imetys kaikki samaan aikaan. Eli raskasta on.

Mutta tsemppiä ja jaksamista! Se on vaan tää alku, parin vuoden päästä viimeistään helpottaa.