Tutista vieroittaminen

Meillä sama edessä vkl:na. Tosin poika on muutaman kuukauden nuorempi, mutta tutti on tärkeä. Valmistaudun siihen, että öistä tulee kovin huonot.

Meillä tyttö 1v 10kk kun vieroitettiin tutista ja yllättävän hyvin meni. Ensimmäisenä iltana itkeskeli tuttia ja kun näytin leikattua tuttia sanoi, että tutti meni rikki, voi voi. Sitten yöllä heräsi pari kertaa itkeskeleen mutta sitten loppui siihen ja on yöt alkanut olla rauhallisempia.

Minä niin inhosin niitä kaikkia helppoja kertomuksia kuinka helppoa se tutista vieroittaminen on, mutta yllättävän helppoa se oikeasti sittenkin oli! Ja meidän taaperolle tutti oli erittäin tärkeä ja kanniskeli sitä päiväunien ja yöunien lisäksi muulloinkin mukana, milloin suussa, milloin kädessä.

Osa kokeilee jättää ensin vaikka päiväunilta tutin pois ja sitten yöunilta, mutta minä totesin meille helpommaksi sen, että kerrasta tutti pois.

Leikatkaa tutti yhdessä rikki tai viette sen vaikka orava vauvoille.

Tutti riistettiin päälle 2-vuotiaana hammaslääkärin ohjeesta. Öisin oli tutti käytössä ja oli tosi tärkeä, päivätutti oli jäänyt jo paljon aikaisemmin. 

Yritettiin tutin poisottoa jo aiemmin, mutta huuto oli niin hirmuinen ja lapsi samaan aikaan kipeänä, joten ei raaskittu. Kun sitten hammaslääkärin puhuttelun jälkeen otettiin tutti uudelleen pois, kaikki sujui täysin ilman itkua. Lapsi oli selvästi valmis tutin pois ottamiseen. Meistä ei varmaan olisi ollut kuuntelemaan kamalaa itkua yökaudet, joten helpolla päästiin, kun odotettiin vähän aikaa. 

Onneksi se vieroittaminen ei ole avaruustiedettä.

Siinä on kaksi hyvin simppeliä kohtaa:

-Ota tutit pois.

-Älä anna tutteja enää.

Helpointa nuo kaksi kohtaa on suorittaa, kun tutti otetaan pois silloin kun se on järkevintä, eli 1-vuotiaalta tai vähän alle. Tutit kun ovat vauvoille tarkoitettuja...

Kirjoja käsiteltäväksi:

Teräs & Pertamo: Elli ja tuttisuu

Kunzler-Behncke: Annin rakas tutti

de Petigny: Hyvästii, tutti!

Koskimies: pupu tupuna - tutti hukassa

Jotkut lapset eivät muuten luovu tutista millään kolmen päivän kitinällä. Sitä tuttia itketään yökaudet, ja sen jälkeen suuhun menee kaikki; hanskat, takkien kaulukset - ja pahimpana peukalo, jota jotkut imevät vielä lähemmäs kouluikää. Joskus tutti on pienempi paha kuin peukkua imevä lapsi.

Leikkaa se tuttiosa poikki ja sano että tutti meni rikki,mei voi mitään. Tutin voi silti ottaa unille mukaan niin tuomse silti turvaa vaikkei sitä voikkaan imeä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 20:45"]

Jotkut lapset eivät muuten luovu tutista millään kolmen päivän kitinällä. Sitä tuttia itketään yökaudet, ja sen jälkeen suuhun menee kaikki; hanskat, takkien kaulukset - ja pahimpana peukalo, jota jotkut imevät vielä lähemmäs kouluikää. Joskus tutti on pienempi paha kuin peukkua imevä lapsi.

[/quote]

JOS ne äidit(!) raaskivat vaan ottaa sen tutin n 1v ikäiseltä pois, niin kitinät ei kestä kuin MAXIMISSAAN sen 3 päivää. Niin pieni kun ei jää haikailemaan siitä.

Meillä tutti katosi - oikeasti ei löytynyt mistään, vaikka kuinka illalla etsittiin. Ensimmäisenä iltana oli vähän hankalaa ja yöllä herätessä itki vähän tutin perään. Oli kuitenkin sen verran vanha (1 v 10 kk), että ymmärsi, kun sanottiin, että tuttia ei löytynyt mistään. Ja näkikin, että sitä oikeasti etsittiin joka paikasta.

Tämän jälkeen ei olla tuttia otettu käyttöön, eikä oikeastaan kaivattukaan. Joskus huonolla tuulella on saattanut kysyä tuttia, mutta ei mitenkään itkenyt tutin perään.