Kuinka moni katuu, että valitsi lapsensa isäksi/äidiksi juuri sen henkilön, jonka valitsi?
Eli kuinka moni katuu perustaneensa perheen juuri sen henkilön kanssa, jonka kanssa perheen perusti? Tarkoitan tilannetta, jossa puoliso eli lapsen isä/äiti onkin lapsen syntymän jälkeen osoittautunut ihan erilaiseksi kuin miltä etukäteen vaikutti tai joka onkin vanhempana ollut aivan kyvytön. Itse olen tällaisessa tilanteessa enkä oikein tiedä mitä tehdä.. Kaipaisin kuulla muiden kokemuksia aiheesta.
Kommentit (26)
Valitsin vaimoni väärin. Luulin, että iän karttuminen toisi realismia vasemmistolaiseenkin, mutta toisin kävi. Erottiin lopulta. Lapsista kuitenkin hyvilläni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitten käynyt todella hyvin! Mies on todella hyvä isä ja lapset hänen kanssaan kauniita, terveitä ja älykkäitä. Oikeastaan rakastan miestäni nyt vielä enemmän kuin nuorena ennen lapsia. Ehkä johtuu näistä piirteistä, hän on todella hyvä tyyppi. Tiedän sitäpaitsi ihan varmuudella, että jos minulle tapahtuisi jotain, joutuisin sairaalaan tai kuolisin yhtäkkiä vaikka onnettomuudessa, mieheni pystyisi hyvin huolehtimaan lapsista ja heistä tulisi jokatapauksessa tasapainoisia ja menestyviä.
Olet väärässä ketjussa.
Perusta ketju niille jotka on tehnyt oikean valinnan. Tämä hetki on niille väärän valinnan tehneille.
Mistä näitä tyhmiä aina löytyy. Kysytään vaikka kissoista jotain, minkälainen luonne se on niin joku vastaa koirasta.
Miten te yleensä ymmärrätte tehtävän sisällön, mitä siinä pyydetään tekemään? Osaatteko yleensä toimia sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitten käynyt todella hyvin! Mies on todella hyvä isä ja lapset hänen kanssaan kauniita, terveitä ja älykkäitä. Oikeastaan rakastan miestäni nyt vielä enemmän kuin nuorena ennen lapsia. Ehkä johtuu näistä piirteistä, hän on todella hyvä tyyppi. Tiedän sitäpaitsi ihan varmuudella, että jos minulle tapahtuisi jotain, joutuisin sairaalaan tai kuolisin yhtäkkiä vaikka onnettomuudessa, mieheni pystyisi hyvin huolehtimaan lapsista ja heistä tulisi jokatapauksessa tasapainoisia ja menestyviä.
Toivottavasti heistä tukee myös henkilöitä, jotka osaavat lukea keskustelun aiheen, eli mitä aloituksessa kysytään.
Kadun. Luulin, että mies haluaa juuri minun kanssani olla yhdessä ja saada lapset minun kanssani. Lasten synnyttyä alkoi vähitellen paljastua, ettei mies nähnyt minussa muuta kuin synnyttäjän ja kodinkoneen. Minun tunteillani, tavoitteillani, jaksamisellani tai haaveillani ei ollut mitään merkitystä. Minun tehtäväni oli vain tehdä miehelle lapsiperhekulissi, jossa hän saisi olla kuin sika pellossa. Sattui aivan helvetisti tajuta tuo kuvio. Itse olin vilpittömästi miestä rakastanut ja uskoin yhteiseen tulevaisuuteen. Ero tuli aloitteestani, koska en voinut enää olla suhteessa, jossa minua ja tekemisiäni ei arvosteta tippaakaan.
Eron jälkeen on tuntunut pahalta, koska exän kanssa on pitänyt riidellä kaikesta. On todellakin tullut selväksi etten miehen silmissä ole mitään, koska mikään sopimus ei ole pitänyt. Mies ei ole suostunut omaisuuden ositukseen, ei maksa elatusmaksuja ajallaan ja tapaa lapsia lyhyellä varoitusajalla silloin, kun hänelle sopii. Olen pahoillani lasten puolesta, kun valitsin aivan väärän miehen heidän isäkseen. Avioliittoni myötä menetin myös uskoni ihmisiin. En voi kuvitellakaan enää olevani koskaan parisuhteessa saati asua jonkun kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitten käynyt todella hyvin! Mies on todella hyvä isä ja lapset hänen kanssaan kauniita, terveitä ja älykkäitä. Oikeastaan rakastan miestäni nyt vielä enemmän kuin nuorena ennen lapsia. Ehkä johtuu näistä piirteistä, hän on todella hyvä tyyppi. Tiedän sitäpaitsi ihan varmuudella, että jos minulle tapahtuisi jotain, joutuisin sairaalaan tai kuolisin yhtäkkiä vaikka onnettomuudessa, mieheni pystyisi hyvin huolehtimaan lapsista ja heistä tulisi jokatapauksessa tasapainoisia ja menestyviä.
Toivottavasti heistä tukee myös henkilöitä, jotka osaavat lukea keskustelun aiheen, eli mitä aloituksessa kysytään.
Tämä.
Jos et olisi tehnyt lapsia tuon miehen kanssa, eivät he olisi samoja lapsia vaan jotain aivan muita lapsia.
Minä taas en ole koskaan
voinut ymmärtää logiikkaa joka sinulla on.