Mieheni tiuskii minulle, antaa ohjeita, komentelee. Miten toimisit? Miten teidän parisuhteessa olette kohteliaita ja huomioitte toisianne?

Mieheni purkaa omaa ärtymystään, huonoa päiväänsä minuun. Tiuskii, töksäyttelee. Murahtelee ja koen että hän kohdistaa pahan mielensä minuun. Antaa ohjeita miten minun täytyisi toimia, kuinka paljon saan olla puhelimellani, kun meillä on vieraita puhun minä hänen mielestään liikaa. Hän on itse hiljaisempi. Mielestäni en puhu liikaa. Ja olen hänen kommenttien jälkeen ruvennutkin seuraamaan itseäni etten varmasti puhuisi liikaa ihmisseurassa. Mielestäni puheeni määrä on tasavertaista muiden kanssa.

Jos minulla on migreeni(joka on minulla todella paha ja kestää useita päiviä) tai muuten joku harmittaa, niin en purkaa omaa pahaa oloani häneen. Puhun hänelle tällaisessakin tilanteessa ystävällisesti. Kun saan häneltä arvostelua tai ohjeita miten minun pitäisi hänen mielestään käyttäytyä, toimia tai olla, olen hiljaa . En sano vastaan. Kuuntelen mitä hän sanoo. En välttämättä toimi ohjeiden mukaan jos koen että se ei ole aiheellista/tarpeellista.

Eilen sanoin hänelle että koen meidän kahden olevan erilaisia. Minä en purkaa pahaa oloani ja pyrin käyttäytymään häntä kohtaan ystävällisesti ja kohteliaasti. Hän taas purkaa omaa pahaa oloaan minuun. Koen että myös hänen käytöksensä minua kohtaan on usein epäkohteliasta ja epäreilua. Toivoisin että hän kohtelisi minua kauniimmin ja ystävällisemmin. Ja että se tuntuisi minusta mukavalta. Sanoin myös että parisuhteessa molempien olisi hyvä toimia siten että toisella on hyvä olla kanssani.

Hän suuttui minulle. Arvosteli minua, lastani, lapsen käytöstä, minun käytöstä. Sanoin että niihin voidaan palata tuonnenpana, mutta nyt toivoisin että hän kuuntelisi mitä minulla oli sanottavaa ja miettisi hieman omaa käytöstään. Hän suuttui, pakkasi laukkunsa ja lähti illalla 23.00 pyörällä kotiinsa. Olimme minun luonani ja tarkoitus oli että hän olisi jäänyt luokseni yöksi ja olisimme viettäneet viimeiset lomapäivät yhdessä. Työni alkaa tiistaina. Sanoin että toivon että hän miettii mitä sanoin hänelle. Ei kuulemma mieti, hänen ei tarvitse. Ja lähti kotiinsa.

En tiedä mitä tällä viestilläni haen. Ehkä vain purkaa asian jonnekkin. Ehkä jos toiminkin väärin, niin joku voisi siitä minulle sanoa. Olenko sokea omalle käytökselleni.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Asuneet yhdessä 3 vuotta, mutta minä halusin että muuttausimme erillemme juuri tämän miehen käytöksen takia. Muutosta ei ole syntynyt. Ehkä parempi näin kun molemmilla omat kodit. Mutta nyt mies ottanut tavakseen että kun tulee jotain ristiriitaa hän lähtee kotiinsa.

Voisitteko kertoa miten teidän parisuhteissa tällaiset asiat toimivat, toisen kunnioitus, huomioiminen..