Lue keskustelun säännöt.
Miten voikin sukulaisten tapaaminen ahdistaa niin paljon
12.07.2020 |
He ovat kyllä ihan mukavia ihmisiä, mutta kun kuulee siitä heidän niin erilaisesta elämästä. Pohditaan hankkisivatko hienon omakotitalon lisäksi vaihtelua tuomaan kakkoskodin, olisiko vaikka kivitalo Espoossa. Veneenkin voisi hankkia. Itse en pääse edes koskaan kiinni omistusasumiseen, on onni että on löytynyt edes vuokra-asunto jonka vuokra ei ole ihan pilvissä. Yksi heistä kertoo ihan arkisena yksityiskohtana siirtyneensä taas yhden palkkaluokan ylöspäin, ja miettii että miten tasapainottaisi työn ja perhe-elämän, että ehtisi purjehtimaankin kesällä. Tunnen itseni niin paljon alemmaksi. Eivät he mitenkään tarkoita tai tee sitä, vaan minä itse teen sen omissa ajatuksissani. Mitä järkeä tässä minun elämässäni on. Olen sen luokan sekopää ettei kukaan edes ota töihin, olen surkea veronmaksajien elätti loputtomiin. Ei minun elämässäni tapahdu mitään.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
no kuka pakottaa tapaamaan heitä? joku tulee aseella uhaten pakottamaan?
jos ei ole rahaa tulossa sukulaisilta, en käsitä miks meet tapaamaan
No kun se ei ole niin tappokamalaa, vaikka suuren ahdistuksen aiheuttaakin, he ovat kuitenkin ystävällisiä ja kivoja ihmisiä. Ja tapaan heitä sen verran harvoin, että ehdin unohtaa miten se vaikuttaa minuun. Sitten siinä kahvipöydässä aina miettii, että ai niin, tätähän tämä nyt sitten onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset on edessä ja suuren suruni lisäksi minua ahdistaa tiettyjen menestyneiden sukulaisten tapaaminen.
no kuka pakottaa tapaamaan heitä? joku tulee aseella uhaten pakottamaan?
jos ei ole rahaa tulossa sukulaisilta, en käsitä miks meet tapaamaan