Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
Niin ja sama sulle uusisä, joka olet pojilles sanonut, että apua ei tipu. Homehdu vanhuksena liejuihisi ja paskoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 00:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 23:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 23:12"]
Nykyajan isovanhemmat on kuin suoraan siitä "oma aika" lehden radiomainoksesta: minä, minä, minä.
[/quote]
Just näin. Itsekkyyden aikakausi. Aiemmin asuivat sukupolvet lähekkäin tai samalla tilalla. Oli itsestäänselvää, että autettiin, koska ei ollut muuta turvaa kuin suku. Nyt ydin/uusperheet sinnittelevät omillaan ja vanhukset makaavat laitoksissa.
Meidän anoppi ja appi ei tuu koskaan avuksi. Viimeksi ovat käyneet meillä vuosi sitten. Kun pyytää apua, vastaus on, että ei ehdi (molemmat eläkkeellä). Missä vaiheessa asiat menivät siihen suuntaan, että lähimmäistä, sukulaista ja rakkaimpiaan ei ole halunnut/tarvinnut auttaa? Yksinäisyys maassamme lisääntyy ja yhteiskunta maksaa viulut perhetyöntekijöistä, lähihoitajista, sairaanhoitajista, vanhustenhoitajista jne. Mutta ei varmaan nostetaa itse persettä ylös auttaakseen toisiamme.
Kyllä sitä välillä on ihan puhki, kun apua ei saa lähimmiltään. Mutta ei auta. Perhettäni rakastan, lapsiani ja miestäni, ja koska he ovat tärkeimmät, niin pusken eteenpäin vaikka hammasta purren.
[/quote]
Mitä kaikkea oletkaan vuosien mittaan uurastanut appivanhempiesi hyväksi?
[/quote]
No, esim. ollut useammassa rempassa mukana ja osallistunut joka kesä sadon kerjuuseen, puutarhatöihin jne. Käydessä autan siivoamisessa, ruoan laitossa jne. Eli olen oikeasti auttanut! Ei vain näköjään toimi toisin päin. Oletus on, että heillä olla ja heitä autetaan, ei toisin päin. Ja kyllä, tarkoitus oli auttaa heitä, kun he ovat vanhoja. Mutta kun alkaa ottaa päähän, kun koskaan ei apua tipu heiltä.
[/quote]
Kai sinä nyt ymmärrät, että kun ihmiset ovat niin autettavia, etteivät pysty itselleen ruokaakaan hommaamaan, ei heistä kertakaikkiaan ole pienten lasten kasvattajiksi tai hoitajiksi? Kuka ne ruuat tekisi silloin, kun lapsesi olisivat mummolassa? Sun asenne on nolo: otat mielihyvin vastaan miehen, joka on hoidettu vauvana ja pikkulapsena sekä fyysisesti että psyykkisesti kelpo aviomieheksi ja isäksi asti - ja kiukuttelet heille, joilta miehen sait.
[/quote]
Siis nämä ko. isovanhemmathan ovat 60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, ei mitään sairastuneita vanhuksia. He jaksavat kierrellä maailmaa, golfata jne. Pointti on, että he kyllä kyykyttävät lapsiaan ja miniöitään ja vävyjään tekemään "talkoina" koti- ja remppahommia, mutta kun tulisi vuoro joskus, siis korostan hyvin hyvin harvoin, käydä lastensa luona tai jopa katsoa lapsenlastaan vaikka tunnin verran, no way. Mitä siihen enää voi sanoa? Ai, että kiitos, kun kasvatitte minulle miehen? Oikeesti! Mitä jos he kiittäisivät siitä, että minä ja mieheni annoimme heille lapsenlapsen? Ei tulisi mieleenkään odottaa tuollaista kiitosta kuin että kiittää heitä siitä, että mieheni rakastui minuun ja minä häneen. Ja ei tulisi mieleenikään odottaa, että tuleva miniä tai vävy kiittäisi minua siitä, että olen kasvattanut hänelle puolison. Tsiisus! Te Vauva-palstalla (todella, tämä on VAUVA-palsta) ravaavat mummelit, hankkikaa elämä tai ainakin vaihtakaa Iltalehden tai Suomi24 tai Hommafoorumin sivuille vaahtoamaan.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:45"]
26, sinä puhut nyt jostain ihan muusta kuin ap:sta. Rauhoitu ja lue uudelleen ap:n kuvaus. Ei ap kaipaa anopiltaan tunteita, hän suree, ettei anoppi äitinä rakasta omaa lastaan eikä lapsenlapsiaan.
Huomasitko, mitä ap kertoo anopin suhteesta omaan poikaansa: "Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. "
Onko tuo sinusta ihan ok ja onko sinusta todella ap:n ongelma ja puute, jos hän suree miehensa lapsuutta ja lastensa puuttuvaa isovanhemmuutta?
Ei hän sure siis sitä, miten anoppi HÄNTÄ kohtelee...
-8-
[/quote]
Minä en ole 26, mutta minusta ap - ekan viestin uudelleen lukemisen jälkeenkin - hakee anopilta toivomaansa käytöstä ja tunteita ennen muuta itselleen, ei miehelleen eikä lapsilleen. Sanot yllä, että ap suree miehensä ja lastensa puolesta, mutta miksi näin? Miksi surra toisten puolesta? Mies ilmeisesti on asian hyväksynyt ja kertonut äitinsä olleen aina samanlainen - ilmeisesti ap:n tuskitellessa asiasta perheen kesken. Lapset ovat pieniä eivätkä varmastikaan jaksa asiaa ajatella; tulevaisuudessa taaskun lapset ovat isompia, heillä ja mummulla saattaakin löytyä yhteisiä mielenkiinnon kohteita vaikka harrastusten kautta, kukapa tietää. Toki olishan se mainiota, jos suhde lapsenlapsiin muodostuisi läheiseksi ja luontevaksi jo pienestä, mutta aina se ei noin mene, ikävä kyllä.
Minusta vaikuttaa edelleen siltä, että ap hakee mummolta vastauksia omiin tietyn mallisiin odotuksiinsa ja on siksi niin pettynyt kun niitä ei tulekaan. Anoppi on pettänyt hänet.
Muakin kiinnostaa kaikkien erikoisten ihmisten taustat. Jos anoppi on kylmäkiskoinen ja introvertti, siihen voi löytyä syy jostain lapsuudesta tai nuoruudesta. Toki osa syntyy sellasina jääkalikka hanurissa tyyppeinä, mutta yleensä luonne on sellanen joka syntyy ympäristön muokkaamana.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:51"]
Ihmisten käytökselle on yleensä joku selitys.
Millainen anoppisi isä on tai on ollut? Onko anoppisi elänyt lapsuutensa kolmestaan isän ja äidin kanssa? Onko häntä kiusattu kotona tai koulussa?
[/quote]
Älä välitä ap! Onhan se tietysti sääli ja surullista, ettei mummo (ja miehesi äiti) halua olla omien jälkeläistensä kanssa tekemisissä, mutta hänpä se tässä kaupassa menettää.
Eläkää omaa elämäänne ilman häntä. Jättäkää kylmästi kutsumatta tuleviin juhliinne, kun eihän häntä juhliminen teidän seurassanne tunnu lainkaan kiinnostavan. Se ei ole kiusaamista tai tietoista loukkaamista - se on vaan fakta, elämän tosiasia jonka mukaan te joudutte elämään.
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Olettaisin kuitenkin, että tulevaisuudessa tulette juhlimaan monia synttäreitä, rippijuhlia, valmistujaisia, jouluja jne. Niistä kaikista hän jää nyt paitsi. Sukulaiset saattavat toki ihmetellä hänen puuttumistaan, mutta todennäköisesti hekin jo tuntevat hänet epäsosiaalisena yksilönä. Suvuissahan jutut kiertävät yllättävän helposti. Älä siis tunne häpeää tai syyllisyyttä hänen puuttumisestaan, eihän anoppisikaan sitä taida tuntea. Se on hänen valitsemansa toimintatapa ja siihen teidän kannattaa nyt sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaukset jälleen taattua laatua!
Miksi teillä edes on omia lapsia? kun se on vaan jotain pakkopullaa oman aikuisen elämän, seksin, uran ym ym tiellä, joihin sitten onneksi kypsänä naisena on vihdoin aikaa...? ja joku tykkää oikein lukea kirjoja, 365 iltaa vuodessa kirjoille...toinen tekee mummona koko 50+ elämänsä väikkäriä (kuka on niin tyhmä että saa siihen kulutettua vuosia ja vuosia elämästään?), joku paneskelee sen pappapuolisonsa kanssa kuin aropuput 7 kertaa päivässä, ei siinä ehdi kenenkään synttäreille ja paikatkin on liian hellinä kahvikekkereillä istumiseen. Ja loput sitten kiertää lentsikalla ympäri palloamme, lähettelevät välillä jostain Hondurasista postikortin, tosin postimerkki on lapsen perheelle uhrattavaksi melko kallis... voi teitä, ei tuohon tosiaan mahdu lapset saati lapsenlapset... eikä tartte mahtuakaan,jokainen valitsee polkunsa.
Ap:n tapauksessa todellinen häviäjä on mummo, ei ap:n perhe, joka ilmeisesti pärjää ihan mainiosti ilman mummoakin...
Ihan järkyttävää luettavaa!!! Te tulevat en-tule-lastenlasten-synttäreille-mummut, olisitte jättäneet ne omannekin tekemättä, oikeesti... Voitteko oikeasti olla noin kylmiä ja julmia? Ap:n tapauksessa kyse on mummun OMAN POJAN perheestä. Jos edes sitä omaa lastaan rakastaa, olisi se jo riittävä syy raahautua synttäreille kerran vuodessa... Jos on sillä linjalla, että kun lapset on 18 v, niin potku persiille ja oma elämä saa alkaa, niin ei kannata hankkia lapsia alunperinkään. Kyllä jokainen lapsi toivoo, että on aikuisenakin olemassa se lapsuuden koti, jonne olisi tervetullut ja vanhemmat, joita edes vähän kiinnostaa.
Miksi hankkia lapsia, jos ei halua pitää niihin mitään suhdetta yllä kuin sen hetken kun asuvat kotona? Lapsenlapset kuuluvat tähän pakettiin. Väittäisin, että mummu, jota ei kiinnosta edes nähdä millaista jälkikasvua oma lapsi on saanut aikaan, on pahasti häiriintynyt ja tunne-elämältään vioittunut ja tarvitsisi hoitoa, oikeesti. Noilla valinnanvapauden perusteluillanne voisi ihan yhtä hyvin selittää narsisminkin "valinnanvapaukdeksi",
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:53"]
Valitsit väärän miehen! Olisit etukäteen miettinyt, millaisen isoäidin haluat lapsillesi ja etsinyt miehen sen mukaan. Nyt voit syyttää vain itseäsi, koska sinä olet se, joka teki lapsia miehesi kanssa ja sinä olet myös se, joka tiesi, millainen miehen äiti on.
Muutenkaan muilla naisilla ei ole velvollisuutta olla sellaisia kuin sinä haluat. On täysin normaalia jopa vihata miniänsä lapsia, jos nämä sattuvat olemaan rasittavaa sorttia.
Anoppi ei menetä mitään olemalla teistä kaukana. Sen sijaan hän saa paljon enemmän ollessaan kaukana lapsenlapsista: hän saa harrastaa rauhassa, nukkua kunnon yöunia, matkustella, tavata ystäviään, elää kokonaista ja hyvää aikuisen naisen unelmaelämää ilman pakkohalauksia.
[/quote]
"pakkohalauksia"? On PAKKO joutua omaa lastaan ikinä halaamaan?
No joo, mitä ilmeisimmin joidenkin naisten ei ikinä pitäisi perustaa perhettä. Hyvä valinta sekin, naisen kannalta, jättää lapset tekemättä. I respect that!
Mutta miettikää niitä, jotka silti tekevät lapsia. Miettikää, mikä paska nakki se on niille lapsille, syntyä ihan ilman mitään päätäntä- ja valintamahdollisuutta tuollaisen naisen lapseksi, naisen jonka mielestä lapset ovat riippa ja rasite ja niistä pitää pysyä mahdollisimman etäällä, ettei vaan PAKKOHALATA tai joudu muutoin osoittamaan mitään mielenkiintoa lastaan kohtaan, herravarjele... Niitä lapsia ja lapsenlapsia minun käy sääliksi.
-8-
[/quote]
Miksi toisia pitää halata? Minä inhoan kaikenlaista halaamista, minusta se on teatraalista ja tekopyhää. Tunnustan, että en ole ikinä halannut lapsiani, vaikka välimme ovat ihan OK. Halaaminen ei ole minun juttuni, tulen vaivautuneeksi enkä ymmärrä, miksi halaaminen on tärkeää. Ihmiseen saa kontaktin muutenkin.
[/quote]
Oletko tosissasi??? Miksi ihmeessä olet hankkinut lapsia? Piditkö vauvanakaan sylissä? Työnsitkö halaamaan tulevan taaperon kylmästi pois? Tiesitkö että lapsen tunne-elämän terveelle kehitykselle on aivan ehdotonta fyysinen kosketus? Jos et ole tähän kyennyt, niin todellakin sinun olisi pitänyt tajuta jäädä lapsettomaksi. :( Toivottavasti lapsillasi on ollut edes isä, joka ei kaihda kosketusta.
50 & 51 taas peräkkäin, kuten tuolla alussa oliko ne nyt 8 & 9.
Eihän tässä nyt muusta ole kysymys kuin erilaisten toimintatapojen sietämisestä. Teille ei tule kysymykseen mikään muu kuin että isovanhempien on pakko osallistua lastenlasten synttäreille tai muuten ei hyvä heilu, kukaan ei rakasta, prioriteetit on pielessä, isovanhemmat on pahasti häiriintyneitä ja vioittuneita ja sairaita ja heitä ei sitten käydä katsomassa vanhana, nih.
Teille ei varmaan riitä syyksi sekään, jos vieraat asuvat kaukana tai heidän on vaikea liikkua. Lasten synttäreiden skippaaminen on henkilökohtainen loukkaus... ennen muuta lapsen äidille, jonka mielestä SUHDETTA ON YLLÄPIDETTÄVÄ!!
Meilläkin appivanhemmat olivat kaikki kesät pois matkoilla kun meidän lapset olivat pieniä ja samalla he skippasivat myös lasten synttäripäivät. Tyttärensä perheen luona he kävivät jouluisin, kun tytär asui heidän lähellään. Vasta nyt kun appivanhemmat ovat kasikymppisiä, heidän ajattelutapansa muuttui ja nyt he käyvät ahkeraan nuorimman poikansa perheen luona, kun heillä on vielä pieniä lapsia. Appivanhemmat ovat sanoneet toivovansa, että näin noillekin lapsille jäisi edes joku mielikuva isovanhemmista. Eihän se tietenkään tasapuoliselta vaikuta ja varsinkin käly tykkää siitä kyttyrää, mutta minkäs teet - tuskinpa vuosien huutokaan olisi tuohon mitään auttanut.
Se että minä ymmärrän ihmisten valitsevan menonsa eri perustein kuin minusta pitäisi ei tarkoita sitä, että itse välttelisin lasteni ja sitten aikanaan heidän lastensa seuraa tai jättäisin menemättä juhliin, joihin minut on kutsuttu.
Jokainen voi vaikuttaa pääasiassa vain omiin päätöksiinsä ja toimiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 22:50"]
Ap:n tapauksessa kyse on mummun OMAN POJAN perheestä. Jos edes sitä omaa lastaan rakastaa....
....joita edes vähän kiinnostaa.
Miksi hankkia lapsia, jos ei halua pitää niihin mitään suhdetta yllä...
[/quote]
Jospa ei rakasta? Kun ei niitä omia tunteitaan voi pakottaa.
Jos ei kiinnosta? Et varmasti pysty itsekään olemaan kiinnostunut asioista jotka ei vaan kiinnosta.
Miksi hankkia lapsia? Sitä minäkin ihmettelen. Silloin menneinä aikoina naisten oli vähän pakko. Jos et hankkinut lapsia, olit vanhapiikahylkiö joka kelpasi vain ilmaiseksi palvelusväeksi sukulaisten taloon. Ja sitä paitsi, sitä on hieman vaikea sanoa etukäteen, että rakastaako niitä tulevia lapsia vai ei. Jokainen joka hankkii lapsia ottaa aivan helvetinmoisen riskin. Joskus ei vaan rakkaus herää. Sitten on pakko kärvistellä. Joten älä moralisoi siellä. Jos olet niitä onnekkaita jotka rakastavat lapsiaan, niin helppohan se on sun puhua.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:04"]
50 & 51 taas peräkkäin, kuten tuolla alussa oliko ne nyt 8 & 9.
[/quote]
Mitä tarkoitat? Ai samaa kirjoittajaa veikkailet? Minä kirjoitin viestit 51 ja 52, enkä sitä ennen ole kirjoittanut tähän ketjuun mitään. Mitä tekemistä noilla samankaltaisilla viesteillä on itse asian kanssa, muuten kuin että täällä on useampikin joka tuomitsee kylmän mummun touhut.
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Jos kyseessä on kastettavan lapsen isovanhempi, niin kyllä pitää mennä. Sama mistä perspektiivistä katselee. Lähimmäisenrakkaus ja käytöstavat on riittäviä syitä. Jos on lapsen tähän maailmaan hankkinut, niin sen oman lapsen tunteista pitää välittää edes sen hippusen verran että vaivautuu lapsenlapsen ristiäisiin. Kyse on parista tunnista verrattuna siihen että tuottaa omalle lapselleen mielipahan ja ikuisen huonon muiston oman lapsen ristiäisiin liittyen.
Miten muuten te "erakot" vietätte omat merkkipäivänne, joulunne, entä toivotteko testamentissanne, että kukaan ei vaan erehdy hautajaisiinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin puhuisit äidistäni. Ette valitettavasti ole ainoita :(
Siis ihan järkyttäviä kommentteja taas! Kaikkien äitien tulisi olla samasta muotista ja nyt jo mummojenkin.
Kaikki ei vain pysty eikä jaksa olla pullantuoksuisia mummoja. Niillä mummoillakin on elämässään omat murheet, oma luonteensa ja oma jaksamisensa. Kaikki ihmiset eivät ole ulospäinsuuntautuneita tai edes kovin hyviä lasten kanssa, vaikka lapsen tai pari olisivatkin hankkineet ja vielä nämäkin lisääntyneet. Vaareilta se hyväksytään mutta mummoilta ei.
Ei se ap:n anoppi kovin kauhea voi olla, koska ap:n mieskään ei ilmeisesti ole mitenkään häiriintynyt. Onpa vain omissa oloissaan viihtyvä ihminen, kenties jo vanha ja kipeäkin eikä jaksa ap:n apinalaumaa kuin pieninä annoksina.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:31"]
Jos kyseessä on kastettavan lapsen isovanhempi, niin kyllä pitää mennä. Sama mistä perspektiivistä katselee. Lähimmäisenrakkaus ja käytöstavat on riittäviä syitä. Jos on lapsen tähän maailmaan hankkinut, niin sen oman lapsen tunteista pitää välittää edes sen hippusen verran että vaivautuu lapsenlapsen ristiäisiin. Kyse on parista tunnista verrattuna siihen että tuottaa omalle lapselleen mielipahan ja ikuisen huonon muiston oman lapsen ristiäisiin liittyen.
[/quote]
Niin, miksi pitää mennä? Sitäkö ne läheiset ihmissuhteet on, jotain teatteria? Sitä paitsi se kastettava lapsi ei kyllä välitä pätkääkään siitä ketä siellä paikalla on. Minkä ihmeen takia pitäisi teeskennellä välittävänsä jostakin ihmisestä jos ei välitä? Onko sinulle tosiaan ihan sama onko ihmiset kanssasi tekemisissä oikeasta välittämisestä vai pelkästä velvollisuudentunnosta? Veikkaan ettei kukaan ole tekemisissä kanssasi muusta kuin velvollisuudentunnosta.
Pitää välittää oman lapsen tunteista? Oletko joku tunnevammainen? Yritä nyt käsittää ettei voi välittää jos ei välitä!
Joo, mutta koettakaa ymmärtää, että kyseessä on ennen kaikkea kahden naisen ystävyys - tai sen puute, jälkimminen vaikuttaa minusta todennäköiseltä. Ei kukaan ole automaatti, ei edes sen vuoksi, että hän on noista kahdesta naisesta vanhempi! Kun et ole toisen _ystävä_ - niin et ole hänen ystävänsä. Ajatelkaapa miltä se tuntuu! Sehän on ihan oma valinta miten suhtautuu toisiin ihmisiin, vajoaako niin alhaalle, että mankuu toisilta suosionosituksia vedoten ties mihin. Yksinkertainen on se nainen, joka heittäytyy kaavamaisiin malleihin ja alkaa raivota, kun ne eivät toimi IRL. Mitähän tällaisten naisten päässä on mennyt vialle?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:31"]
Jos kyseessä on kastettavan lapsen isovanhempi, niin kyllä pitää mennä. Sama mistä perspektiivistä katselee. Lähimmäisenrakkaus ja käytöstavat on riittäviä syitä. Jos on lapsen tähän maailmaan hankkinut, niin sen oman lapsen tunteista pitää välittää edes sen hippusen verran että vaivautuu lapsenlapsen ristiäisiin. Kyse on parista tunnista verrattuna siihen että tuottaa omalle lapselleen mielipahan ja ikuisen huonon muiston oman lapsen ristiäisiin liittyen.
Miten muuten te "erakot" vietätte omat merkkipäivänne, joulunne, entä toivotteko testamentissanne, että kukaan ei vaan erehdy hautajaisiinne?
[/quote]
On paljon ihmisiä, jotka eivät vietä merkkipäiviään, ovat joulut kotona eivätkä muiden nurkissa vuodesohvalla pyörimässä ja hautajaisensa haluavat hiljaisuudessa, pelkkä risti-ilmoitus jälkikäteen. Se on ollut pitkään ihan normaalia elämää Suomessakin, mutta nyt sitten av-mammat ovat saaneet yliannostuksen amerikkalaista kotiäitiyttä, sisustuslehtiä ja ties mitä ja luulevat, että jouluna kaikkien kuuluu kirmailla kuusen ympärillä. Ei kuulu.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
Kuulkaas te modernit mummelit. Toivon, että läheisenne eivät jouda teitä vanhustentaloihin katsomaan, vaippojanne vaihtamaan ja kylkeänne kääntämään. Mätänekää sitten makuuhavoissanne ja hortoilkaa dementiamme aivokierroksilla. Meikä nainen ainaski häipyy maailmalle maailmanympärysmatkalle, kun te suuret ikäluokat (muutkin) makaatte vanhustentaloissa. Olisipa hienoa, jos ryhtyisimme me nuoret kapinaan ja jättäisimme noille nilkeille eläkkeet maksamatta. Jäis niiltä idiooteilta Teneriffat näkemättä ja punkkuhumalat juomatta ja Viro-kaljat hakematta.