Muita kolmekymppisiä ilman minkäänlaista pesänrakennusviettiä?

Minä tykkään ajatuksena siitä, että olisi mies ja lapsi, mutta kun ajattelen vähän pidemmälle, että siitä lapsesta kasvaa hieltä haiseva ja v*ttuileva teini jossain vaiheessa niin tulee sellainen olo että yök, en halua. Voisin haluta jos se pysyisi suloisena taaperona aina, mutta kun tajuan, että siitä tulee ihan samanlainen k*sipää kuin kaikki muutkin ihmiset, kaikkien samojen ongelmien kera mitä muillakin on. Ja se mieskin voi paljastua täydeksi m*lkuksi siinä vaiheessa kun on jo loukussa sen kanssa eli mennyt naimisiin tai tehnyt lapsen. 

Minulla siis ihan järkyttävä sitoutumiskammo, ja etenkin lapsen saaminen tuntuu niin lopulliselta ja peruuttamattomalta. Siinä vaiheessa kun olet äiti, et enää elä itsellesi vaan joudut aina ajattelemaan ensin lasta, en halua. Ja yövalvomiset ei ole yhtään mun juttu, muutun ihan hirviöksi jos en saa nukuttua kunnolla. En usko, että olisin hyvä tai tasapainoinen äiti. Muutun myös hirviöksi, kun ei ole omaa tilaa ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen jo 36 ja viihdy hyvin yksin. Sääliksi käy nämä stereotypioiden perässä juoksevat

Miksi ihmeessä sinä säälit muita? Eihän tuollainen ole mitään muuta kuin ylimielisyyttä toisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta lammas kirjoitti:

Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.

Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.

Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.

Tämä liittyi miten tuohon lainaamasi kommenttiin? Sullon sellanen nerouspuuska nyt meneillään ettei muut ymmärrä mitä ajat takaa.

Että mm sinun kuvailema ihmistyyppi on erittäin yleinen täällä. Musta lammas jos keskustelunaiheet ei pyöri paskasarjoissa ja paskanpuhumisessa.

Ollaan niin "älykkäitä" täällä. Sama ilmiö kun osa miehistä pitää itseään naisia älykkäämpinä sen perusteella, että jotkut toiset miehet ovat useimmat keksinnöt keksineet.

Jep, jännä tuo käsitys, et katkera, muita halveksuva ihminen = älykäs

Ja mitä sosiaalisempi, sen yksinkertaisempi lammas?

Eihän tällainen ajattelu ole mitään muuta kuin itsekeskeisyyttä ja itserakkautta. Toisaalta, jos ei ole ketään muutakaan ketä rakastaa, niin kaipa sen rakkauden tulee johonkin kohdistua?

Olen jo 40 ja vieläkään ei ole pesänrakennusviettiä. Tykkään lapsista ja he tykkäävät minusta. Olisi pitänyt tehdä lapset 20 vuotta sitten. Nyt joudun mennä tutkimuksiin ja saattaa olla ettei minusta tule ikinä äitiä.

Perhe-elämää voi kokea muutenkin kuin hankkimalla itse lapsia, ryhtymällä vaikka tukiperheeksi. Tai menee au pairiksi/nannyksi. Jos itse olen joskus 40 ja sinkku ja yhtäkkiä kaipaan perhe-elämää niin tekisin jonkun noista sen sijaan, että vanhana aloittaisin alusta rankan tien.

Vierailija kirjoitti:

Perhe-elämää voi kokea muutenkin kuin hankkimalla itse lapsia, ryhtymällä vaikka tukiperheeksi. Tai menee au pairiksi/nannyksi. Jos itse olen joskus 40 ja sinkku ja yhtäkkiä kaipaan perhe-elämää niin tekisin jonkun noista sen sijaan, että vanhana aloittaisin alusta rankan tien.

Jotkut ovat geeniensä ja elämäntapojensa takia vanhoja jo 40 vuotiaana ja heidän suvuissa kuollaan 60 vuotiaana, toisissa suvuissa eletään 100 vuotiaaksi. Mielestäni on kohtuutonta sanoa ettei kannata "vanhana" aloittaa rankkaa tietä. Se mikä on sinulle rankkaa ja koet olevasi vanha, ei välttämättä muiden kokemus ole sama.

35 ja ei ole pesänrakennusviettiä. Olen kylläkin miettinyt vuoden ajan joka päivä tunti tolkulla, haluanko lapsen. Pelkään, että siinä saa sitten sanoa hyvästit uudelleenkouluttautumiselle yliopistossa eikä matkustamaankaan enää pääsisi.

Joku kirjoitti muutama viesti taaksepäin, että maailmassa olisi yksi mies, jonka haluaisi olevan lapsen isä. Mulla voisi ehkäpä olla samanlainen tilanne. Haluaisin perhe-elämää, mutta luulen, että kuitenkin kyllästyisin siihen ja pilaisin sen itse turhautuneilla tunteillani. Yhden miehen kanssa voisi mulla olla mahdollista tällainen omien asuntojen pitäminen ja huoltajuuden jakaminen. Tosiaan siis haluaisin perhe-elämää, mutta kun käytännössä ajattelen asiaa, osaisinko sitten kuitenkaan, kun en ole saanut ehjän perheen mallia.

47 lisää vielä, että kotini olisi lastenkin kanssa tosi pelkistetty, kuten nytkin. Nyt minulla on asunnossani neljä huonekalua. Sama tilan ja rauhan tuntu olisi tärkeää myös lasten kanssa. En hankkisi hoitopöytää, leikkimattoa, hyppykeinua (mikähän sen nimi oikeasti on) jne.

M35. Ei ole, eikä ikinä ole ollut. En halua lapsia enkä avioliittoa. Itselleni se asia on ihan ok.

Ainut vaan, että perhe ja sukulaiset painostavat pariutumaan, lisääntymään ja rakentamaan omakotitalon. Seuraavia lausahduksia kuulen jatkuvasti:

" Eikös  sitä jo tuossa iässä pitäis ruveta perhettä perustamaan"

" Millonkas sinä tuot sen tyttöystävän näytille"

Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Musta lammas kirjoitti:

Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.

Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.

Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.

Eikä varmaan sinullakaan ole. Aivan sama, olisitko syntynyt tänne, vai et.

Lapsesta saa koko loppuelämän riesan itselleen. Ei voi enää ikinä elää rauhassa, kun aina miettii onko lapsella kaikki OK.  Omiakin ongelmia riittää, uusi ihminen = lisää vaan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki naispuoliset miettivät nimiä olemattomille lapsilleen ja elävät häitään varten. Jos mietit millaisia lastenohjelmia me pieninä katsoimme niin onko ihmekään, kunnon aivopesua.

Mitä ne sellaiset lastenohjelmat ovat olleet? Ei ainakaan boheemi-Muumit.

Naimisiimenoon ja aika pikaisella aikataululla :D päätyivät ainakin:

tuhkimo

pieni merenneito

jasmine

joutsenprinsessa

peukaloliisa

Jos on tytöille suunnattu elokuva, niin kyllä siinä usein jossain vaiheessa se hääpuku vilahtaa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen jo 36 ja viihdy hyvin yksin. Sääliksi käy nämä stereotypioiden perässä juoksevat

Miksi ihmeessä sinä säälit muita? Eihän tuollainen ole mitään muuta kuin ylimielisyyttä toisia kohtaan.

Aika paljon se vähentää stressiä naisella, jos ei nouse hysteriaa porsimaan ehtimisestä.

Pystyy sen sijaan keskittymään teknologian kehittämiseen kuin mies konsanaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Voi olla normaalia ja sinänsä ymmärrettävää, jos tuo haluttomuus lähtee oikeasti omasta halustasi eikä esim. katkeruudesta, masennuksesta, menneisyyden traumoista tai pelosta miehiä ja parisuhteen perustamista kohtaan. Onko sinulla ollut aiempia parisuhteita, osoittavatko miehet mielenkiintoa sinua kohtaan? Sanoit ettet jaksa etkä ole koskaan ajatellut, että löytäisit miehen. Voisiko taustalla olla huonoa itsetuntoa tai ns. arvon kielto defenssi?

Mitäpäs jos nainen ei vain halua kiviriippaa perässävedettäväksi? Keskimääräinen heteroparisuhde on naiselle ihan uskomattoman paska diili. Ei tarvitse mitään miespelkoa ymmärtääkseen olematta survomaan käsiänsä moiseen sontakasaan.

Pesänrakennus monen miehen mielestä = nainen sisustaa, pyykkää, tekee ruoat, pesee tiskit, siivoaa, suunnittelee ruoat jne ja mies saa nauttia täyshoidosta. Aikuiset miehet jotenkin taantuvat hoidettavan lapsen tasolle ja yhtäkkiä huomaat että pyörität taloutta yksin.

t. 7v avovaimokokemusta, enää en tuohon lähde.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen jo 36 ja viihdy hyvin yksin. Sääliksi käy nämä stereotypioiden perässä juoksevat

Jokainen tehköön ja eläköön tavallaan, mutta surullista se on jos täytyy nostaa itseään ylemmäs omalla valinnallaan. Jos sinä et halua tehdä lapsia, niin se on ihan ok juttu. Miksi sinun pitää "sääliä" meitä jotka haluaa sen pesän rakentaa? Olemmeko mielestäsi jotenkin päättömiä kanoja, jotka toimivat yhteiskunnan pakotuksen ja sosiaalisten paineiden mukaisina? Miksei jokainen voi elää elämäänsä juuri siten miten haluaa, halusi sitten omistusasunnon ja lapsia tai ei. 

Täällä yksi nelikymppinen ilman ko. viettiä.

Olin myös kaks ja kolmekymppisenä vietitön.

Tiedän olevani loppuelämän vietitön.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla normaalia ja sinänsä ymmärrettävää, jos tuo haluttomuus lähtee oikeasti omasta halustasi eikä esim. katkeruudesta, masennuksesta, menneisyyden traumoista tai pelosta miehiä ja parisuhteen perustamista kohtaan. Onko sinulla ollut aiempia parisuhteita, osoittavatko miehet mielenkiintoa sinua kohtaan? Sanoit ettet jaksa etkä ole koskaan ajatellut, että löytäisit miehen. Voisiko taustalla olla huonoa itsetuntoa tai ns. arvon kielto defenssi?

Mitäpäs jos nainen ei vain halua kiviriippaa perässävedettäväksi? Keskimääräinen heteroparisuhde on naiselle ihan uskomattoman paska diili. Ei tarvitse mitään miespelkoa ymmärtääkseen olematta survomaan käsiänsä moiseen sontakasaan.

Pesänrakennus monen miehen mielestä = nainen sisustaa, pyykkää, tekee ruoat, pesee tiskit, siivoaa, suunnittelee ruoat jne ja mies saa nauttia täyshoidosta. Aikuiset miehet jotenkin taantuvat hoidettavan lapsen tasolle ja yhtäkkiä huomaat että pyörität taloutta yksin.

t. 7v avovaimokokemusta, enää en tuohon lähde.

Tämä.

Naiset maksavat vielä suurimman osan veroistakin ja avoliitoissa keskimäärin nainen maksaa kuluista yli puolet. Naiset keksivät suurimman osan keksinnöistä. Herää kysymys mihin miehiä edes tarvitaan?

Ei yhtään mihinkään!