Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä ilman minkäänlaista pesänrakennusviettiä?
11.07.2020 |
Minulla ei ole kehittynyt enkä tiedä tuleeko kehittymäänkään. En halua mitään omaa miestä, en halua ostaa asuntoa enkä turhia huonekaluja kuten tauluja tai mattoja tai mitään "söpöjä" juttuja. Haluan vain just ne tavarat mitä päivittäisessä elämässä tarvitsee, enkä muuta. Ikäiseni ystävät on jo ostaneet asunnon, löytäneet miehen ja tehnyt lapsia. Minä en jaksa. Onko minussa vikaa? En vaan koe näitä asioita millään tasolla mielenkiintoiseksi. Yksikin ystäväni esim. miettii nimiä olemattomille lapsilleen ja on teinistä asti suunnitellut häitään. Minä en ole ikinä ajatellut, että löytäisin edes parisuhteen. Muita?
Kommentit (57)
Mies juo nii ei tee paljoo mieli pesää rakennella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies löytyy, mutta ihan itsenäisiä ihmisiä tässä ollaan, vaikkakin yhdessä. Lapsia ei haluta. Pesänrakennusviettiä ei ole, toki kodin pitää olla itsestä kiva ja mukava asua, mutta mitään sisustusjuttuja en harrasta. Tarpeeseen ostetaan siis. Hyvä olla näin!
30-vuotias mies, ei ole ikinä ollut kiinnostusta tällaiseen. Paljon parempi valinta itselleni tehdä elämässä omia, kiinnostavia asioita omissa oloissani. Kaikilla viidellä sisaruksellani perheet, ja elämä heillä yhtä stressiä ja kiirehtimistä paikasta toiseen. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Itse tyydyn työhöni ja harrastuksiini.
Voi olla normaalia ja sinänsä ymmärrettävää, jos tuo haluttomuus lähtee oikeasti omasta halustasi eikä esim. katkeruudesta, masennuksesta, menneisyyden traumoista tai pelosta miehiä ja parisuhteen perustamista kohtaan. Onko sinulla ollut aiempia parisuhteita, osoittavatko miehet mielenkiintoa sinua kohtaan? Sanoit ettet jaksa etkä ole koskaan ajatellut, että löytäisit miehen. Voisiko taustalla olla huonoa itsetuntoa tai ns. arvon kielto defenssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki naispuoliset miettivät nimiä olemattomille lapsilleen ja elävät häitään varten. Jos mietit millaisia lastenohjelmia me pieninä katsoimme niin onko ihmekään, kunnon aivopesua.
Ei ihmisessä ole mitään vikaa sen vuoksi ettei halua samoja asioita kuin "kaikki muut". Varmasti on monia jotka ei koe tarvetta ostaa asuntoa, hankkia miestä, sisustaa, rakentaa pesää. Ei kiinnosta muakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla normaalia ja sinänsä ymmärrettävää, jos tuo haluttomuus lähtee oikeasti omasta halustasi eikä esim. katkeruudesta, masennuksesta, menneisyyden traumoista tai pelosta miehiä ja parisuhteen perustamista kohtaan. Onko sinulla ollut aiempia parisuhteita, osoittavatko miehet mielenkiintoa sinua kohtaan? Sanoit ettet jaksa etkä ole koskaan ajatellut, että löytäisit miehen. Voisiko taustalla olla huonoa itsetuntoa tai ns. arvon kielto defenssi?
Mulla ainakin on taustalla juurikin nuo syyt, mutta onko sillä väliä kun olen tyytyväinen tilanteeseen?
En kaipaa perhettä enkä luultavasti lapsia (en ole varma, soluja on pakkasessa jos mieli muuttuu). Olen 32v ja olen lapsuudenkaverin kanssa (33v) yhdessä siten että meillä on eri kämpät. Mennään usein eräilemään, elokuviin (jos ei koronaa), museoihin, ravintoloihin jne.
Koen eläväni ideaalielämää, enkä halua mitään omakotitaloa, perhettä tai kissanristiäisiä. Ja jos huvittaa voin olla omissa oloissa vaikka kuukauden putkeen eikä miestä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30-vuotias mies, ei ole ikinä ollut kiinnostusta tällaiseen. Paljon parempi valinta itselleni tehdä elämässä omia, kiinnostavia asioita omissa oloissani. Kaikilla viidellä sisaruksellani perheet, ja elämä heillä yhtä stressiä ja kiirehtimistä paikasta toiseen. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Itse tyydyn työhöni ja harrastuksiini.
Olisko susta tuollaisen tekijäksi;-)
Mä juosten kusten tein jo nuo kaikki asiat, paitsi lapsia suunnilleen teini-iässä, ja siitä eteen päin. No pilvilinnat romahti yms. perinteiset, ja kovasta kolauksesta opin ettei nuo ”tavoitteet” tainneet alkuunkaan olla minua varten. En ollut silloin aidosti oma itseni enkä varmaan edes onnellinen, vaikka niin itselleni uskottelin, joten en enää juokse minkään tollasen perässä, vaan elän päivä kerrallaan, etsien kyllä edelleen sitä omaa juttuani, mutta niin hyvässä arjessa ettei haittaa vaikka mitään muuta ei löytyisikään. Älä sinäkään mieti tollasii, kun pidät selvästi nykyisestä elämästäsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Musta lammas kirjoitti:
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu sama homma täällä. Kaverit jotka eivät vielä ole naimisissa, suunnittelevat niitä ja ne joilla ei ole vielä miestä, juoksevat paniikissa kaikkialla etsimässä sellaista.
En toki vielä oli 30v (vasta 29...) mutta en jaksa uskoa että "perus minä" häviää mystisesti muutaman vuoden sisällä minnekään. En ole kiinnostunut sisustamisesta, vaikka mielestäni minulla ihan kivoja huonekaluja onkin. Ystävät tosin taivastelee, miten kestän sitä että kotonani jotkut asiat ovat niin eri paria. No ei minua kyllä haittaa enkä edes huomaa sitä. Oksentaisin jos joku alkaisi tänne jotain sisustuspurnukoita, -tauluja ja -tyynyjä raahaamaan :D
Asun vuokralla, ja maksan vielä opintolainaakin pois... haaveilen nykyisen määräaikaisen työni loputtua muutosta ulkomaille ja tuntuu kaukaiselta alkaa suunnitella jotain järkyttävän ison asuntolainan ottamista Suomessa. Lapsia en ole koskaan halunnut ja tiedän etten tule haluamaankaan. En nyt varsinaisesti vihaa lapsia ja oma voisi olla ihan ok, hieman samaan tapaan kuin koirat on ihan ok. Mutta että synnyttäisin, kasvattaisin ja pistäisin elämäni pyörimään lapsen ympärille - se ei vain ole minua varten.
Mies löytyy ja hänestä olen onnellinen. Toivon, että olemme yhdessä pitkään. Lapsi todennäköisesti myös vaikuttaisi negatiivisesti meidän suhteeseemme, ja uskon olevani paljon onnellisempi jonkun kumppanina kuin jonkun äitinä. Naimisiin emme todennäköisesti mene, ellemme todella aio olla loppuelämää yhdessä, jolloin on jo järkevää mennä naimisiin hieman ennen kuin toinen meistä täyttää 65. Mitään hääfantasioita ei minullakaan ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Musta lammas kirjoitti:
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.
Korkeammasta keskiarvostahan hyötyvät miljoonat suomalaiset. Esim. itse pääsin melko vähällä vaivalla melko vähävaraisesta perheestä maisteriksi.
Tuskin olisi onnistunut jos vanhempani olisivat olleet kaksi 65ÄO kehitysmaalaista. Ympäristön vaikutus ei ole niin suuri että sillä ylitetään tuollaisia perinnöllisiä tekijöitä.
Meillä muuten samat mutta mulla on kyllä avomies. Oon aivan paska kaikessa sisustamisessa, lapsia en missään nimessä halua, ei kiinnosta häät ja oon ollut aina tosi tarkka että tulen toimeen omillani. Hirveä sanoa näin mutta parhaalle ystävälleni olen puhunut että vaikka joskus on tuntunut ettei sen hetkinen poikaystävä tule olemaan se elämäni mies, niin se on oikein hyvä. Olen sanonut näin useammastakin kumppanista. Minulle parisuhteissa on hyvä elää vaikkapa 5 vuoden sykleissä, enkä ole koskaan ketään kumppania ajatellut loppuelämän miehenä. Jonkinmoinen sitoutumiskammo varmaan.
Musta lammas kirjoitti:
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Tuo on kyllä jännä reaktio että tosiaan monet perheelliset kummeksuu ja puhuu pahaakin jos joku lähipiirissä ei jaa heidän unelmaansa perhe-elämästä. Sitten lopulta jo udellaan että mikset tee lapsia, ja varmasti loukkaannutaan jos kysyt vastavuoroisesti että miksikäs itse teit lapsia :D tuttua huttua minullekin kun perhekeskeisiä sisaruksia löytyy, ja itse olen ilmeisesti eri planeetalta kotoisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta lammas kirjoitti:
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.
Korkeammasta keskiarvostahan hyötyvät miljoonat suomalaiset. Esim. itse pääsin melko vähällä vaivalla melko vähävaraisesta perheestä maisteriksi.
Tuskin olisi onnistunut jos vanhempani olisivat olleet kaksi 65ÄO kehitysmaalaista. Ympäristön vaikutus ei ole niin suuri että sillä ylitetään tuollaisia perinnöllisiä tekijöitä.
Täällähän nimenomaan korkeakoulutettujen lapsista tulee korkeakoulutettuja ja matalasti koulutetuista tulee matalasti koulutettuja. Kummasti on esimerkillä väliä.
Se ei vanhemmista tee yhtään sen älykkäämpiä vaikka kuinka painostavat täällä lastaan lääkikseen. Tutkittu identtisillä kaksosilla että noin 50% tulee perinnöllisistä tekijöistä ja noin 50% ympäristön vaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Musta lammas kirjoitti:
Olen ainoa suvussa jolla ei ole lammasviettejä. Muut perheytyneet melkein peräjälkeen (vanhoillista seutua) siinä 19-21. Kaikilla aina samat keskustelunaiheet (reality, juorut) ja samat grillimakkaran paistot.
Koen olevani vapaa kun en ole noissa piireissä. Puhukoot minusta pahaa. Ei haittaa.
Ja täällä haukutaan muualta tulleiden äo:ta, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla kantasuomalaisista ei ole osaa eikä arpaa siihen että tämä maa on parempi kuin muut, ovat vain osanneet syntyä oikeeseen maahan.
Tämä liittyi miten tuohon lainaamasi kommenttiin? Sullon sellanen nerouspuuska nyt meneillään ettei muut ymmärrä mitä ajat takaa.
Sama. Olen jo 36 ja viihdy hyvin yksin. Sääliksi käy nämä stereotypioiden perässä juoksevat