Mies lähti mökille etukäteen kertomatta

En reagoisi mitenkään. Salaa alkaisin tehdä järjestelyjä eroa varten. Jos ero vaatisi mm. sen, että minä muuttaisin asunnosta pois, niin alkaisin käymään omia tavaroitani lävitse, ja heittämään turhat pois yms.

Pitäisin listaa siitä, että miten mies lähtee ja tulee ilmoittamatta, ja jättää lasten hoidon minulle. Listaisin  neuvolat, koulunkäyntiin liittyvät asiat, ruoanlaitot yms,  jotka vain minä olen hoitanut. Tämä sitä varten, että on esittää faktaa siitä, että puoliso ei ole ottanut vastuuta lapsista. Tekisin siis jonkin sortin päiväkirjaa asioista jotka olen hoitanut, ja mies on jättänyt lupauksistaan huolimatta tekemättä. Kerron omille sukulaisille, ja miehen sukulaisille tyynenä mitä mies on taas jättänyt tekemättä. Pyydän sukulaisia apuun, kun mies on taas lähtenyt ilmoittamatta omille teilleen, ja itse pitää päästä lääkäriin yms. Varaisin vaikka yksityiseltä lääkäriajan. Kyllä keski-ikäisessä naisessa on aina sen verran kremppaa, että lääkäriasian saa tehtyä ilman että tekisi tikusta asiaa.

Kun olen käynyt keskustelut asianajajan kanssa, miettinyt mitä haluan avioerossa vaatia, millaiset tapaamisjärjestelyt yms ovat minulle hyväksi, käynyt muutaman kerran terapeutin luona pohtimassa, että mitä todella haluan, ja olen jo vihastani tyyntynyt, niin isken: Avioerohakemus, niin että mies saa sen virallisia reittejä, anomus oikeudelle yhdyselämän lopettamisesta ( mikä se virallinen termi onkaan) ja miehen poismuuttamiselle. Mieshän ei ole osallistunut perhe-elämään, joten lapsille on paras, että että he jäävät asumaan tuttuun kotiin, ja lisäksi heille on paras, että jäävät asumaan kanssani.

Sanallakaan en siis ilmaise, että haen eroa, haluan suhteen loppuvan, ennen kuin se ero tulee. Toki ovat miehen sukulaisetkin jo nähneet, että mies on ihan itse eron aiheuttanut.

Minulle tuo, että mies lähtee ilmoittamatta on viesti siitä, että mies ei halua olla parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä, ei kaikki välttämättä jaksa enää työviikon jälkeen sitä perhe-elämää koko viikonloppua vaan tarvitsee pienen breakin arkeen.

Ehdotus: älä pariudu tai lisäänny. Ikinä. Vaikka tolla asenteella ei taida kyllä olla pelkoakaan...

Juu, vela olen ja sinkku myös tällä hetkellä. Mutta ymmärrän kyllä miten ihminen voi olla työviikon jälkeen väsynyt. Olen itse nukkunut viime yönä n. 12 tuntia, heräsin iltapäivällä ja join kahvit, palstailin muutaman tunnin ja sitten kävin sohvalle pötkölleen ja nukahdin muutamaksi tunniksi ja nyt yritän jollain tavalla heräillä ja syön vanukasta, lähden kohta käymään syömässä jos sade vähän hellittäisi.

Niin en todellakaan ihmettele jos joku ei jaksa enää sitä lapsiperhehulinaa viikon jälkeen, ei puhettakaan että hankkisin lapsia.

Tuossa nyt vaan oli se tilanne että mies jätti toisen viettämään sitä raskasta perhe-elämää lasten kanssa.

No, ala valmistella eroa. Ei Sillankorva niin kiire

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa voi pettää monella eri tavalla. Pettämistä ei ole vain toisen ihmissuhteen tai seksisuhteen hankkiminen.

Tuossa on suuri pettäminen tapahtunut. kukaan järkevä ihminen eri ryhdy suhteeseen ja hanki lapsia niin, että voinen voi vian lähteä, ilman sopimatta. Kumpikin on väsynyt, ja mies vain ottaa ja lähtee.

Erohan tuosta tulisi. En hyväksy minkäänlaista luottamuksen pettämistä.

Kyse ei ole siitä, etteikö meidänkin perheessä ole aikuisille järjestetty päivittäin, viikottain ja kuukausittain omaa aikaa, etteikö olisi omia viikonloppureissuja, omia viikon reissujatyömatkoja, harrastuksia, omien ystävien tapaamisia jne. Ne vain sovitaan yhdessä.

Kiitos tästä viestistä. Mietin että ylireagoinko, kun mietin avioeroa tämän tempun jälkeen. Ei tämä toki se ainut syy ole erota. Vuosien varrella kerääntynyt katkeruutta ja tämä nyt vain katkaisi kamelin selän. Ap.

Mitä tahansa teetkin, niin älä raivoa miehelle. Siitä ei ole hyötyä. Miehellä on tietyllä lailla valta sinuun, koska hän voi lähteä, ja jättää sinut, joka myös olet töistä väsynyt, lasten kanssa kotiin. Etene rauhallisesti. Käy keskustelut asianajajan kanssa miehen tietämättä, lue lasten asioiden erojärjestelyistä jne. Ole varovainen. Kaverilla oli tuollainen mies, joka vain lähti. Itsekkyys, ja mahdollinen narsismi näkyi monessa muussakin asiassa. Pidä huolta, että sinulla on käteistä, työpaikan läppäri yms miehen ulottumattomissa, työtodistukset yms tärkeät voit viedä etukäteen esim. vanhempiesi luokse/hankkia pankkilokeron. Kerro mahdollisimman monelle tuosta miehen päähänpistosta, jotta sinusta ei tehdä valehtelijaa myöhemmin.

Käy terapeutin luona puhumassa, koska jos mies on tehnyt kerran noin, niin kuten sanoit, se on vain se viimeinen niitti. Jos koet pelkästään katkeruutta, et pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla itseäsi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuossa ei olisi mitään ihmeellistä. Miehen työt ovat ennustamattomat ja olen tottunut siihen, että hän menee, tulee ja matkustaa omien aikataulujensa mukaan. Minä käyn tavallisessa päivätyössä ja hoidan kodin ja lapset. Mies hoitaa silloin, kun on kotona ja silloin voi lähteä vaikka kaupungille tai kaveria tapaamaan. Moni nainen on totaaliyksinhuoltaja ja ei valita eikä varsinkaan uhriudu.

Ole sä vaan tyytyväinen huonoon mieheen ja kotipiian rooliin. Suurin osa naisista ei ole.

Mitä muuta mies on aiemmin tehnyt?

Yksi kerta saattaa mennä yleisen törppöilyn piiriin, jos mies on esim. kovin stressaantunut yms. Hyvä selitys käytökselle kyllä pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP kysyy muilta kanoilta, että miten tähän pitää suhtautua? Jos nyt suhtautuisit niin kuin luontevalta tuntuu. Jos ei ole ok sinulle niin möksähdä ja juttele asiasta miehen kanssa. Jos taas on ok niin mikäs siinä sitten on. Kai sitä aikuinen ihminen parista lapsesta selviää, varsinkin jos ikää on jo sen verran, että koulussa ovat.

Kai sä tajuat itsekin että kyse ei ole pärjäämisestä vaan siitä että perheessä on tärkeää neuvotella asioista? Lapset on yhtä paljon ap:n miehen, ei todellakaan ole ok 5 min varoitusajalla lähteä määrittelemättömän pituiselle reissulle ja olettaa että toinen menettää kaiken vapaa-aikansa siksi aikaa.

Kyllä meillä vaimo ilmoitti pari vuotta sitten, että lähtee kaverinsa veneelle viikonlopuksi. Ja ihan parin tunnin varoitusajalla. Mikäpäs siinä kun olin muutenkin kotosalla koko viikonlopun niin en kokenut mielestäni vääryyttä.

No sun vaimo kuitenkin ilmoitti lähtevänsä. Ap:n mies ei kertonut mitään vaan lähti. Kyllä minusta aika paskamaisesti toimittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä, ei kaikki välttämättä jaksa enää työviikon jälkeen sitä perhe-elämää koko viikonloppua vaan tarvitsee pienen breakin arkeen.

Noita breikkejä ottavat miehet eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi eivät saaneet lasten huoltajuutta eron jälkeen.

Oot aika kujalla jos kuvittelet että mieheltä voidaan viedä huoltajuus mökkireissujen takia.

Ei voida viedä vaikka olisi minkälainen tuomari käräjillä

Huoltajuusasioissa katsotaan, kuka on käytännössä hoitanut lapset parisuhteen aikana. Jos toinen tarvitsee työviikon jälkeen aina breikin perhe-elämästä, niin hän ei se henkilö ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kertooko edes sen, että on kaverin mökillä?

Jos ei kerro mitään, ainoastaan katoaa, niin huolestun. Jos taas kertoo, että menee kaverin mökille, niin asia OK. Kyllä minä osaan lapset hoitaa, ei ole mikään ongelma.

...eikä mulla ole omaa elämää, ainoa sisältö siihen ovat vajaaälyiset räkänokat.

Mä olinkin eilen pari päivää Helsingissä. Ootko sä ikin ollut? Tuskin?. Kuljetkin varmaan joissain vrockseissa ja n kananpersetukka ja hevonperse. Hesassa oli ihana aurinkotuuli ja kiertelin kaikki Punavuoren pikkuliikkeet meiningillä, että vain ihastelen tavaroita, en osta mitään... oli niin rentouttavaa. Mutta sulla on pari vajaaälyistä kiljuvaa kakaraa seuranasi, onnea vaan! Kaipaatko koskaan aikuisseuraa?

Mihin sinua sattuu?

Minulla on kesämökki siinä Punavuoren kupeessa eli kiva kattoterassikaksio, jonne voin koska tahansa mennä jos on semmoinen olo, että haluan kuljeskella Helsingissä. Minulla on myös varaa ostaa niistä pikkuliikkeistä, ei ole pakonomaista tarvetta vain hypistellä. Aikuiskavereita shoppailukierrokselle löytyy myös, ei tavitse tavallasi olla totaalisen yksin.

Lapseni eivät kilju, he ovat hyvää seuraa kenelle tahansa. Jos mies menee kaverin mökille, minä voin mennä lasten kanssa vaikka meidän omalle rantahuvilalle tai sitten ollaan vain kotona. Viikonloppuisin en viihdy Helsingissä, liikaa lupiineja liikenteessä.

Ja osaat hoitaa lapset? Läpy läpy. Oikea talouskone, selkeästikin. Miehellesi et voi asetella rajoja, koska se veis fyffenne mennessään.

Mitä ihmeen rajoja aikuiselle pitää asettaa?

Eikä mies erossa veisi minun rahojani minnekään, omansa vain. Hänellä varallisuutta on vähemmän kuin minulla, siksi avioehto.

Parisuhteen rajoja, tietenkin. Ei ole olemassakaan kuule sellaista parisuhdetta, jossa toiselle käy kaikki. Tai kyse on hyväksikäytöstä ja hallinnasta.

Minulle sopii ihan hyvin se, että mies lähtee kavereiden kanssa mökille tai vaikka mummolaan korjaamaan saunan kattoa. Ei ole mikään ongelma! Mutta ei tuo tarkoita sitä, että minulle parisuhteessa sopisi ihan kaikki. Parisuhteessakin kannattaa valita taistelunsa ihan kuten lasten kanssa. Pikkujutuista ei kannata nostaa isoa älämölöä, jos kokee ne merkityksettömiksi. Viikonloppu lasten kanssa ei ole minulle ongelma eikä maailmaa kaatava asia, joten miksi ryhtyisin sen takia sotimaan.

Minulla on ihan samat mahdollisuudet lähteä ilman lapsia vaikka viikoksi vaeltamaan. Jos en uskalla sallia miehelle omia päätöksiä, niin sitten joudun luopumaan myös omista valinnoistani. Sitä en halua!

Mutta tekin varmaan miehen kanssa sovitte etukäteen menoistanne?

Mun mies lähti viime viikolla mitään kertomatta aikeistaan yks kaks yksin ajelemaan, ei edes mukaan kysynyt, mutta eipä se maata kaada. Takaisin tuo tuli ja tiedän, että siihen lähtöön ei liittynyt mitään draamaa tai romantiikkaakaan. Välillä tuo haluaa olla yksin jäsennellen ajatuksiaan ihan kuten minäkin.

Erona että meillä ei ole lapsia, joten esim ei ole pelkoa että lapset jäisi yksin kotiin. Siksi ap voisi ottaa puheeksi, että koska lapset ovat kuviossa, näistä lähdöistä pitää keskustella hieman etukäteen. Toisaalta voit kiittää luottamuksesta, että mies tietää apn huolehtivan hyvänä äitinä lapsistanne, mutta toisaalta ap voisi perään ilmoittaa ihan extempore, että nyt minä kaipaan hetken lomaa, jää sä lapsien kaa.

Sekin kävi kylläkim mielessä, että jos mies lähti siksi mitään sanomatta, että joko et tule antamaan lupaa lähtöön, siitä syntyy draama (toki ykskakslähtö ei ollut myöskään oikea ratkaisu) tai parisuhde mietityttää ja mieshän ei tunnetusti oikein osaa keskustella parisuhdemietinnöistä. Joka tapauksessa, pitää hyvässä hengessä nostaa kissa pöydälle, mikä sai toiminaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta mies on aiemmin tehnyt?

Yksi kerta saattaa mennä yleisen törppöilyn piiriin, jos mies on esim. kovin stressaantunut yms. Hyvä selitys käytökselle kyllä pitäisi olla.

Isoin menneisyydessä painava juttu on isäni äkillinen kuolema. Mies oli silloin vastaavalla reissulla ja pienin järjestelyin olisi päässyt palaamaan kotiin samantien. Tätä ei kuitenkaan tehnyt vaan tuli kotiin vasta seuraavana päivänä. Minä yritin siihen asti yksin selvitä shokista ja hoitaa lapset.

Muuten ei mitään yksittäisiä selitettävissä olevia juttuja. Yleisesti se, että ei ole tukena vaan vittuilee ja syyllistää jos en aina ole hyvällä tuulella tai olen väsynyt. Hänellä sen sijaan on mielestään oikeus v*ttuilla mulle ja huutaa lapsille jos ei vaikka saa seksiä tarpeeksi usein. Hyvä isä ja mies pääsääntöisesti, mutta koko ajan kasaantuu ahdistus näistä jutuista mitkä ei ole hyvin ja en voi enää hyvin tässä parisuhteessa.

Ei tuollainen käytös ainakaan minulle olisi ihan ok. Jos kyseessä on eka kerta kun mies tekee noin, niin sanoisin muutaman valitun sanann kun tulee kotiin, ei sitä noin vain lähdetä kun on lapset ja kaikki. Lyhyelläkin varoitusajalla meneminen on ok, mutta kyllä siitä silti täytyy neuvotella. Jos mies taas tapaa harrastaa tuollaisia katoamistemppuja, niin pistäisin pihalle. Parisuhde ja perhe-elämä ei vain toimi niin että toinen voi mennä ja tulla juuri niin kuin lystää. 

Suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä, että on ok jos puoliso lähtee välillä jonnekin. Mutta kun tässä ei ole siitä kyse, vaan Ap:n puoliso lähti ilmoittamatta etukäteen! Vai onko sekin tosiaan kaikille ok? Varsinkin lapsiperheissä?

Kyllä mä olisin tosi ihmeissäni jos mun mies vain lähtisi ja jostain matkalta laittaisi viestiä, että on mökille menossa. Mä varmaan alkaisin miettiä, että onko se suuttunut mulle jostakin tai mitä hemmettiä? Ja meillä ei ole edes lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä, ei kaikki välttämättä jaksa enää työviikon jälkeen sitä perhe-elämää koko viikonloppua vaan tarvitsee pienen breakin arkeen.

Noita breikkejä ottavat miehet eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi eivät saaneet lasten huoltajuutta eron jälkeen.

Oot aika kujalla jos kuvittelet että mieheltä voidaan viedä huoltajuus mökkireissujen takia.

Ei voida viedä vaikka olisi minkälainen tuomari käräjillä

Huoltajuusasioissa katsotaan, kuka on käytännössä hoitanut lapset parisuhteen aikana. Jos toinen tarvitsee työviikon jälkeen aina breikin perhe-elämästä, niin hän ei se henkilö ole.

Ei niillä perusteilla silti äiti saa yksinhuoltajuutta vaan huoltajuusmuoto pysyy samana eli yhteishuoltajuus.

Itse en olis ilman keskustelua päästänyt lähtemään... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta mies on aiemmin tehnyt?

Yksi kerta saattaa mennä yleisen törppöilyn piiriin, jos mies on esim. kovin stressaantunut yms. Hyvä selitys käytökselle kyllä pitäisi olla.

Isoin menneisyydessä painava juttu on isäni äkillinen kuolema. Mies oli silloin vastaavalla reissulla ja pienin järjestelyin olisi päässyt palaamaan kotiin samantien. Tätä ei kuitenkaan tehnyt vaan tuli kotiin vasta seuraavana päivänä. Minä yritin siihen asti yksin selvitä shokista ja hoitaa lapset.

Muuten ei mitään yksittäisiä selitettävissä olevia juttuja. Yleisesti se, että ei ole tukena vaan vittuilee ja syyllistää jos en aina ole hyvällä tuulella tai olen väsynyt. Hänellä sen sijaan on mielestään oikeus v*ttuilla mulle ja huutaa lapsille jos ei vaikka saa seksiä tarpeeksi usein. Hyvä isä ja mies pääsääntöisesti, mutta koko ajan kasaantuu ahdistus näistä jutuista mitkä ei ole hyvin ja en voi enää hyvin tässä parisuhteessa.

Ei oo totta. Sun mies on ihan kuin mun mies joskus (mulla tosin kuoli äiti). Nuo ilmoittamatta häipymiset se lopetti muutamassa vuodessa, enkä ois sitä kyllä loputtomasti katsellutkaan. Mutta mulle ja lapsille raivoaminen jatkuu edelleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä, ei kaikki välttämättä jaksa enää työviikon jälkeen sitä perhe-elämää koko viikonloppua vaan tarvitsee pienen breakin arkeen.

Noita breikkejä ottavat miehet eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi eivät saaneet lasten huoltajuutta eron jälkeen.

Oot aika kujalla jos kuvittelet että mieheltä voidaan viedä huoltajuus mökkireissujen takia.

Ei voida viedä vaikka olisi minkälainen tuomari käräjillä

Huoltajuusasioissa katsotaan, kuka on käytännössä hoitanut lapset parisuhteen aikana. Jos toinen tarvitsee työviikon jälkeen aina breikin perhe-elämästä, niin hän ei se henkilö ole.

Ei niillä perusteilla silti äiti saa yksinhuoltajuutta vaan huoltajuusmuoto pysyy samana eli yhteishuoltajuus.

Miehen on kuitenkin turha ruikuttaa lähihuoltajuutta. Itse en tuossa tilanteessa suostuisi edes viikko-viikko-huoltajuuteen miehen kanssa. Lapsethan on sitten aina isäviikoilla heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

En reagoisi mitenkään. Salaa alkaisin tehdä järjestelyjä eroa varten. Jos ero vaatisi mm. sen, että minä muuttaisin asunnosta pois, niin alkaisin käymään omia tavaroitani lävitse, ja heittämään turhat pois yms.

Pitäisin listaa siitä, että miten mies lähtee ja tulee ilmoittamatta, ja jättää lasten hoidon minulle. Listaisin  neuvolat, koulunkäyntiin liittyvät asiat, ruoanlaitot yms,  jotka vain minä olen hoitanut. Tämä sitä varten, että on esittää faktaa siitä, että puoliso ei ole ottanut vastuuta lapsista. Tekisin siis jonkin sortin päiväkirjaa asioista jotka olen hoitanut, ja mies on jättänyt lupauksistaan huolimatta tekemättä. Kerron omille sukulaisille, ja miehen sukulaisille tyynenä mitä mies on taas jättänyt tekemättä. Pyydän sukulaisia apuun, kun mies on taas lähtenyt ilmoittamatta omille teilleen, ja itse pitää päästä lääkäriin yms. Varaisin vaikka yksityiseltä lääkäriajan. Kyllä keski-ikäisessä naisessa on aina sen verran kremppaa, että lääkäriasian saa tehtyä ilman että tekisi tikusta asiaa.

Kun olen käynyt keskustelut asianajajan kanssa, miettinyt mitä haluan avioerossa vaatia, millaiset tapaamisjärjestelyt yms ovat minulle hyväksi, käynyt muutaman kerran terapeutin luona pohtimassa, että mitä todella haluan, ja olen jo vihastani tyyntynyt, niin isken: Avioerohakemus, niin että mies saa sen virallisia reittejä, anomus oikeudelle yhdyselämän lopettamisesta ( mikä se virallinen termi onkaan) ja miehen poismuuttamiselle. Mieshän ei ole osallistunut perhe-elämään, joten lapsille on paras, että että he jäävät asumaan tuttuun kotiin, ja lisäksi heille on paras, että jäävät asumaan kanssani.

Sanallakaan en siis ilmaise, että haen eroa, haluan suhteen loppuvan, ennen kuin se ero tulee. Toki ovat miehen sukulaisetkin jo nähneet, että mies on ihan itse eron aiheuttanut.

Minulle tuo, että mies lähtee ilmoittamatta on viesti siitä, että mies ei halua olla parisuhteessa. 

Jonkinlainen voimafantasia?

Lähinnä ihmettelen, miksi et puhu miehesi kanssa? Toisaalta puhut kyllä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Tämä tuntuu myös olevan tärkeää, että eron syy osoitetaan koko suvulle. Riippuen toisen osapuolen asenteesta, saattaa hänkin kertoa oman ihan yhtä todellisen version asiasta. Harva sukulainen haluaa olla osana jonkun parisuhteen valtapeliä.

Lähipiirin eroissa en ole koskaan kysynyt kenen syy tämä oli, eihän se kuulu muille.

Parissa erossa lapseton pari erosi ja miehet löysivät uuden kumppanin, jonka kanssa myös lapsia. Yhdessä erossa oli myös lapsia ja isä hoitaa lapsensa hyvin, kuten hoiti parisuhteenkin aikana.

Pohjattomasta katkeruudssta kärsivät yleensä perheen lapset, jotka eivät ole voineet valita kumpaakaan vanhemmustaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä, että on ok jos puoliso lähtee välillä jonnekin. Mutta kun tässä ei ole siitä kyse, vaan Ap:n puoliso lähti ilmoittamatta etukäteen! Vai onko sekin tosiaan kaikille ok? Varsinkin lapsiperheissä?

Kyllä mä olisin tosi ihmeissäni jos mun mies vain lähtisi ja jostain matkalta laittaisi viestiä, että on mökille menossa. Mä varmaan alkaisin miettiä, että onko se suuttunut mulle jostakin tai mitä hemmettiä? Ja meillä ei ole edes lapsia. 

No ei tietenkään ole ok. Mutta nämä passiivis-agressiiviset minä vien lapset höpinätkin ovat outoja. Eikö noissa perheissä puhuta koskaan mitään mistään? Ihmiset vain menevät js tulevat, oho ero tuli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä, ei kaikki välttämättä jaksa enää työviikon jälkeen sitä perhe-elämää koko viikonloppua vaan tarvitsee pienen breakin arkeen.

Ehdotus: älä pariudu tai lisäänny. Ikinä. Vaikka tolla asenteella ei taida kyllä olla pelkoakaan...

Juu, vela olen ja sinkku myös tällä hetkellä. Mutta ymmärrän kyllä miten ihminen voi olla työviikon jälkeen väsynyt. Olen itse nukkunut viime yönä n. 12 tuntia, heräsin iltapäivällä ja join kahvit, palstailin muutaman tunnin ja sitten kävin sohvalle pötkölleen ja nukahdin muutamaksi tunniksi ja nyt yritän jollain tavalla heräillä ja syön vanukasta, lähden kohta käymään syömässä jos sade vähän hellittäisi.

Niin en todellakaan ihmettele jos joku ei jaksa enää sitä lapsiperhehulinaa viikon jälkeen, ei puhettakaan että hankkisin lapsia.

Mutta jos ne lapset on jo tehty, pitää niitä jonkun jaksaa hoitaa myös viikonloppuisin. Jos ei omat vanhemmat jaksa, pitää etsiä joku joka jaksaa. Ei se lapsiperheessä toimi, että kumpikin vain lähtee omille teilleen, ilmoittamatta asiasta kenellekään. Siellä ne on sitten lapset keskenään, tai ehkä päiväkodissa, kun kumpikaan ei ole heitä hakenut, kun lähti sinne reissuun ilmoittamatta asiasta toiselle vanhemmalle.