Olipa paska elokuva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka Tarantino jonka väkivalta sai mut voimaan pahoin.

Ne kaikki (Tarantinon leffat) ovat aivotonta väkivallalla mässäilyä. Väkivalta voi joskus olla perusteltua juonen tai tarinan kannalta, mutta tällä ohjaajalla tuntuu aina unohtuvan se, että elokuvalla pitää olla jokin tarina kerrottavanaan. Tarantinon elokuvissa raaka, silmitön väkivalta on itseisarvo, joka syrjäyttää kaiken muun. Hän pyrkii jopa tekemään elokuviensa väkivallasta huumoria, mitä sen ei mielestäni koskaan tulisi olla.

Tarantinoissa on paljon muutakin kuin se väkivalta.

Mutta kun ei oikeastaan ole! Esim Inglorious Basterds on olevinaan kommentti väkivallasta ja väkivaltaviihteestä, että väkivalta on meille OK ja sillä "saa" meistä mässäillä ja sitä saa ylistää niin kauan kun se kohdistuu "pahoihin". Mutta kun ei ko. leffa ikinä pääse siihen asti, kun se on itse sitä samaa väkivallalla mässäilyä... Olishan elokuvasta saanut vakavankin kommentin "toiseuttamisesta" ja väkivallan banalisoimisesta ja viihteellistämisestä, mutta kun siihen asti ei ikinä päästä. Eikä kyseessä ole edes mitenkään raain Tarantino-elokuva. Kuinka tekopyhää.

Mun mielestä kaikki Tarantinon leffat ehdottomasti kommentoivat elokuvaväkivaltaa, koska Tarantino tekee kaiken hyvin tietoisesti. Mutta sitten se, mitä se kommentointi on, ei tarkoita sitä, että se sormi pystyssä osoittelisi, että väkivalta on paha. Tarantinon elokuvat tekevät väkivallan tosi näkyväksi, koska niissä on usein äärimmäistä raakuutta ja tosi epärealistisia juttuja.

Vakava kommentti ei tarkoita sitä, että osoiteltaisiin sormi pystyssä. Mutta se taas vaatisi enemmän taitoa ja kiinnostusta - Tarantino ei pääse sitä mässäilyä pidemmälle.

Tarantino todellakin jättää hyvin käytökseksi kannanotot elokuva väkivaltaan. Jos aiheesta haluaa keskustella niin silloin The House that Jack built on loistava esimerkki kannanotosta elokuvaväkivaltaan. Ymmärrän kyllä että siinä pointti menee monilta ohi mutta sen jo katsoo ajatuksella elokuva antaa enemmän kuin kaikki Tarantino yhteensä.

Von Trier tekee erikoisempia elokuvia jotka herättää ajatuksia. Tarantino ei.

Tarantinon elokuvat eivät herätä sinussa ajatuksia, mutta ei se tarkoita sitä, etteivät ne herättäisi muissa. 

Tämä aloituksen elokuva. Mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Olen nähnyt sen vain kerran, joten en muista ihan hirveän yksityiskohtaisesti kaikkia asioita. Päällimmäisenä oli ihailu siitä, miten rauhassa elokuva kuvaa kaikenlaisia näennäisen pieniä asioita. Se luo erilaisia tunnelmia ja kuvaamiaan henkilöitä huolellisesti. Kun katson elokuvia, mietin aina, mitä ne kertovat tästä ajasta. Tässä oli kyseessä ihan oikeisiin historiallisiin tapahtumiin (osittain) pohjautuva elokuva, joten tässä saattoi vielä vertailla sitä, millainen tuon ajan asenneilmapiiri oli ja millainen se nyt on. Mun mielestä erityinen silmänvinkkaus tämän ajan suuntaan oli se, kun Brad Pitt kysyi niiltä tytöiltä, joiden kanssa flirttaili, olivatko he 18 (vai oliko tyttöjä yksi, en muista). Koska Tarantino tekee kaikki asiat aina tosi tietoisesti, pohdin myös näyttelijävalintoja: mitä kertoi se, että pääosiin oli valittu Brad Pitt ja Leonardo di Caprio, mitä se, että sivuosassa oli Lena Dunham. Ja sekin oli mielenkiintoista, että Sharon Taten näyttelijä oli melko tuntematon kasvo. Sitten toki mietin sitä väkivaltaa, miksi se oli kaikki elokuvan lopussa ja miksi se oli niin kammottavaa. Ehkä kammottavaa siksi, että Charles Mansonilla oli oikeasti aika valtava vaikutus amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja pop-kulttuuriin? Mansonin perheen tekemät murhat lopettivat yhden aikakauden.

Tässä nyt muutama yksittäinene ajatus, jota elokuva minussa herätti. Oli paljon muitakin, mutta en tietenkään muista kaikkia, enkä toisaalta usko, että olisit kovin halukas lukemaan enempää tällaista tajunnanvirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka Tarantino jonka väkivalta sai mut voimaan pahoin.

Ne kaikki (Tarantinon leffat) ovat aivotonta väkivallalla mässäilyä. Väkivalta voi joskus olla perusteltua juonen tai tarinan kannalta, mutta tällä ohjaajalla tuntuu aina unohtuvan se, että elokuvalla pitää olla jokin tarina kerrottavanaan. Tarantinon elokuvissa raaka, silmitön väkivalta on itseisarvo, joka syrjäyttää kaiken muun. Hän pyrkii jopa tekemään elokuviensa väkivallasta huumoria, mitä sen ei mielestäni koskaan tulisi olla.

Tarantinoissa on paljon muutakin kuin se väkivalta.

Mutta kun ei oikeastaan ole! Esim Inglorious Basterds on olevinaan kommentti väkivallasta ja väkivaltaviihteestä, että väkivalta on meille OK ja sillä "saa" meistä mässäillä ja sitä saa ylistää niin kauan kun se kohdistuu "pahoihin". Mutta kun ei ko. leffa ikinä pääse siihen asti, kun se on itse sitä samaa väkivallalla mässäilyä... Olishan elokuvasta saanut vakavankin kommentin "toiseuttamisesta" ja väkivallan banalisoimisesta ja viihteellistämisestä, mutta kun siihen asti ei ikinä päästä. Eikä kyseessä ole edes mitenkään raain Tarantino-elokuva. Kuinka tekopyhää.

Mun mielestä kaikki Tarantinon leffat ehdottomasti kommentoivat elokuvaväkivaltaa, koska Tarantino tekee kaiken hyvin tietoisesti. Mutta sitten se, mitä se kommentointi on, ei tarkoita sitä, että se sormi pystyssä osoittelisi, että väkivalta on paha. Tarantinon elokuvat tekevät väkivallan tosi näkyväksi, koska niissä on usein äärimmäistä raakuutta ja tosi epärealistisia juttuja.

Samalla vävivalta banalisoidaan ja pidetään itsestäänselvän ja jopa humoristsena osana jolloin mikään muka väkivaltaa vastustava idea ei pääse läpi. Väkivalta on väkivaltaa ja tekee siitä itsestäänselvää.

Tarantino apinoi aiempia mestariteoksia ja tekee senkin huonosti. Mitään aitoa ja omaperäistä en hänen töistään löydä. Sama kuin Kaurismäki varioi loputtomasti ranskalaista vanhaa klassikkoelokuvaa.

Nykyään ei ole harvinaista ettei leffaa jaksa loppuun asti katsoa. Kaikenlaista paskaa sitä tehdäänkin!

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, huono oli. Semmoinen tekotaiteellinen ohjauspläjäys ja jos ohjaaja olisi ollut kuka tahansa muu kuin Tarantino, niin ei olisi saanut noin ylistäviä arvioita. Katsoin myös Oscar-voittajan Parasiten, joka oli kyllä sekin pettymys, erittäin jenkkityyliin alleviivaava elokuva. Epäuskottava ja sensaationhakuinen ja imdb pointsit aivan yläkanttiin.

Kannattaakohan Jojo Rabbittia katsoa?

Hämmästyttävän ylistävät arviot tuo Tarantino sai. Onko siinä jokin keisarin uudet vaatteet-efekti, eli kulttiohjaaja ei yksinkertaisesti voi tehdä paskaa kahden Hollywoodin tähtinäyttelijän kanssa? Kyllä sitäkin varmaan on. Parasitesta pidin paljon. Se oli outo ja omaperäinen kurkistus itselle täysin vieraaseen kulttuuriin. Ehdottomasti ansaitsi Oscar-voittonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, huono oli. Semmoinen tekotaiteellinen ohjauspläjäys ja jos ohjaaja olisi ollut kuka tahansa muu kuin Tarantino, niin ei olisi saanut noin ylistäviä arvioita. Katsoin myös Oscar-voittajan Parasiten, joka oli kyllä sekin pettymys, erittäin jenkkityyliin alleviivaava elokuva. Epäuskottava ja sensaationhakuinen ja imdb pointsit aivan yläkanttiin.

Kannattaakohan Jojo Rabbittia katsoa?

Hämmästyttävän ylistävät arviot tuo Tarantino sai. Onko siinä jokin keisarin uudet vaatteet-efekti, eli kulttiohjaaja ei yksinkertaisesti voi tehdä paskaa kahden Hollywoodin tähtinäyttelijän kanssa? Kyllä sitäkin varmaan on. Parasitesta pidin paljon. Se oli outo ja omaperäinen kurkistus itselle täysin vieraaseen kulttuuriin. Ehdottomasti ansaitsi Oscar-voittonsa.

Vai ettei vaan olisi kysymys siitä, että sun maku ei olekaan mikään universaali, vaan se on vain sun maku? Ja että se, mikä susta on tekotaiteellista, niin onkin jostakusta toisesta sykähdyttävä elämys?

Ei, se on hieno elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka Tarantino jonka väkivalta sai mut voimaan pahoin.

Ne kaikki (Tarantinon leffat) ovat aivotonta väkivallalla mässäilyä. Väkivalta voi joskus olla perusteltua juonen tai tarinan kannalta, mutta tällä ohjaajalla tuntuu aina unohtuvan se, että elokuvalla pitää olla jokin tarina kerrottavanaan. Tarantinon elokuvissa raaka, silmitön väkivalta on itseisarvo, joka syrjäyttää kaiken muun. Hän pyrkii jopa tekemään elokuviensa väkivallasta huumoria, mitä sen ei mielestäni koskaan tulisi olla.

Jackie Brown aivotonta väkivallalla mässäilyä?

Django aivotont väkivallalla mässäilyä?

The Hateful Eight aivotonta väkivallalla mässäilyä?

Vaikkei Hateful Eight ei aivan kuumimpiin suosikkeihini kuulu, noissa tarina on vahva ja ei laahaa. Se on itselle sellainen punainen vaate, mitä ei mikään elokuvan muu loistokkuus pysty paikkaamaan. Sen vuoksi Once a upon time Hollywood ei löydä tietään elokuvahyllyyn edes alelaarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka Tarantino jonka väkivalta sai mut voimaan pahoin.

Ne kaikki (Tarantinon leffat) ovat aivotonta väkivallalla mässäilyä. Väkivalta voi joskus olla perusteltua juonen tai tarinan kannalta, mutta tällä ohjaajalla tuntuu aina unohtuvan se, että elokuvalla pitää olla jokin tarina kerrottavanaan. Tarantinon elokuvissa raaka, silmitön väkivalta on itseisarvo, joka syrjäyttää kaiken muun. Hän pyrkii jopa tekemään elokuviensa väkivallasta huumoria, mitä sen ei mielestäni koskaan tulisi olla.

Tarantinoissa on paljon muutakin kuin se väkivalta.

Mutta kun ei oikeastaan ole! Esim Inglorious Basterds on olevinaan kommentti väkivallasta ja väkivaltaviihteestä, että väkivalta on meille OK ja sillä "saa" meistä mässäillä ja sitä saa ylistää niin kauan kun se kohdistuu "pahoihin". Mutta kun ei ko. leffa ikinä pääse siihen asti, kun se on itse sitä samaa väkivallalla mässäilyä... Olishan elokuvasta saanut vakavankin kommentin "toiseuttamisesta" ja väkivallan banalisoimisesta ja viihteellistämisestä, mutta kun siihen asti ei ikinä päästä. Eikä kyseessä ole edes mitenkään raain Tarantino-elokuva. Kuinka tekopyhää.

Mun mielestä kaikki Tarantinon leffat ehdottomasti kommentoivat elokuvaväkivaltaa, koska Tarantino tekee kaiken hyvin tietoisesti. Mutta sitten se, mitä se kommentointi on, ei tarkoita sitä, että se sormi pystyssä osoittelisi, että väkivalta on paha. Tarantinon elokuvat tekevät väkivallan tosi näkyväksi, koska niissä on usein äärimmäistä raakuutta ja tosi epärealistisia juttuja.

Vakava kommentti ei tarkoita sitä, että osoiteltaisiin sormi pystyssä. Mutta se taas vaatisi enemmän taitoa ja kiinnostusta - Tarantino ei pääse sitä mässäilyä pidemmälle.

Tarantino todellakin jättää hyvin käytökseksi kannanotot elokuva väkivaltaan. Jos aiheesta haluaa keskustella niin silloin The House that Jack built on loistava esimerkki kannanotosta elokuvaväkivaltaan. Ymmärrän kyllä että siinä pointti menee monilta ohi mutta sen jo katsoo ajatuksella elokuva antaa enemmän kuin kaikki Tarantino yhteensä.

Von Trier tekee erikoisempia elokuvia jotka herättää ajatuksia. Tarantino ei.

Tarantinon elokuvat eivät herätä sinussa ajatuksia, mutta ei se tarkoita sitä, etteivät ne herättäisi muissa. 

Tämä aloituksen elokuva. Mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Olen nähnyt sen vain kerran, joten en muista ihan hirveän yksityiskohtaisesti kaikkia asioita. Päällimmäisenä oli ihailu siitä, miten rauhassa elokuva kuvaa kaikenlaisia näennäisen pieniä asioita. Se luo erilaisia tunnelmia ja kuvaamiaan henkilöitä huolellisesti. Kun katson elokuvia, mietin aina, mitä ne kertovat tästä ajasta. Tässä oli kyseessä ihan oikeisiin historiallisiin tapahtumiin (osittain) pohjautuva elokuva, joten tässä saattoi vielä vertailla sitä, millainen tuon ajan asenneilmapiiri oli ja millainen se nyt on. Mun mielestä erityinen silmänvinkkaus tämän ajan suuntaan oli se, kun Brad Pitt kysyi niiltä tytöiltä, joiden kanssa flirttaili, olivatko he 18 (vai oliko tyttöjä yksi, en muista). Koska Tarantino tekee kaikki asiat aina tosi tietoisesti, pohdin myös näyttelijävalintoja: mitä kertoi se, että pääosiin oli valittu Brad Pitt ja Leonardo di Caprio, mitä se, että sivuosassa oli Lena Dunham. Ja sekin oli mielenkiintoista, että Sharon Taten näyttelijä oli melko tuntematon kasvo. Sitten toki mietin sitä väkivaltaa, miksi se oli kaikki elokuvan lopussa ja miksi se oli niin kammottavaa. Ehkä kammottavaa siksi, että Charles Mansonilla oli oikeasti aika valtava vaikutus amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja pop-kulttuuriin? Mansonin perheen tekemät murhat lopettivat yhden aikakauden.

Tässä nyt muutama yksittäinene ajatus, jota elokuva minussa herätti. Oli paljon muitakin, mutta en tietenkään muista kaikkia, enkä toisaalta usko, että olisit kovin halukas lukemaan enempää tällaista tajunnanvirtaa.

Margot Robbie melko tuntematon? Väkivaltaa elokuvan lopussa en pystynyt pitämään oikein minään kun tietää miten tosi elämän tapahtumat meni. Hyvin tarantinomaisesti meni enemmän komedian puolelle se väkivalta.