Mammat, lukekaa ja järkyttykää!

Miten voit kirjoittaa "ei kukaan" kun itsekin tiedät, että voit puhua vain omasta puolestasi?

Voin puhua kaikkien tuttavieni puolesta.

Fiksua porukkaa nuo ranskalaiset lasten kasvatuksen suhteen.

Suurin piirtein samalla tavalla on meilläkin toimittu aina. Ja kas, aivan pienestä pitäen ovat lapset nukkuneet koko yön omissa sängyissään ja lomareissuilla on tultu ravintoloissa kehumaan että "Onpas teillä hyvin käyttäytyviä lapsia."

Luin tuon kirjan vasta. Pidin siitä paljon. En oikein diggaa tätä suomalaista marttyyriäitiroolia. On kiva kun joku sanoo, että omakin elämä ja parisuhde saa edelleen jatkua. Oma vauvani oli 4 kk kun luin tuon ja kirjassa oli jotain vinkkejä siitä miten vauva pitäisi saada nukkumaan täysiä yöunia jo paljon alle nelikuukautisena. Harjoittelu olisi ehkä pitänyt aloittaa heti vastasyntyneen kanssa, koska poika (joka on nyt 7 kk) heräilee edelleen öisin, parisuhteemme on edelleen räpiköintiä yhteisen ajan puuttuessa ja näytämme univelkaiselta zombiepariskunnalta. Mutta todella mielenkiintoinen kirja ja suosittelen sitä varsinkin niille, joilla vauva ei ole vielä syntynyt, niin että sen ehtii opettaa nukkumaan kokonaiset yöt (tekemään yönsä, kuten ranskalaiset sanoo). :D

Kirja oli positiivinen, hauska ja helppolukuinen ja jotain aivan muuta kuin sitä suomalaista paatosta tyyliin: jos vauva haluaa rintaa 100 kertaa yöllä, äidin tulee imettää 100 kertaa yössä, lapsentahtisuutta, missä äidin omalle hyvinvoinnille ei lasketa mitään arvoa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 15:47"] ”Ranskassa julkista imettämistä ei katsota hyvällä, koska se epäseksualisoi rintoja. Onhan imettäminen outoa ja aika shokeeraavaakin, jos sitä ei ole koskaan nähnyt. Se on niin eläimellistä!”Mitä hyvää tuossa ajattelutavassa on? Lapsi ei ole aikuinen, ei lasta voi hylätä jonnekin hoitolaitokseen. Ranskassa ei oteta huomioon kiintymyssuhdetta tai muitakaan LAPSEN tarpeita. Jos parisuhde menee lapsen ohi niin kannattaa jättää ne lapset tekemättä, se lapsi kun kehittyy aika nopeasti ja tarvii rajoja ja rakkautta. Ei taida ranskassa lapset tulla huolehtimaan vanhemmistaan kun ovat vanhoja, sanovat vaan et "minulla on omaki elämä ja ura, mee hoitokotiin". Kuka ne lapset kasvattaa jos ei vanhemmat? [/quote] Hetkinen.. Missäs ne suomen vanhukset on? Ai niin, hoitokodissa. Täällähän on ihan tilastollisestikin todella suuri vanhus-yksinäisyys, koska lapset eivät huolehdi vanhemmistaan! Mitä ihmettä sinä puhut? Ranskassa opitaan kunnioitusta vanhempia kohtaan, ja sen kunnioituksen avulla myös huolehditaan vanhemmista. Suomessa vanhemmilta puuttuu auktoriteetti ja kunnioitus, aikuiset eiv't viesti lapselleen että he ovat ne, jotka määräävät. Suomessa kaikki pyörii lapsen ympärillä.[/quote]

Vähänhän tämä on aiheen vierestä, mutta Suomessa itseasiassa hoidetaan vanhuksia kotona eniten koko Euroopassa. Tästä oli vasta jokin uutinen. Aikas yllättävä tieto, vai mitä.

Mulla on ollut se käsitys että ranskassa rakastajattaret on todella yleisiä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:32"]

Mulla on ollut se käsitys että ranskassa rakastajattaret on todella yleisiä.

[/quote]

Tuokin muuten mainittiin siinä kirjassa. Ranskalaiset ei suhtaudu ehkä niin luterilaisen tiukkapipoisesti seksiin. On ilmeisesti ihan yleistä että kummallakin, sekä miehellä että vaimolla on lisäksi oma rakastajatar/rakastaja. Eikä sen katsota huonontavan avioliittoa. Se on niin eri kulttuuri, varmaan vaikea monen suomalaisen edes yrittää ajatella että tuo joillakin toimii.

Kirjan mukaan rakkauteen suhtaudutaan muutenkin vähän erilain kuin täällä. Esimerkiksi lasten keskinäisiin rakastumisiin/ihastumisiin suhtaudutaan siten, että heillä todellakin on yhtä vahvoja tunteita ihastuksiaan kohtaan kuin aikuisilla. Lasten tunteita ei mitenkään vähätellä.

Meillä taas lasta on nukutettu vieressä, imetetty pitkään ja muutenkin ajateltu kiintymyssuhdetta ja sen tärkeyttä, ja monta kertaa on tultu kehumaan, miten lapsesta näkyy, että häntä rakastetaan ja hänen kanssaan on oltu paljon. (Tiedän, mustakin on hieman outoa, että ihmiset tulevat sanomaan tällaisia asioita, mutta näin nyt vain on tapahtunut.)

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:38"]

Meillä taas lasta on nukutettu vieressä, imetetty pitkään ja muutenkin ajateltu kiintymyssuhdetta ja sen tärkeyttä, ja monta kertaa on tultu kehumaan, miten lapsesta näkyy, että häntä rakastetaan ja hänen kanssaan on oltu paljon. (Tiedän, mustakin on hieman outoa, että ihmiset tulevat sanomaan tällaisia asioita, mutta näin nyt vain on tapahtunut.)

[/quote]

Tämäkin on varmasti hyvä, jos tämä tapahtuu niin että vanhemmat itsekkin aivan todella haluavat näin toimia. Itse inhoan sitä että lapset nukkuu vieressä. En pysty silloin itse nukkumaan hyvin. Haluaisin myös harrastaa seksiä omassa sängyssäni, en jossain pesuhuoneessa, mitä täälläkin aina ehdotetaan ratkaisuksi. Suomessa on vain sellainen ilmapiiri, että näin ei saisi tuntea ja sanoa. Tällaisesta ajattelusta syyllistetään todella helposti. Kuitenkin todellisuudessa huonosti nukkunut äiti ei ole mikään ilo lapsillekkaan.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:38"]

Meillä taas lasta on nukutettu vieressä, imetetty pitkään ja muutenkin ajateltu kiintymyssuhdetta ja sen tärkeyttä, ja monta kertaa on tultu kehumaan, miten lapsesta näkyy, että häntä rakastetaan ja hänen kanssaan on oltu paljon. (Tiedän, mustakin on hieman outoa, että ihmiset tulevat sanomaan tällaisia asioita, mutta näin nyt vain on tapahtunut.)

[/quote]

Tämäkin on varmasti hyvä, jos tämä tapahtuu niin että vanhemmat itsekkin aivan todella haluavat näin toimia. Itse inhoan sitä että lapset nukkuu vieressä. En pysty silloin itse nukkumaan hyvin. Haluaisin myös harrastaa seksiä omassa sängyssäni, en jossain pesuhuoneessa, mitä täälläkin aina ehdotetaan ratkaisuksi. Suomessa on vain sellainen ilmapiiri, että näin ei saisi tuntea ja sanoa. Tällaisesta ajattelusta syyllistetään todella helposti. Kuitenkin todellisuudessa huonosti nukkunut äiti ei ole mikään ilo lapsillekkaan.

[/quote]

Mulla olis aivan varmasti taas vaikuttanut jaksamiseen, jos olisin joutunut nousta sängystä imettämään vauvaa. Olisin herännyt liikaa ja tuskin saanut heti unta.

Musta toi on niin ristiriitaista. Ei sais toisaalta vaalia mitään äitimyyttiä ja uhriutua ja marttyroida nimenomaan äitinä, mutta puolisona ei saa naiset vaatia tasa-arvoa, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa ja olla hiljaa. :D Puolisomyytti on sitäkin vahvempi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:56"]

Musta toi on niin ristiriitaista. Ei sais toisaalta vaalia mitään äitimyyttiä ja uhriutua ja marttyroida nimenomaan äitinä, mutta puolisona ei saa naiset vaatia tasa-arvoa, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa ja olla hiljaa. :D Puolisomyytti on sitäkin vahvempi.

[/quote]

Ja on sit toisaalta tollanen asenne, et äidin pitää olla hyvännäköinen puistossa ym. et hirveet paineet täytyy siellä olla äideillä, ja vaimoilla, vaikka mukamas muuta yritetään?

Tuossa voi olla sekin, että esim. Jenkeissä ja Ranskassa valinta kotiäitiyden vs. uraäitiyden välillä voi olla aika totaalinen, toisin kuin pohjoismaissa. Suomalaisethan hoitavat lapsensa kohtuupitkään kotona, mutta palaavat töihin viimeistään kun lapsi on 3v.

Mä koen kyllä pitäväni miestä ja lasta täysin yhtä tärkeinä, mutta olen kyllä vetänyt siitä vähän eri johtopäätökset kuin nämä ranskalaiset kasvattajat. Eli me tehdään paljon kaikkea miehen kanssa (esim. iltaisin) ja huomioidaan toisiamme, käydään ulkona syömässä toisinaan ja pienillä kahdenkeskisillä matkoilla, mutta lasta ei ole jätetty hoitoon vauvana kuin muutamaksi tunniksi, ei yöhoitoon ennen 1v ikää, ja neuvolan suosituksia on noudatettu eli nyt 4-vuotiaana oli ekan kerran 4 yötä hoidossa. Ollaan lapsen kanssa illat ja leikitään paljon, kuunnellaan häntä, eikä tietenkään läimäytellä (tätähän ei kai ole kirjassa, mutta Ranskassa asunut kaverini sanoi, että se on ihan yleistä).

Mies nyt ei onneksi myöskään halunnut jättää lasta yöhoitoon vauvana, tai moneksi yöksi taaperona (on psykologi, jos sillä nyt on väliä).

Mäkin olisin kyllä toivonut, että vauva olisi nukkunut yönsä, mutta ei nukkunut. Käsittääkseni ranskalainen tyyli on vaan laittaa ovi kiinni ja antaa huutaa. Mutta mun mielestä tuossa on liian suuri riski, että se on oikeasti vahingollista pienelle vauvalle. Eihän se ole kasvatusasenteesta kiinni, jos oikeasti on niin, että huudattaminen vahingoittaa vauvaa (tai merkittävää osaa vauvoista). Silloin sitä ei kuulu tehdä.

Ja tää on mustakin kaikkein oudoin juttu koko ideassa. Tekeekö tämä oikeasti naiset onnellisiksi? Ja millaista kulttuuria tuo ajatusmalli ylläpitää, ajatellen vaikka niitä naisia, joille perinteisen naisen malli ei sovi?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:56"]

Musta toi on niin ristiriitaista. Ei sais toisaalta vaalia mitään äitimyyttiä ja uhriutua ja marttyroida nimenomaan äitinä, mutta puolisona ei saa naiset vaatia tasa-arvoa, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa ja olla hiljaa. :D Puolisomyytti on sitäkin vahvempi.

[/quote]

Ap, miksi pitäisi järkyttyä? Minusta hyvin järkevää ja osin sellaista miten meillä on lasten kanssa toimittu. Parisuhde on tärkein, sillä sille perustuu lastenkin hyvinvointi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:11"]

Tuossa voi olla sekin, että esim. Jenkeissä ja Ranskassa valinta kotiäitiyden vs. uraäitiyden välillä voi olla aika totaalinen, toisin kuin pohjoismaissa. Suomalaisethan hoitavat lapsensa kohtuupitkään kotona, mutta palaavat töihin viimeistään kun lapsi on 3v.

Mä koen kyllä pitäväni miestä ja lasta täysin yhtä tärkeinä, mutta olen kyllä vetänyt siitä vähän eri johtopäätökset kuin nämä ranskalaiset kasvattajat. Eli me tehdään paljon kaikkea miehen kanssa (esim. iltaisin) ja huomioidaan toisiamme, käydään ulkona syömässä toisinaan ja pienillä kahdenkeskisillä matkoilla, mutta lasta ei ole jätetty hoitoon vauvana kuin muutamaksi tunniksi, ei yöhoitoon ennen 1v ikää, ja neuvolan suosituksia on noudatettu eli nyt 4-vuotiaana oli ekan kerran 4 yötä hoidossa. Ollaan lapsen kanssa illat ja leikitään paljon, kuunnellaan häntä, eikä tietenkään läimäytellä (tätähän ei kai ole kirjassa, mutta Ranskassa asunut kaverini sanoi, että se on ihan yleistä).

Mies nyt ei onneksi myöskään halunnut jättää lasta yöhoitoon vauvana, tai moneksi yöksi taaperona (on psykologi, jos sillä nyt on väliä).

Mäkin olisin kyllä toivonut, että vauva olisi nukkunut yönsä, mutta ei nukkunut. Käsittääkseni ranskalainen tyyli on vaan laittaa ovi kiinni ja antaa huutaa. Mutta mun mielestä tuossa on liian suuri riski, että se on oikeasti vahingollista pienelle vauvalle. Eihän se ole kasvatusasenteesta kiinni, jos oikeasti on niin, että huudattaminen vahingoittaa vauvaa (tai merkittävää osaa vauvoista). Silloin sitä ei kuulu tehdä.

Ja tää on mustakin kaikkein oudoin juttu koko ideassa. Tekeekö tämä oikeasti naiset onnellisiksi? Ja millaista kulttuuria tuo ajatusmalli ylläpitää, ajatellen vaikka niitä naisia, joille perinteisen naisen malli ei sovi?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:56"]

Musta toi on niin ristiriitaista. Ei sais toisaalta vaalia mitään äitimyyttiä ja uhriutua ja marttyroida nimenomaan äitinä, mutta puolisona ei saa naiset vaatia tasa-arvoa, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa ja olla hiljaa. :D Puolisomyytti on sitäkin vahvempi.

[/quote]

[/quote]

Siinä kirjassa oli kyllä, että ranskalaisäiditkään eivät suinkaan käytä tuota huudattamista. Ahdistuivat kuulemma, kun kirjoittaja puhui huudattamisunikoulusta. Ranskalainen menetelmä kuulostaa minusta ehkä enemmänkin tassuttelulta, kuin huudattamisunikoululta, mutta ei ole oikeastaan kuitenkaan sitäkään, koska se aloitetaan tosiaan jo ihan vastasyntyneen kanssa. Menetelmä toimii jotenkin niin, että lapsen luokse ei mennä aivan heti kun itku alkaa, vaan vasta pienen hetken päästä. Ensin odotetaan saisiko lapsi mahdollisesti itse rauhoitettua itsensä. Tällä tyylillä vauvan pitäisi oppia nukahtamaan itsekseen jo aivan pienenä. Ranskalaiset äiditkin menevät kyllä vauvan luo heti, jos vauva itkee hysteerisesti. Näin siis kirjan mukaan.

Totta kai ne lapset nukkuvat yön, kun niitä ei imetetä. Pullovauvat yleensä nukkuvat, mutta terveellisempää ravintoa vauvalle se rintamaito on. Ja imetys luonnollisempaa, kuin kuminen juottoväline :P

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 15:47"] ”Ranskassa julkista imettämistä ei katsota hyvällä, koska se epäseksualisoi rintoja. Onhan imettäminen outoa ja aika shokeeraavaakin, jos sitä ei ole koskaan nähnyt. Se on niin eläimellistä!”Mitä hyvää tuossa ajattelutavassa on? Lapsi ei ole aikuinen, ei lasta voi hylätä jonnekin hoitolaitokseen. Ranskassa ei oteta huomioon kiintymyssuhdetta tai muitakaan LAPSEN tarpeita. Jos parisuhde menee lapsen ohi niin kannattaa jättää ne lapset tekemättä, se lapsi kun kehittyy aika nopeasti ja tarvii rajoja ja rakkautta. Ei taida ranskassa lapset tulla huolehtimaan vanhemmistaan kun ovat vanhoja, sanovat vaan et "minulla on omaki elämä ja ura, mee hoitokotiin". Kuka ne lapset kasvattaa jos ei vanhemmat? [/quote] Hetkinen.. Missäs ne suomen vanhukset on? Ai niin, hoitokodissa. Täällähän on ihan tilastollisestikin todella suuri vanhus-yksinäisyys, koska lapset eivät huolehdi vanhemmistaan! Mitä ihmettä sinä puhut? Ranskassa opitaan kunnioitusta vanhempia kohtaan, ja sen kunnioituksen avulla myös huolehditaan vanhemmista. Suomessa vanhemmilta puuttuu auktoriteetti ja kunnioitus, aikuiset eiv't viesti lapselleen että he ovat ne, jotka määräävät. Suomessa kaikki pyörii lapsen ympärillä.[/quote]

Parisuhde menee kyllä omien vanhempien edelle, joten Ranskassa on runsaasti yksinäisiä hylättyjä vanhuksia joista talonmies pitää huolen (talonmies on usein nainen)

Kannattaa muistaa, että Ranskassa parisuhde ei ole miehelle kovinkaan tärkeä, koska yleensä miehellä on 1-2 rakastajatarta. Tavallista on sekin, että lapsen lähdettyä kotoa vaihdetaan vaimo uuteen eli ei se parisuhteeseen panostaminen pidä sitä suhdetta pystyssä.

Tuossa kirjassa puuttuu kokonaan miehen näkökulma lastenkasvatukseen. Isyys Ranskassa on jotain ihan muuta kuin Suomessa!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:44"]

Kannattaa muistaa, että Ranskassa parisuhde ei ole miehelle kovinkaan tärkeä, koska yleensä miehellä on 1-2 rakastajatarta. Tavallista on sekin, että lapsen lähdettyä kotoa vaihdetaan vaimo uuteen eli ei se parisuhteeseen panostaminen pidä sitä suhdetta pystyssä.

Tuossa kirjassa puuttuu kokonaan miehen näkökulma lastenkasvatukseen. Isyys Ranskassa on jotain ihan muuta kuin Suomessa!

[/quote]

Niin, no mä mietin tota lukiessani, et toihan on joka miehen unelma: nainen laittaa miehensä kaiken edelle, ei anna lasten häiritä liikaa elämää, ei valita mistään, vaan keskittyy huomioimaan kun mies (tai jos mies) jotain tekeekin. Lisäksi on tärkeää, että nainen jumppaa ruman mahan pois nopeasti synnytyksen jälkeen. :D

Ja mikä parasta: nainen on saatu uskomaan tuohon, että tuo on oikea tapa elää ja avain onneen! 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:44"]

Kannattaa muistaa, että Ranskassa parisuhde ei ole miehelle kovinkaan tärkeä, koska yleensä miehellä on 1-2 rakastajatarta. Tavallista on sekin, että lapsen lähdettyä kotoa vaihdetaan vaimo uuteen eli ei se parisuhteeseen panostaminen pidä sitä suhdetta pystyssä.

Tuossa kirjassa puuttuu kokonaan miehen näkökulma lastenkasvatukseen. Isyys Ranskassa on jotain ihan muuta kuin Suomessa!

[/quote]

Niin, no mä mietin tota lukiessani, et toihan on joka miehen unelma: nainen laittaa miehensä kaiken edelle, ei anna lasten häiritä liikaa elämää, ei valita mistään, vaan keskittyy huomioimaan kun mies (tai jos mies) jotain tekeekin. Lisäksi on tärkeää, että nainen jumppaa ruman mahan pois nopeasti synnytyksen jälkeen. :D

Ja mikä parasta: nainen on saatu uskomaan tuohon, että tuo on oikea tapa elää ja avain onneen! 

[/quote]

Siinä kirjassa oli paljon kaikenlaista. Siinä oli esimerkiksi sellainen nippelitieto, että ranskalaiset synnyttäneet naiset pääsevät johonkin ihmeelliseen alapään jumppakorjauselvytysapuun, millä pistetään rakkauslihakset uudelleen kuntoon synnytyksen jälkeen. :D Aivan loistavaa! Ja tuo tosiaan tulee ihan yhteiskunnan kustantamana.

Ja niitä lapsiahan ei pistetty mitenkään syrjään. Siinähän ne ovat elämässä mukana. Ero oli siinä, että ranskalaisilla sitä elämää on vielä senkin jälkeen kun on saatu lapsia. :p Eikä kai löllömahakaan kenestäkään tee onnellista? Joskin itsekkin olen sitä mieltä, että kiva ettei ole aivan tuollaisia ulkonäköpaineita kuin ranskalaisilla.

Eihän tuota nyt mitenkään kirjaimellisesti tarvitse yrittää Suomeen kopioida tuota systeemiä. Meilläkin on hyviä juttuja täällä, kuten juuri se että isät osallistuvat enemmän kasvatukseen. Mutta ehkä voitaisiin vähän yhdistellä eri kulttuurien hyviä oppeja. Varsinkin se mitä siinä kerrottiin siitä miten lapset oppivat hoidossa ja esikoulussa "löytämällä" asioita. Minusta siinä oli jotain todella viehättävää. Ja se miten kunnianhimoisesti suhtauduttiin esimerkiksi päiväkotien ruokaan. Lapset söivät esimerkiksi joka päivä eri laatujuustoja päiväkodissa! Aika kaukana niistä kumiperunoista mitä täällä lapsille hoidossa tarjotaan. Kiva tietenkin että jotain tarjotaan, mutta romutti hieman sitä ajattelua, että suomen päiväkoti- tai kouluruokailu olisi jotenkin hieno systeemi. Aika keskinkertainen etten sanoisi.