Lapsi on tajuttoman hidas syömään

Meillä on selkeä päivärytmi, ja ruokapöydässä istutaan aina lapsen kanssa, joten se ei varmaan ole ongelma. Tosin pakko myöntää, että usein siinä puolen tunnin kohdalla saatan nousta ja alkaa laittamaan tiskejä tai vastaavaa keittiön järjestelyä. Yksin lasta ei kuitenkaan jätetä syömään. Lapsi käy kerhossa ja muskarissa tavallisen puistoilun ja vastaavan lisäksi, joten tekemisestä ei pitäisi olla puutetta (eikä sitä toisaalta ole liikaakaan mielestäni). Ulkoilua tai muuta ohjelmaa on yleensä kaksi kertaa päivässä, joten yleensä tuntuu, että kaikki muu aika istutaankin sitten ruokapöydässä... Kerhosta on tullut palautetta, että lapsi on aina viimeisenä syömässä ja söisi paljon pidempään jos vain aikaa olisi. Juuri kerhon takia iltasatu jää joskus väliin, koska lapsen on pakko olla tiettyyn aikaan nukkumassa, että jaksaa nousta aamulla (ja ehtii vielä syödä sen aamupalankin). Lasta ei silti jätetä vain yksin sänkyyn, vaan pötköttelen aina vähän aikaa lapsen vieressä ja yleensä laulamme jotain tai juttelemme päivän tapahtumista. Iltasatu tulee siihen lisäksi, jos lukemaan mitenkään vaan ehtii.

Huomionhakuinen lapsi kyllä on, koska meillä on nuorempikin lapsi, joka yhtä lailla vaatii oman huomionsa, ja isoveli on tietenkin mustasukkainen. Pelkästään tästä ei varmaan kumminkaan ole kyse, koska lapsi oli ihan yhtä hidas ennen pikkusisarustakin.

ap

Ai niin tosiaan, lapsi on kaikessa muussakin hidas, ja pukeminen on yleensä ihan tuskaa. En ole itsekään mikään maailman nopein, mutta lasten myötä on ollut pakko opetella järjestelmällisyyttä ja vauhdikkuutta, koska muuten emme ikinä ehtisi mihinkään. Nykyään kyllä ymmärrän hyvin, miksi mies aikoinaan huokaili epätoivoisena, kun meidän piti lähteä jonnekin :D

ap

Meillä 11-vuotias...

Hyvä puoli tässä on se, että voi ravintolassa syödä ihan rauhassa... :)

Itse olin pienenä todella hidas syömään leipää. Siitä syystä aamu tai iltaplaani ei oikeastaan koskaan kuulunut leipää, vaan ennemmin puuroa ja jgurttia tms.

Se leipä ei vaan taipunut suussa, en vaan saanut sitä pureskeltua niiin pieneksi, että olisin saanut sen nieltyä. Kaikki muu ruoka kyllä meni alas. Onko sillä merkitystä mitä ruokaa on syömässä vai onko aina hidas?

Melkoinen provo! 

Meillä on täsmälleen samanikäinen poika ja juuri sama ongelma!  Ottaa niin pieniä määriä ruokaa haarukkaan, että syömisessä menee ikuisuus.  Mielelläni kuulisin minäkin neuvoja!

Puolen tunnin jälkeen ruoat pois ja seuraavalla kerralla sitten lisää. Näytät lapselle kellosta että kun viisari on tässä niin ruokailu loppuu. Puolessa tunnissa ehtii kyllä syödä rauhassa ja hotkimatta.

En ole uskaltanut rajoittaa ruokailuun käytettävää aikaa, koska poika on aika hoikka, enkä ainakaan halua että laihtuu yhtään. Mies tosin on sitä mieltä, että hoikkuus johtuisi juuri hitaasta syömisestä. Hmm, enpä tiedä... Ehkä täytyy ainakin kokeilla tuota puolen tunnin ruoka-aikaa. Tänäänkin jäi iltasatu lukematta, kun lapsi vain istui pöydässä ja pyysi koko ajan lisää ruokaa :/

4 oli siis ap.

Kuulostaa omituiselta. Lapsi siis syö pitkään, yhden annoksen ensin pois ja pyytää aina lisää ruokaa? Syökö siis paljon vai haluaako vaihtaa ruokaa välissä? Höpöttääkö lapsi kokoajan kaikkea ja unohtaa siksi syödä, jolloin syöminen venyy vai syökö tosiaan koko puolitoista tuntia? Miten teillä menee ruoka-ajat, jos aamupalaan menee yli tunti, niin montako tuntia on seuraavaan ruokaan? Meneekö myös välipaloilla, lounaalla ja päivällisellä pitkään? Mitä muut perheenjäsenet tekevät, kun ovat valmiita ja poika vielä syö? Siivotaanko pöytä ja poika jatkaa yhä syömistä? Jos näiden kysymysten pohtiminen toisi jonkun ahaa-elämyksen keinosta, joka voisi nopeuttaa, sillä puolentoista tunnin mittainen ruokailu kuulostaa jo liian pitkältä.

Suorana ohjeena: olen samaa mieltä 3 kanssa. Eli kerrot tarkkaan koska ruoka-aika loppuu ("Sitten kun tuo pitkä viisari on ihan alhaalla, ruoka-aika loppuu.") ja muistut tietysti jossain vaiheessa ("Nyt tuo pitkä viisari on puolivälissä, kun se on ihan alhaalla, niin ruoka-aika loppuu."), kun aika on lopussa, pöytä siivotaan ja loppuruoka otetaan pois. Voisit ainakin pari viikkoa kokeilla onnistuuko ruokailuajan rajoittaminen, siinä ajassa ei pienestä syömättömyydestä vielä tule vahinkoa.

Meillä oli aikoinaan tuollainen haavelija, jolle ei vielä alaluokillakaan koulun ruokailuajat meinanneet riittää...on nykyään älykäs ja hyvätapainen nuori mies. Minä luulen, että lapset miettivät koko ajan jotain asioita syödessään ja siksi syöminen unohtuu. Meillä poika oppi aikaisin lukemaan ja sitten hän käytti aikaansa vaikka maitopurkin tuoteselosteen lukemiseen. Näin jälkiviisaana voin neuvoa, että kaikki mielenkiintoinen tavara pois pöydästä, myös ne maito- ja voipurkit, eli ympäristö mahdollisimman askeettiseksi. Astiatkin kannattaa mielellään olla neutraaleja ja yksi värisiä. Oletteko kysyneet lapselta suoraan, miksi hän syö niin hitaasti? 

Ongelmia tulee koulussa, kun siellä pitäisi pystyä syömään vartissa ja viemään lautasetkin pois siinä ajassa - ehkä ottamaan ruokakin. 

Kiitos kaikille vastaajille! Nyt on sitten kokeiltu puolen tunnin ruokailuaikaa, ja ihan hyvin tuntui toimivan. Lapsi on ennen kaikkea haaveilija, mutta yrittää aina myös tilata alkupaloja ja jälkiruokia, eli haluaa napostella varsinaisen ruoan lisäksi. Meillä on lisäksi aika "keskusteleva" ateriakulttuuri, mutta täytyy yrittää itsekin hillitä liikaa puhumista. Kello kiinnosti lasta muutenkin, osaa jo numerot, joten saa nähdä oppiiko kellonajat tässä sivussa...

ap

Joo tuo on muuten vaikeaa, että toisaalta ruokailutilanteista pitäisi tehdä hauskoja juttutuokioita, mutta joillakin se syöminen jää sitten kokonaan. Etenkin meidän esikoisella oli pienenä muutenkin tuota, että teki vain yhtä asiaa kerrallaan eli jos halusin vaikka ulkovaatteita pukiessa jutella, lapsi keskeytti pukemisen aina kuunnellessaan tai puhuessaan. Eskarissa tuli tuosta pukemisnopeudesta vielä palautetta, mutta koulussa ei ole ollut enää ongelmia. Kuopus on samanlainen, että jos vieressä tapahtuu jotain, oma tekeminen jää. Mutta en nyt jaksa enää murehtia. Teillä syömiseen suosittaisin tosiaan tuota aikarajoitusta. Lapselle on ehkä muodostunut vaan vähän erikoinen näkemys syömisestä, ja se voi ihan hyvin korjaantua.

Minulla on kolme poikaa ja yksi on hoikka. Se vaan on sen ruumiin rakenteinen. Toinen on lyhyt ja harteikas ja yksi taas pitkä ja sopusuhtaisin. Kaikki ollaan eri muotoisia.

Syökää lapsen kanssa. Lusikkaa tai haarukkaa vaan suuhun ja kun on lautanen tyhjä niin saa lisää ja sitten tekemään muuta.

Päivälle kannattaa tehdä rytmi. Pitäkää kiinni siitä että syötte 5-6 kertaa päivässä. Ja lapsen kanssa istutte alas syömään jotain.

Ja lapsen mieli käännetään pois ruokailusta sitten kun tarttee alkaa tekemään muuta. Ei niin ettei teillä sitten mitään koskaan tehdä vaan ruokailun jälkeen menette vaikka lukemaan yhdessä kirjaa, menette puistoon keinumaan yms. Ulkoilun jälkeenkin maittaa ruoka tai syökää joskus ulkona, vähän mielikuvitusta päivään. Eikö teillä ole koskaan kiire tekemään mitään? Kuulostaa kurjalta jos iltasatu jää väliin vaan koska lapsi syö lisää.

Montako kertaa päivässä lapsi syö? Onko hänelle annettu riittävästi aikaa koska tuo voi olla myös huomiohakuisuutta. Nytkin jäi iltasatu kuulematta. Jäikö sitten yksin lukemaan vai jääkö kokonaan vaan yksin nukahtamaan? Kiltti lapsi joka ei saa huomiota kuin istumassa keittiössä? Miten teidän päivät rakentuu?

Tarha tai kerho on yksi vaihtoehto. Siellä kaikki lappaa ruokaa mahaan ja mennään sitten askartelemaan tai ulos. Lapsellasi voi olla vaan liian vähän aktiviteettejä.