Äitienpäiväpäteminen Facebookissa... Tympii!

En ole itse facebookissa, mutta aloittaja on takuulla työkaverini. Hänen elämässään ei ole muuta kuin fb-kavereiden päivitysten haukkuminen. Niistä puhutaan aamusta iltaan. Eikö hän itse tajua tekevänsä itsestään hölmön, jos kaikki hänen kaverinsa ovat hänen mielestään seinähulluja?

Hän on naimaton ja lapseton, asuu vanhempiensa kanssa samassa talossa. Ei kai sitä sitten elämässä muuta olekaan kuin fb.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 14:53"]

No kertokaa nyt mitä sinne feispuuuukkiin sitten saa laittaa?

[/quote]

Kokeilepa jotain omaperäistä, jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jotain missä on mielenkiintoinen näkökulma, jotain jonka takana seisot, jotain josta arvelet olevan iloa lukijallekin.

Niistä " hoh hoijaa, taas työpäivä" päivityksistä tai "vitsit mulla on suloiset lapset" tai kuva vauvasta sosetta naamallaan nro 546 ei oikeasti jaksa kukaan kiinnostua. Kunhan kohteliaisuudesta peukuttavat.

Hyviä päivityksiä on hienot kuvat ( ei tärähtänyt otos meidän pikku-Liisasta), mielenkiintoiset linkitykset, hauskasti kerrotut sattumukset ( myös lasten suusta, jos ne on oikeasti hauskoja) jne.

Mitä tahansahan sinne saa laittaa, mutta ne, mitkä on mielenkiintoisia on yllä mainitut.

[/quote]

On siis suositeltavaa että facebook-päivityksiä tekevät vain ne jotka ilmaisevat itseään taitavasti kirjoittamalla, joilla on hyvä kamera ja visuaalista silmää. Päivityksiä suositella tehtäväksi niistä asioista jotka ovat itselle merkityksellisiä vaan niistä jotka ovat facebook-kavereiden mielestä kiinnostavia.

Jos huono kirjoittaja/kuvaaja päivittää statustaan, hänen ei tule kuvitella että mahdolliset peukutukset liittyisivät kannustamiseen tai tykkäämiseen. Peukutukset ovat osoitus ylempitasoisten facebook-kavereiden armeliaisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 14:53"]

No kertokaa nyt mitä sinne feispuuuukkiin sitten saa laittaa?

[/quote]

Kokeilepa jotain omaperäistä, jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jotain missä on mielenkiintoinen näkökulma, jotain jonka takana seisot, jotain josta arvelet olevan iloa lukijallekin.

Niistä " hoh hoijaa, taas työpäivä" päivityksistä tai "vitsit mulla on suloiset lapset" tai kuva vauvasta sosetta naamallaan nro 546 ei oikeasti jaksa kukaan kiinnostua. Kunhan kohteliaisuudesta peukuttavat.

Hyviä päivityksiä on hienot kuvat ( ei tärähtänyt otos meidän pikku-Liisasta), mielenkiintoiset linkitykset, hauskasti kerrotut sattumukset ( myös lasten suusta, jos ne on oikeasti hauskoja) jne.

Mitä tahansahan sinne saa laittaa, mutta ne, mitkä on mielenkiintoisia on yllä mainitut.

[/quote]

On siis suositeltavaa että facebook-päivityksiä tekevät vain ne jotka ilmaisevat itseään taitavasti kirjoittamalla, joilla on hyvä kamera ja visuaalista silmää. Päivityksiä suositella tehtäväksi niistä asioista jotka ovat itselle merkityksellisiä vaan niistä jotka ovat facebook-kavereiden mielestä kiinnostavia.

Jos huono kirjoittaja/kuvaaja päivittää statustaan, hänen ei tule kuvitella että mahdolliset peukutukset liittyisivät kannustamiseen tai tykkäämiseen. Peukutukset ovat osoitus ylempitasoisten facebook-kavereiden armeliaisuudesta.

[/quote]

Voihan sitä tehdä omanlaisiaan päivityksiä mutta samalla voisi miettiä, miksi niitä päivityksiä pitää tehdä päivittäin ja miksi ne ovat hehkutuksia ja täynnä yli- ja huippu-sanoja.

Sellaiset päivitykset ovat kivoja, joissa otetaan kantaa erilaisiin aiheisiin, linkitetään hauskoja tai kauniita kuvia ja joissa pysytään aika yleisellä tasolla. Ehkä pari kertaa kuussa voisi päivittää perheen huippuhetkiä tai muuten viestittää oma perheen tapahtumista mutta edelleenkin niiden pitäisi olla sellaisia päivityksiä, joita ne lukemattomat lähes tuntemattomat fb-kaverit voivat linkata edelleen omille lukemattomille ja lähes tuntemattomille kavereilleen. Myötähäpeää aiheuttaa ihmiset, jotka pitävät julkista päiväkirjaa fb:ssä ja pakottavat siihen samaan myös lapsensakin. 

Minä en koe niitä juttuja pätemisenä. Minusta niitä kuvia oli vain hauska katsella :)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:42"]

Noita elämänsä lavastajia on olemassa, mutta mielestäni rasittuneen työssäkäyvän perheenäidin tunnelmointi leppoisasta hemmotteluaamusta ei sellaista ole. Iloitsin aidosti aamiaisestani ja lapsen tekemästä liikuttavasta askartelusta ja halusin jakaa ne muillekin. Jos naurattaa, naurakaa sitten.

[/quote]

Voi ihanaa. Nauti muru ihanista lapsistasi ja ihanasta miehestä. Hyvää äitienpäivää ihanan perheesi kanssa

:DDDDDDDDD

Kuinka monta tuollaista vastausta sait :D

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 16:49"]

Toivottavasti sun pallinaamoista ei kasva noin hienoja aikuisia kuin sinä.. Tosin pallinaamaisuus on perityvää. Sääliksi käy lapset tai siis ne pallinaamat.

[/quote]

Varo vain.Sun kaverin kaverin nuoret saattaa nauraa selkäkeikkauanuruja sun pihkulipuhkulista ja kiusaa sitä sitten koulussa.

Ne on kieltämättä joskus niin huvittavia, että on pakko kutsua nuoret lukemaan niitä. Paras oli kun yhden yläkoulun koviksen äiti kirjoitti, kuinka "pikku Ruben tässä namipussin kanssa nauttii ansaitusta vapaa-ajasta" Voi jeesus, sitä naurua :D

Mä en yleensä päivitä mitään, mutta tänään otin juurikin valokuvan saamastani lahjasta ja kirjoitin "hyvää äitienpäivää". En vielä aamulla ymmärtänyt, että se on noloa, mutta kiitos sinun Ap, nyt tunnen kyllä häpeää. 

Jaa, mun facebook-kavereista kukaan ei ole julkaissut tuollaista. Tosin siellä onkin vain kaksi muuta minun lisäkseni, jotka ylipäätään ovat äitejä. Ollapa 30-vuotias äiti, olisi olo että kuuluu johonkin joukkoon.

Miksei siitä aamupalasta ja lahjasta saa iloita? Miksei niistä saa ottaa kuvaa ja pistää muidenkin nähtäväksi? Tämä aloitus menee ihan samaan sarjaan kuin se, että lasten tekemisistä ei saa kertoa ja iloita vaan aina pitää vain valittaa, että menipä yö huonosti ja taas kauhea uhmakohtaus keskellä kauppaa. Ärsyttävää!

Itse en jakanut mitään kuvia, en tee niin muutenkaan. En silti jaksa tuomita muita siitä, minusta on päinvastoin hienoa, että joku viitsii sellaistakin tehdä.

Ei mua yhtään haittaa vaikka kuinka feseen pukkaa vauvakuvaa ja hehkutusta. Ihan sama. Joskus mua jaksaa kiinnostaa ja ihastuttaa, silloin peukutan tai kommentoin jotain. Joskus ei, silloin ohitan nää jutut. En ymmärrä miksi näistä pitäisi jotenkin ärsyyntyä tai äimistellä muiden motiiveja. Enkä ymmärrä sitäkään, että omien ystävien kuvat ja kommentit perheestään ja asioistaan ei ikinä kiinnosta. Mulle ainakin ystävyys merkkaa sitä, että koitan olla kiinnostunut vaikka ei mistään tosi erikoisista tai maailmaamullistavista jutuista olisikaan kyse. Niillä jotka tästä häiriintyy on ehkä liika ei ihan oikeita ystäviä siellä fesessä ystävinä.

Yksi kaveri mulla on, joka postaa aina jotain "elämä on ihanaa" -juttuja. Tasan tarkkaan tiedän, että tällä tyypillä ei ole kovinkaan ihanaa sitten avioeron jälkeen, mutta ymmärrän nää postaukset niin että yrittää psyykata itseään uskomaan että hyvin pyyhkii ja samalla näyttää ex-miehelle joka jätti.

Toinen kaveri mulla on, joka ei muusta postaa kuin omista ja perheenjäsenten sairauksista, kuumeista, oksennuksista, kivuista ja kolotuksista. Tai sitten siitä kuinka kaikki meni taas pieleen ja oli ihan karmea päivä. Se on niin negatiivista, että joskus ottaa pattiin lukea niitä, mutta yritän ymmärtää ja olla myötätuntoinen.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Minua taas ärsyttävät ne "nokkelat "oivaltavat" "yleissivistävät" linkitykset, joita jotkut facebook-jeesukset sinne postaavat. Ei mitään inhimillistä, persoonallista, oikeasti kiinnostavaa. Joten ap, et kai sinä vaan kiusaa kavereitasi tekonokkeluudellasi? Hei, ystävällinen ehdotus: poista se tili. Säästyy tuokin kouhkaamisenergia johonkin tosi nokkelaan.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:02"]

Minua ei häiritse kenenkään päivitykset, mutta ihmettelen sitä, miten jotkut kuvittelevat kaikkien kavereidensa mielenkiinnon pyörivän heidän perheensä ympärillä. Jotkut esimerkiksi lataavat uudesta vauvastaan joka ikinen päivä monta kuvaa. "Nyt se nauraa", "Nyt se hymyilee", "Nyt se pitää helistintä kädessä"... Päivittäköön mun puolestani, ei ärsytä, mutta mielestäni se on noloa ja narsistista.

-AP

[/quote]

Ei se sitä ole. Mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he eivät koe elävänsä, elleivät saa peukutuksia ja teennäisiä ihastuksia joka asiaan. Se on heidän ainoa keino olla ns. julkkis.

Oli tällaisia ihmisiä ennen nettiäkin. Mutta he olivat niitä, jotka koko ajan oli äänessä ja puhui itsestään. Heillä kaikki oli ollut aina hiukan parempaa ja jutun joukkoon livautettiin julkkisten nimiä yms.

Ei heitä kiinnosta muiden elämä, vaan halutaan niitä peukkuja, että kokee elävänsä.

Ihmisiä, jotka eivät osaa tuntea ja kokea, ellei heillä ole vertaisryhmää ihailemassa.

Sellaista naamailua.

Antaa naamailla. Ei kannata ärsyyntyä, vaan sääliä. Jotain on ihmisessä vialla, jos pitää elämänsä levittää muille, eikä ehdi itse sitä elää.

[/quote]

Voi apua. Minä olen tälläinen, joka juuri tänään pisti ihailtavaksi kuvan ihanasta äitienpäiväaamiaisesta kakkuineen, kukkineen ja lahjoineen. Mies on ulkomaalainen ja tämä oli ensimmäinen kerta kun jollakin tavalla noteerasi tämän suomalaisen perinteen. Lapsi on nyt 4v. Kuvan alla käytiin pitkä keskustelu erilaisista tavoista viettää äitienpäivää.


Usein muutenkin laitan otoksia ruoastamme tai arjestamme. Kovasti saadaan mielenkiintoista keskustelua aikaan anopin tarjoamista siansorkista ym erikoisemmasta. Ystäväpiirissäni on paljon ruoasta kiinnostuneita, joten ruokakuvat ovat se meidän juttu. Ei siinä ole kyse mistään näyttämisestä vaan puhtaasta intohimosta, jonka haluaa jakaa muiden samanhenkisten kanssa. Sama pätenee näiden vauva ja koirakuvien kanssa.

Keitä te oikein haalitte sinne facebookiin kavereiksi, jos toisten kuvaukset elämästä oikein häiritsevät? Omalta kaverilistalta löytyy ne läheisimmät työ- ja koulukaverit, sukulaiset ja ystävät. Ja takuulla he kaikki ovat kiinnostuneita meidän kuulumisista ja minä heidän. Miksi nuo peukutukset olisivat teenäisiä? En todellakaan jaa paloja elämästäni jonkin ihastelun ja peukutusten vuoksi! Minusta facebook on vain oiva tapa yhyttää kaikki rakkaat ja läheiset yhdellä kertaa. Ihanaa seurailla muidenkin kuulumisia tätä kautta, ja visuaalisena ihmisenä juuri kuvat ovat niitä mistä pidän. Tämän lisäksi on kiva selailla omaa profiilia taaksepäin ja elää uudelleen ne kivat ja huonot hetket elämässä.

Jotain täytyy olla ihmisessä vialla, jos ei ymmärrä, että se oma tapa toimia ja nähdä maailmaa ei ole se ainoa oikea tapa.

Mua ei haittaa eikä ärsytä muiden äitienpäiväpäivitykset, mutta en käynyt tänään facessa lainkaan kun jotenkin väsytti ajatus siitä vyörystä siellä. En jaksanut analysoida tunnettani tarkemmin, mutta ne tuntuu jotenkin niin itsestäänselvyyksiltä, ja sellaisilta "pakko tykätä" jutuilta. Tai ehkä olen vaan hetkellisesti epäsosiaalinen.

Ja minäkin kyllä sain lahjoja, valkovuokkoja ja herkkuruokaa, mutta ei vaan tehnyt mieli laittaa niitä facebookkiin. Vaikka äitiydestä olenkin onnellinen ja välillä aivan hurmiossa näin viidentenäkin äitienpäivään.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:42"]

Noita elämänsä lavastajia on olemassa, mutta mielestäni rasittuneen työssäkäyvän perheenäidin tunnelmointi leppoisasta hemmotteluaamusta ei sellaista ole. Iloitsin aidosti aamiaisestani ja lapsen tekemästä liikuttavasta askartelusta ja halusin jakaa ne muillekin. Jos naurattaa, naurakaa sitten.

[/quote]

Avainsana onkin tuo jakaminen. Onko päivä ihanampi, kun olet saanut kerrottua siitä muutamalle sadalle tutullesi kuvien kera? Miksi on tärkeää saada kerrottua omasta elämästään jatkuvasti suurelle joukolle tuttavia ja jopa tuntemattomiakin?

Minäkin iloitsin aamiaisestani. En ole koskaan ennen sellaista saanut, vaikka tämä oli jo kuudes äitienpäiväni äitinä, joten olin iloinen aamiaisesta ja lasten askartelemista lahjoista. Iloissani kerroin aamustani myös omalle äidilleni, jonka luona kävin tänään. Luultavasti jos yhä illalla olen yhtä innoissani, saatan kertoa asiasta siskollenikin, jos soitan hänelle tänään (ja luultavasti soitan). Mutta minulla ei ole mitään tarvetta ulottaa ihanaa aamuani perhepiiriä kauemmaksi. Huomenna töissä en mainitse asiasta, elleivät läheisimmät kollegani asiasta jotain kysy. En vie perheeni valokuva-albumia työpaikalle, joten nämä ihmiset eivät ole sellaisia, joille näytän kuvia aamiaisistani tai joille haluaisin elämäni pieniä tai keskisuuria iloja kertoa. Nykyaikana oman henkilökohtaisen elämän levittely on niin helppoa, että harvoin tajutaan, mitä se "ilon jakaminen" oikeasti on: perhealbumin jakamista x määrälle ihmisiä. 

Ylipäätään netissä pitäisi miettiä,  kenelle todella haluan näyttää lapseni ensimmäisen kakan, todistuksen, puskapissan tai pyllistyksen. 30 vuoden päästä miljoonat ihmiset voivat nähdä pääministerin joka askeleen lapsuudessa netistä. Hakusanoilla löydetään ne saunakuvat tai opiskelubileiden oksennuskuvat. Tekeekö ihmisestä vakavasti otettavan poliitikon, kun voi katsella häntä potalla ähkimässä kakkaa? Kiittääkö tämä tulevaisuuden pääministeri vanhempiaan siitä, että heistä on ollut mukavaa jakaa iloaan netissä? Kun ihmiseltä viedään jo lapsena yksityisyydensuoja, eletään mielikuvien ehdoilla, enkä itse ainakaan ääneistäisi henkilöä, jonka koko elämä löytyy netistä.

[/quote]

Öh, miksikö jaoin äitienpäiväpostauksen? Koska ymmärrykseni mukaan fb:ssä kerrotaan omasta elämästä ja tämä oli minun elämääni. En itse koskaan postaa mitään poliittista fb:ssä, en myöskään työasioista kuin korkeintaan hyvin yleisluonteisesti ja harvemmin toimin uutistoimistonakaan linkitellen maailman tapahtumista tai julkkisten kommelluksista kertovia linkkejä. Oletan, että fb-kamuni ovat lukutaitoisia ihmisiä, jotka osaavat itse seurata uutisia ilman apuani. Kerron siis fb:ssä elämästäni. Perhe-elämästäni ja muusta elämästäni harkiten. En päivittäin tai aina edes viikoittain, ja yleensä mieluummin pikku anekdootein kuin arkea tarkasti dokumentoiden. Jos ei kiinnosta, voi huoleti ohittaa kirjoitukset. Kaikki kirjoitukset ovat aina sellaisia, että voisin kuuluttaa asian vaikka keskellä toria. Lasten kuvia en laita koskaan, vauvakuvat taitaa olla, mutta ns.tunnistettavan ikäisistä lapsista en postaa nettiin koskaan kuvia. Jos ei ymmärrä, miksi ihmiset postaavat fb:ssä elämästään, olen vahvasti sitä mieltä että on kertakaikkiaan väärässä paikassa ja kannattaisi lakkauttaa tili pikimmiten.