Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäiväpäteminen Facebookissa... Tympii!
12.05.2013 |
Juu, minullakin on kolme ihanaa, rakasta lasta ja kyllä, sain aivan liikuttavan suloisia itsetehtyjä lahjoja heiltä. Mieskin oli tehnyt mahtavan aamupalan, mutta... eipä tulisi mieleenkään ottaa niistä kuvia ja laittaa heti aamulla sydämien kera Facebookiin! Jotenkin ällönoloa, että näitä tällaisia päivityksiä on heti aamusta fb:n newsfeed täynnä. Tottakai on ihanaa, että on äitienpäivä, mutta ei kukaan muu ole kiinnostunut siitä, miten TE sitä vietitte ja miten ihanan rakastettu maailman paras äiti TE olette ja viitsi katsoa kahtakymmentä lataamaanne kuvaa TEIDÄN oi niin "persoonallisesta" äitienpäiväaamustanne! Meilläkin se oli aivan suloinen, mutta en kuvittele, että se ketään ulkopuolista kiinnostaa.
Kommentit (54)
Onneksi mä en oo Facebookissa. Näyttää taas nimittäin siltä, että mä en saa mitään äitienpäivämuistamista, vaikka viime äitienpäivänä - joka oli ensimmäiseni - kerroin hyvin selväsanaisesti miehelleni, miten paha mieli mulle tuli siitä, ettei hän ole mua mitenkään muistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:04"]
No, kyllä ne pennut on ihan samanlaisia pallinaamoja kuin muillakin. Kuvat ovat niin noloja joskus. Ja kun päästään koululaisiin, niin on monesti omien nuorten kans naurettu näitä äitien päivityksiä. Voi myötähäpeän määrää, mitä mammat kirjoittaa lapsistaan.
Ei taida moni Minttu ja Nico-petteri tietää, mitä mammat heistä kirjoittaa ja millaisia kuvia iskee nettiin peukutettavaksi. Monet naurut on saatu niiden kustannuksella.
Aamulla arvasi heti kyllä,että ketkä äidit ovat jo ehtineet laittaa kakun kuvan fb.n ennen kahdeksaa :)
No joo, jokainen tavallaan. Mutta saa heistä aina hiukan revittyä hupia :D
[/quote]
En ole FB:ssä, mutta musta tuo sun naureskeleminen kuulostaa kyllä aika... nololta.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:04"]
No, kyllä ne pennut on ihan samanlaisia pallinaamoja kuin muillakin. Kuvat ovat niin noloja joskus. Ja kun päästään koululaisiin, niin on monesti omien nuorten kans naurettu näitä äitien päivityksiä. Voi myötähäpeän määrää, mitä mammat kirjoittaa lapsistaan.
Ei taida moni Minttu ja Nico-petteri tietää, mitä mammat heistä kirjoittaa ja millaisia kuvia iskee nettiin peukutettavaksi. Monet naurut on saatu niiden kustannuksella.
Aamulla arvasi heti kyllä,että ketkä äidit ovat jo ehtineet laittaa kakun kuvan fb.n ennen kahdeksaa :)
No joo, jokainen tavallaan. Mutta saa heistä aina hiukan revittyä hupia :D
[/quote]
En ole FB:ssä, mutta musta tuo sun naureskeleminen kuulostaa kyllä aika... nololta.
[/quote]
No totta ihmeessä niitä saa naureskella. Ihmiset panevat ihan vapaaehtoisesti pallinaamojensa kuvia nettiin ja kertovat söpöjä pikku tarinoita. Totta ihmeessä niitä voi naureskella.
Eri asia olisi, jos joku kertoisi näitä juttuja toisista. Silloin se olisi ikävää. Mutta jos itse levittää elämänsä ja kakkunsa ja pentunsa ja puolisonsa nettiin, niin kyllä niille jutuille saa nauraa ihan vapaasti.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:04"]
No, kyllä ne pennut on ihan samanlaisia pallinaamoja kuin muillakin. Kuvat ovat niin noloja joskus. Ja kun päästään koululaisiin, niin on monesti omien nuorten kans naurettu näitä äitien päivityksiä. Voi myötähäpeän määrää, mitä mammat kirjoittaa lapsistaan.
Ei taida moni Minttu ja Nico-petteri tietää, mitä mammat heistä kirjoittaa ja millaisia kuvia iskee nettiin peukutettavaksi. Monet naurut on saatu niiden kustannuksella.
Aamulla arvasi heti kyllä,että ketkä äidit ovat jo ehtineet laittaa kakun kuvan fb.n ennen kahdeksaa :)
No joo, jokainen tavallaan. Mutta saa heistä aina hiukan revittyä hupia :D
[/quote]
En ole FB:ssä, mutta musta tuo sun naureskeleminen kuulostaa kyllä aika... nololta.
[/quote]
No totta ihmeessä niitä saa naureskella. Ihmiset panevat ihan vapaaehtoisesti pallinaamojensa kuvia nettiin ja kertovat söpöjä pikku tarinoita. Totta ihmeessä niitä voi naureskella.
Eri asia olisi, jos joku kertoisi näitä juttuja toisista. Silloin se olisi ikävää. Mutta jos itse levittää elämänsä ja kakkunsa ja pentunsa ja puolisonsa nettiin, niin kyllä niille jutuille saa nauraa ihan vapaasti.
[/quote]
En vain ymmärrä, mikä lapsissa on sellaista, että se herättäisi pilkallista naurua. Ovatko lapset mielestäsi tyhmiä, kun he eivät käyttäydy kuten aikuiset, vai? Ja mikä lapsissa on pallinaamaista?
Ymmärrän ap:n pointin, mutta toisaalta en itse ymmärrä fb:n pointtia enkä siksi siellä käy. En ole koskaan käsittänyt, miksi jokin kiva asia on julistettava koko ystäväpiirille ja nimenomaan lähes päivittäin. Tajuan toki, että vauvan kuvia on kiva levittää suvulle ja että esim. kerran viikossa on syytä miettiä se viikon kivoin/hauskin juttu ja tiedottaa niille läheisille, joita ei näe usein. Mutta en käsitä tätä jokapäiväistä tiedottamista ja asioiden kuvaamista alkaen aamupalasta ja päättyen nukkuvaan lapseen/puolisoon/kissaan tai omiin vuodevaatteisiin, jos taloudessa ei nukkuvaa oliota löydy.
Tätä taustaa vasten siis äitienpäiväpostaukset kuuluvat vain samaan outoon tilittämiseen, mitä fb:ssä tehdään päivittäin. Väitän, että ihmiset, joilla on ollut huono päivä tai joiden lasi on ylipäätään aina puoli tyhjä, hehkuttavat elämäänsä fb:ssä lavastettujen kuvien kera, koska tällä tavalla he saavat uskoteltua itselleen elävänsä superihanaa elämää.
Eräs ystäväni tekee juuri näin. Kun olen jutellut aamulla hänen kanssaan puhelimessa ja hän kertoo vauvan valvottaneen yön, riidelleensä isompien lasten kanssa, jotka sotkivat tehdessään itse aamupalaa ja nyt harhailevansa puolikuolleena yöpaidassa, niin jo hetken päästä fb:ssä on kuva suloisesti puetusta vauvasta ja tekstinä "meidän elämämme on nyt niiiiiin täydellistä, ihanaa herätä vauvan kujerteluun ja katsella, miten x ja y tekivät äidille aamupalan. Elämäni on ihanaa!"
Noissa päivityksissä on vain mielikuvia, joiden avulla yritetään tehdä omasta elämästä sellaista kuin sen haluaisi olevan. Säälittävää itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:22"]
Ymmärrän ap:n pointin, mutta toisaalta en itse ymmärrä fb:n pointtia enkä siksi siellä käy. En ole koskaan käsittänyt, miksi jokin kiva asia on julistettava koko ystäväpiirille ja nimenomaan lähes päivittäin. Tajuan toki, että vauvan kuvia on kiva levittää suvulle ja että esim. kerran viikossa on syytä miettiä se viikon kivoin/hauskin juttu ja tiedottaa niille läheisille, joita ei näe usein. Mutta en käsitä tätä jokapäiväistä tiedottamista ja asioiden kuvaamista alkaen aamupalasta ja päättyen nukkuvaan lapseen/puolisoon/kissaan tai omiin vuodevaatteisiin, jos taloudessa ei nukkuvaa oliota löydy.
Tätä taustaa vasten siis äitienpäiväpostaukset kuuluvat vain samaan outoon tilittämiseen, mitä fb:ssä tehdään päivittäin. Väitän, että ihmiset, joilla on ollut huono päivä tai joiden lasi on ylipäätään aina puoli tyhjä, hehkuttavat elämäänsä fb:ssä lavastettujen kuvien kera, koska tällä tavalla he saavat uskoteltua itselleen elävänsä superihanaa elämää.
Eräs ystäväni tekee juuri näin. Kun olen jutellut aamulla hänen kanssaan puhelimessa ja hän kertoo vauvan valvottaneen yön, riidelleensä isompien lasten kanssa, jotka sotkivat tehdessään itse aamupalaa ja nyt harhailevansa puolikuolleena yöpaidassa, niin jo hetken päästä fb:ssä on kuva suloisesti puetusta vauvasta ja tekstinä "meidän elämämme on nyt niiiiiin täydellistä, ihanaa herätä vauvan kujerteluun ja katsella, miten x ja y tekivät äidille aamupalan. Elämäni on ihanaa!"
Noissa päivityksissä on vain mielikuvia, joiden avulla yritetään tehdä omasta elämästä sellaista kuin sen haluaisi olevan. Säälittävää itsepetosta.
[/quote]
Juuri näin. Tunnen samanlaisen tapauksen :)
Todella säälittävää, kun tietää oikean puolen elämästä. Mutta käy hyvänä sosiaalipornona, mille voi naureskella, jos ei muuta puuhaa ole.
Noita elämänsä lavastajia on olemassa, mutta mielestäni rasittuneen työssäkäyvän perheenäidin tunnelmointi leppoisasta hemmotteluaamusta ei sellaista ole. Iloitsin aidosti aamiaisestani ja lapsen tekemästä liikuttavasta askartelusta ja halusin jakaa ne muillekin. Jos naurattaa, naurakaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:42"]
Noita elämänsä lavastajia on olemassa, mutta mielestäni rasittuneen työssäkäyvän perheenäidin tunnelmointi leppoisasta hemmotteluaamusta ei sellaista ole. Iloitsin aidosti aamiaisestani ja lapsen tekemästä liikuttavasta askartelusta ja halusin jakaa ne muillekin. Jos naurattaa, naurakaa sitten.
[/quote]
Avainsana onkin tuo jakaminen. Onko päivä ihanampi, kun olet saanut kerrottua siitä muutamalle sadalle tutullesi kuvien kera? Miksi on tärkeää saada kerrottua omasta elämästään jatkuvasti suurelle joukolle tuttavia ja jopa tuntemattomiakin?
Minäkin iloitsin aamiaisestani. En ole koskaan ennen sellaista saanut, vaikka tämä oli jo kuudes äitienpäiväni äitinä, joten olin iloinen aamiaisesta ja lasten askartelemista lahjoista. Iloissani kerroin aamustani myös omalle äidilleni, jonka luona kävin tänään. Luultavasti jos yhä illalla olen yhtä innoissani, saatan kertoa asiasta siskollenikin, jos soitan hänelle tänään (ja luultavasti soitan). Mutta minulla ei ole mitään tarvetta ulottaa ihanaa aamuani perhepiiriä kauemmaksi. Huomenna töissä en mainitse asiasta, elleivät läheisimmät kollegani asiasta jotain kysy. En vie perheeni valokuva-albumia työpaikalle, joten nämä ihmiset eivät ole sellaisia, joille näytän kuvia aamiaisistani tai joille haluaisin elämäni pieniä tai keskisuuria iloja kertoa. Nykyaikana oman henkilökohtaisen elämän levittely on niin helppoa, että harvoin tajutaan, mitä se "ilon jakaminen" oikeasti on: perhealbumin jakamista x määrälle ihmisiä.
Ylipäätään netissä pitäisi miettiä, kenelle todella haluan näyttää lapseni ensimmäisen kakan, todistuksen, puskapissan tai pyllistyksen. 30 vuoden päästä miljoonat ihmiset voivat nähdä pääministerin joka askeleen lapsuudessa netistä. Hakusanoilla löydetään ne saunakuvat tai opiskelubileiden oksennuskuvat. Tekeekö ihmisestä vakavasti otettavan poliitikon, kun voi katsella häntä potalla ähkimässä kakkaa? Kiittääkö tämä tulevaisuuden pääministeri vanhempiaan siitä, että heistä on ollut mukavaa jakaa iloaan netissä? Kun ihmiseltä viedään jo lapsena yksityisyydensuoja, eletään mielikuvien ehdoilla, enkä itse ainakaan ääneistäisi henkilöä, jonka koko elämä löytyy netistä.
Jotkut eivät nyt ilmeisesti ymmärtäneet pointtiani (olen siis ap). Tässä aloituksessa ei ollut kyse kateudesta, kyynisyydestä eikä siitä, etten itse olisi iloinnut äitienpäivästä.
Minäkin rakastan lapsiani yli kaiken ja minulla on ollut aivan ihana äitienpäivä. Olen myös jokaisen vauvan saatuani "hurahtanut" äitiyteen ihan täysillä. Minäkin olen kuvannut albumitolkulla suloisia vauvojani ja ollut aivan myyty jokaisesta uudesta opistusta taidosta. En kuitenkaan oleta tai kuvittele, että kaikki kaverini näkevät omat lapseni samalla tavalla kuin minä. Enkä kiiruhda äitienpäivälahjat saatuani välittömästi jakamaan kuvia niistä koko tuttavapiirilleni peukutusten ja sydämen kuvien toivossa. Niin saa tehdä, en vaan ymmärrä MIKSI.
Se on siis noloa, kun jotkut tuntuvat ihan tosissaan luulevan, että HEIDÄN elämänsä kiinnostaa muita yhtä paljon kuin heitä itseään. Eikö ihana elämä ole ihanaa, ellei se näy muille, miten ihanaa se on? Oma elämäni ainakin on, vaikkei sitä kukaan fanittaisikaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 30 kiteytti juuri sen, mitä minäkin tarkoitin! :) En vaan kai osannut ilmaista sitä yhtä sujuvasti.
-AP
En pidä itseäni niin ihmeellisenä, että minun pitäisi salailla elämääni. Facessa kerron kyllä elämästäni ja ajatuksistani ja luen mielelläni myös muiden ajatuksia ja kertomuksia. Minulle se on Facebookn tarkoitus. En kuvaillut omaa äitienpäiväjuhlintaani Facessa, mutta ei minua kyllä häirinnyt, että muut kuvailivat. Jos jonkun päivitykset jotenkin ärsyttävät, niin voi ottaa pois täpät niiden tilauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sun pallinaamoista ei kasva noin hienoja aikuisia kuin sinä.. Tosin pallinaamaisuus on perityvää. Sääliksi käy lapset tai siis ne pallinaamat.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 14:53"]
No kertokaa nyt mitä sinne feispuuuukkiin sitten saa laittaa?
[/quote]
Kokeilepa jotain omaperäistä, jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jotain missä on mielenkiintoinen näkökulma, jotain jonka takana seisot, jotain josta arvelet olevan iloa lukijallekin.
Niistä " hoh hoijaa, taas työpäivä" päivityksistä tai "vitsit mulla on suloiset lapset" tai kuva vauvasta sosetta naamallaan nro 546 ei oikeasti jaksa kukaan kiinnostua. Kunhan kohteliaisuudesta peukuttavat.
Hyviä päivityksiä on hienot kuvat ( ei tärähtänyt otos meidän pikku-Liisasta), mielenkiintoiset linkitykset, hauskasti kerrotut sattumukset ( myös lasten suusta, jos ne on oikeasti hauskoja) jne.
Mitä tahansahan sinne saa laittaa, mutta ne, mitkä on mielenkiintoisia on yllä mainitut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kerrot ja kirjoitat siten tänne, että "Meilläkin se oli ihana plaa plaa".
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:22"]
Ymmärrän ap:n pointin, mutta toisaalta en itse ymmärrä fb:n pointtia enkä siksi siellä käy. En ole koskaan käsittänyt, miksi jokin kiva asia on julistettava koko ystäväpiirille ja nimenomaan lähes päivittäin. Tajuan toki, että vauvan kuvia on kiva levittää suvulle ja että esim. kerran viikossa on syytä miettiä se viikon kivoin/hauskin juttu ja tiedottaa niille läheisille, joita ei näe usein. Mutta en käsitä tätä jokapäiväistä tiedottamista ja asioiden kuvaamista alkaen aamupalasta ja päättyen nukkuvaan lapseen/puolisoon/kissaan tai omiin vuodevaatteisiin, jos taloudessa ei nukkuvaa oliota löydy.
Tätä taustaa vasten siis äitienpäiväpostaukset kuuluvat vain samaan outoon tilittämiseen, mitä fb:ssä tehdään päivittäin. Väitän, että ihmiset, joilla on ollut huono päivä tai joiden lasi on ylipäätään aina puoli tyhjä, hehkuttavat elämäänsä fb:ssä lavastettujen kuvien kera, koska tällä tavalla he saavat uskoteltua itselleen elävänsä superihanaa elämää.
Eräs ystäväni tekee juuri näin. Kun olen jutellut aamulla hänen kanssaan puhelimessa ja hän kertoo vauvan valvottaneen yön, riidelleensä isompien lasten kanssa, jotka sotkivat tehdessään itse aamupalaa ja nyt harhailevansa puolikuolleena yöpaidassa, niin jo hetken päästä fb:ssä on kuva suloisesti puetusta vauvasta ja tekstinä "meidän elämämme on nyt niiiiiin täydellistä, ihanaa herätä vauvan kujerteluun ja katsella, miten x ja y tekivät äidille aamupalan. Elämäni on ihanaa!"
Noissa päivityksissä on vain mielikuvia, joiden avulla yritetään tehdä omasta elämästä sellaista kuin sen haluaisi olevan. Säälittävää itsepetosta.
[/quote]
Mulla on muuten tismalleen samanlainen kaveri. Eikä liene ihan harvinaista moinen muutenkaan. Se mun kaveri vaan on tekemässä eroa miehestään, heillä on kamalia riitoja, mies on tosi kamala, ja näitä loputtomia tilityksiä kuuntelen päivittäin puhelimessa.
Ja sitten kun on just kuunnellut jonkun karmean riidan yksityiskohdat, ja menee kotiin, niin 5 minuuttia puhelun jälkeen siellä on joku ihkuti ihkuti- parisuhdepäivitys. Vaikka todellakaan riitaa ei ole sovittu eikä mitään.
En pysty käsittämään. EI sitä elämää tarvitse jakaa siellä netissä täysillä, mutta ei kyllä tarvitsisi valehdellakaan.
suloisiahan ne ovat, osan katsoin osaa en. ei se ole multa mitenkään pois, jos lapsistaan hehjuttaa ja onneaan. no, onhan se hieman kliseistä, että vain äitienpäivänl olisi onnellinen...
enkä mä koe, että moiset päivitykset ovat tarkoitettu makeiluun tai edes kuvitelevat jotenkin olevansa erityisessä asemassa onnensa kanssa ja odottavat saavansa kymmeniä tykkäyksiä. he vaan nauttivat omasta hyvästä hetkestään ja jakavat hyvänsä muiden kanssa.
en ymmärrä ap:n kaltaista kyynisyyttä. teetkö sä fb päivityksiä vain saadaksesi yleisöä ja "julkisuutta" mielenkiintoisilla avauksilla. eikö se ole noloa?
Niin, kuulostaa siltä, kuin tämänkin ketjun naiset kilpailisivat jostain peukutuksista tai että kellä on mielenkiintoisin päivitys.
Minusta fb:n tarkoitus on juuri se, että kerrotaan omasta elämästä itselle ominaisimmalla tavalla.
Ja ei, en kirjoittanut äitienpäivästäni sanaakaan, mutta peukutin muiden äitien kivoja päivityksiä.
Miksi te otatte kaiken niin helkutin vakavasti, ihan kuin joku fb-päivitys olisi maailman tärkein asia? Hupiahan se vaan on.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! En ole laittanut vielä fb päivytystäni, mutta lukenut ja katsellut kivoja kuvia miten ystävieni lapset ovat omaa äitiään muistaneet.
Minua ne kiinnostavat. Pienen lapsen piirtämä kuva äidistään on hellyyttävä. Äidille kirjoitettu oma runo laittaa hymyllyttämään. Ja koululaisen leipomaa kakkua voi ihailla vaikka se ei olisikaan OMAN mussukan tekemä ja ITSELLEEN tarkoitettu.
No, kyllä ne pennut on ihan samanlaisia pallinaamoja kuin muillakin. Kuvat ovat niin noloja joskus. Ja kun päästään koululaisiin, niin on monesti omien nuorten kans naurettu näitä äitien päivityksiä. Voi myötähäpeän määrää, mitä mammat kirjoittaa lapsistaan.
Ei taida moni Minttu ja Nico-petteri tietää, mitä mammat heistä kirjoittaa ja millaisia kuvia iskee nettiin peukutettavaksi. Monet naurut on saatu niiden kustannuksella.
Aamulla arvasi heti kyllä,että ketkä äidit ovat jo ehtineet laittaa kakun kuvan fb.n ennen kahdeksaa :)
No joo, jokainen tavallaan. Mutta saa heistä aina hiukan revittyä hupia :D