Tunnekylmiä ne äidit

Voi sua. Miksi pitää provota näin kauniista päivästä?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 10:58"]

Voi sua. Miksi pitää provota näin kauniista päivästä?

[/quote]

Tottahan tuo on, tästä provosoituu ainoastaan sellaiset jotka tuntevat piston sydämessään.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 10:58"]

Voi sua. Miksi pitää provota näin kauniista päivästä?

[/quote]

Tottahan tuo on, tästä provosoituu ainoastaan sellaiset jotka tuntevat piston sydämessään.

 [/quote]

Heh heh, mä olen naimisissa lasteni isän kanssa edelleen ja vietämme yhdessä äitienpäivää. Lapset on nyt pihalla ja mulla on hetki aikaa kommentoida viestejä.

Tunnekylmiä äitejä ja isiä on aina Suomessa ollut, valitettavasti. 

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on usein ehdotonta, sitä joko on tai se sitten puuttuu joskus tyystin.

Isän rakkaus on puolestaan tyypillisesti ehdollista, jonka lapsi voi ansaita käyttäytymällä isän tahdon mukaisesti.

Johtuen tästä peruserosta äidin ja isän välillä, olisi hyvä, että lapsella olisi kaksi normaalia ja vastuuntuntoista vanhempaa. Jos näin todellisuudessa aina olisi, maailma olisi paljon parempi ja täydellisempi paikka elää.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:00"]

Tottahan tuo on, tästä provosoituu ainoastaan sellaiset jotka tuntevat piston sydämessään.

[/quote]

Huonoa provona pidin minäkin tätä vaikka lapseni nukkuivatkin yön vieressäni.

Miksi olet noin onneton näin ihanan päivänä?

se on sun mielipide. Itse olen eri mieltä. Jos isä viikonloppu niin silloin lapset on isällään ja piste. Ai niin kerrotaan etukäteen, että olen ollut naimisissa 18v. Toisilla on ne lapset vieressään päivittäin niin eivät ole samanlaisessa asemassa kuin sinä AP olet.

Ei olla erottu, mutta lapsi on isänsä kanssa "matkoilla". Tunnekylmää tai ei, niin ihan mukavasti tässä on aamu mennyt: nukkunut pitkään, lukenut lehden ja juon kahvia. Lapsi soitti tunti sitten ja antoi koordinaatit lahjakätkölle. Tosin se kertoi ne koordinaatit jo lähtiessään reissuun, ainakin viiteen kertaan, että varmasti muistan mistä löytyy :)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:22"]

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on usein ehdotonta, sitä joko on tai se sitten puuttuu joskus tyystin.

Isän rakkaus on puolestaan tyypillisesti ehdollista, jonka lapsi voi ansaita käyttäytymällä isän tahdon mukaisesti.

[/quote]

Onpa omituinen käsitys. Oletko ihan tutkimuksen tehnyt? Miksi isä rakastaisi lastaan vain ehdollisesti? Senkö takia, että äiti on ollut raskaana mutta isä ei?

Pikemminkin on niin, että kumpikin rakastaa lastaan ehdottomasti niin kauan, kun he asuvat tämän kanssa saman katon alla ja ovat jatkuvasti tekemisissä tämän kanssa. Usein eroperheissä lapsi jää äidille ja isä joutuu eroamaan paitsi vaimosta myös lapsista. Kun ei enää saa tavata ja olla jokapäiväisessä yhteydessä lapseensa, myös tunneside alkaa heiketä. Sama näkyy aikuistuneiden lasten kohdalla: lapsi tekee itse omat päätöksensä elämänsä suhteen, jolloin vanhemmat muuttuvat ennemminkin "tuttaviksi" tai hyviksi kavereiksi lapselleen.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:42"]

Ei olla erottu, mutta lapsi on isänsä kanssa "matkoilla". Tunnekylmää tai ei, niin ihan mukavasti tässä on aamu mennyt: nukkunut pitkään, lukenut lehden ja juon kahvia. Lapsi soitti tunti sitten ja antoi koordinaatit lahjakätkölle. Tosin se kertoi ne koordinaatit jo lähtiessään reissuun, ainakin viiteen kertaan, että varmasti muistan mistä löytyy :)

[/quote]

 Oi, vähänkö söpöä! :) Nautihan päivästä ja ihanasta rauhasta! :)

Lapset täytyy olla äitienpäivänä tietysti äidilla. Olkoot että on isä viikonloppu, aina voi joustaa. Tekee sen jo sopimuksessa että äitienpäivänä äidillä ja isänpäivänä isällä jos mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 10:57"]

joiden lapset ovat äitienpäivänä isällään. Eronneista siis puhun. Parasta herätä aamuun lapsi vieressä ja ihanat itsetehdyt lahjat kainalossa. Sanokaa mitä sanotte, että päivä tämä on muiden joukossa, mutta näin se vaan menee...

[/quote]

No, meillä isän syntymäpäivä on äitienpäivänä ja se meni aina edelle,, oli tapaamis vkl tai ei. Myös eron jälkeen. Jopa nyt kun lapset ovat 23-31 isänsä yritti vaatia heitä tänään synttäreille. Pitkin hampain suostui sitten vaihtamaan synttärit lauantaille....

Varmaan olen kylmä äiti kun en jaksa riidellä. Onneksi tätä ei ole joka vuosi kun äitienpäiväkin vaihtelee ja voi hyvällä omallatunnolla siirrättää isän synttärit seuraavalle viikonlopulle.

Ai :) No mitäs tunnekylmää tuossa on? Olen lasteni kanssa aina, isä joka toisen viikonlopun. Ennemmin olisi tunnekylmää viedä isäviikonloppu. Sieltähän ne tänään kotiin tulevat ja kerkiän saamaan lahjani myöhemminkin :)

Kun mulla on näin ja mä ajattelen näin, niin kaikilla tulee olla samoin. Hohhoijaa näitä yksinkertaisia ihmisiä.

Niin, ja lapseni ovat mulla. SIlti en ole mikään arvostelemaan muiden valintoja ja tapoja.

Meillä sattui lasten isäviikonloppu juuri tälle viikonvaihteelle eli äitienpäivälle. Eksä on todella tiukkapipoinen "omasta" ajastaan lasten kanssa ja yhtä tiukkapipoinen on hänen nyksänsä. Molemmat ovat pedantteja ihmisiä ja lisäksi työnarkomaaneja, joiden työ ei jousta piirun vertaa, joten eivät yleensä jousta eksän isäviikonlopuista ollenkaan. Joskus se sattuu äitienpäiväksi ja nyt kävi niin. Ei tämä mulle ole ongelma. Lapset olivat tehneet kortit ja lähtiessään perjantaina vannottivat että et aukaise lahjoja ennenkuin sunnuntaiaamuna ja sitten soittivat isältään. Ihan kiva päivä näinkin tulossa. Lähden ystäväni kanssa terassille. :=)

t. tyytyväinen äiti

Minun isäni teki ihan järjestelmällisesti kiusaa äitienpäivänä. Jos oli hänen viikonloppunsa, niin sehän oli, ei MITÄÄN  poikkeuksia. Kerran lähti kansamme uimaan ja toisen kerran elokuviin lauantaina, mutta jäimmekin sitten yöksi ja isä palautti meidät vasta äitienpäivän iltana. Me kolme lasta olimme pelkästään pelinappuloita tälle despootille.

Ja miksei äitini sitten laittanut vastaan, soitellut lastenvalvojille yms? 70-80-lukujen taitteessa ei tälläiseen saanut apua mistään, vaikka äidillä oli yksinhuoltajuus. Eikä äidistä ollut tappelemaan miehen kanssa, joka oli yrittänyt tappaa hänet. Me onneksi vietimme sitten äitienpäivää sitten muulloin. Oikealla paikalla vietin äitienpäivää vasta 13-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:22"]

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on usein ehdotonta, sitä joko on tai se sitten puuttuu joskus tyystin.

Isän rakkaus on puolestaan tyypillisesti ehdollista, jonka lapsi voi ansaita käyttäytymällä isän tahdon mukaisesti.

[/quote]

Onpa omituinen käsitys. Oletko ihan tutkimuksen tehnyt? Miksi isä rakastaisi lastaan vain ehdollisesti? Senkö takia, että äiti on ollut raskaana mutta isä ei?

Pikemminkin on niin, että kumpikin rakastaa lastaan ehdottomasti niin kauan, kun he asuvat tämän kanssa saman katon alla ja ovat jatkuvasti tekemisissä tämän kanssa. Usein eroperheissä lapsi jää äidille ja isä joutuu eroamaan paitsi vaimosta myös lapsista. Kun ei enää saa tavata ja olla jokapäiväisessä yhteydessä lapseensa, myös tunneside alkaa heiketä. Sama näkyy aikuistuneiden lasten kohdalla: lapsi tekee itse omat päätöksensä elämänsä suhteen, jolloin vanhemmat muuttuvat ennemminkin "tuttaviksi" tai hyviksi kavereiksi lapselleen.

[/quote]

En ole kasvatustieteilijä, myönnän kyllä. Mutta olen tuon kyllä lukenut aikanaan useammastakin tieteellisestä lähteestä. Nykyisin toki isän ja äidin roolit ovat menneet jossain määrin sekaisin ja päällekkäin, mutta muutoin tuo on mielestäni ihan toimiva perushypoteesi.

Mun lapseni ovat exän kanssa mummolassa tämän viikonlopun, 400 km:n päässä.

Sanoin, että voivat onnitella vaikka huomenna tullessaan, ei tarvitse varta vasten lähteä pois kesken vkonlopun. Jos vaikka soittaisivat, se riittäisi mulle ihan hyvin.  Exä kuitenkin itse sanoi, että kyllä hän tuo lapset viimeistään illalla kuuden maissa.

Mulle on ihan sama, minä päivänä sitä onnitellaan. Sitä paitsi musta olisi kivempi ajatella, että niitä huomion- ja tykkäämisenosoituksia saisi ihan tavallisena arkena, spontaanisti, eikä juuri tiettynä kalenteriin merkattuna päivänä - kun kerta on tapana..