Lue keskustelun säännöt.
Erosin juuri miesystävästä ja nyt plussasin! Mitä h*****tiä teen!?!?
11.05.2013 |
Kolmen vuoden seurustelusuhde päättynyt ja tottakai JUURI NYT pamahdan paksuksi. Voi hyvä luoja, mitä ihmettä teen?!
En yhtään tällä hetkellä sanoa, pidänkö lapsen vai päädynkö aborttiin. Tämä on kyllä pahin mahdollinen elämäntilanne lapselle. Toki jo eronkin takia, mutta olen syksyllä aloittamassa myös opinnot, joten rahat menee tiukille.
Exällä ja minulla on omat asunnot ollut tähän asti, emmekä ole eron jälkeen nähneet eli pariin viikkoon. Hän ei tiedä raskaudesta mitään. Itseasiassa ei kukaan muu kuin te arvon AV-mammat. Nyt vaan pitäisi tehdä nopeita päätöksiä.
Ajattelin ensimmäisenä soittaa exälle ja kertoa tilanteen. Sitten jarruttelin. Jos päädyn aborttiin, hän tappaisi minut. Hän kovasti haaveilee lapsesta, josta puhuimmekin, että semmoinen voi olla mahdollinen opintojen jälkeen. Mutta ei NYT!
Mutta en tahtoisi yksinhuoltajaksikaan, koska en usko että suhteemme tulee kestämään vaikka yrittäisimmekin lapsen takia korjata suhteemme.
Olo on kuin puun ja kuoren välissä. Auttakaa minua!! Olen ihan yksin asian kanssa enkä voi puhua kenellekään. Kerronko exälle raskaudesta, oli päätökseni raskauden jatkuvuudesta mikä tahansa? Ymmärrän, että tavallaan hänellä on isänä siihen oikeus, mutta hän murtuisi täysin, jos teen abortin.
Voi kuinka toivoton olo voikaan olla :(
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ei saa tappaa. Abortti on tappamista. Anna lapselle mahdollisuus ja iloa lapsettoman perheeseen adoption avulla.
Hyvä, hyvä. Oikea päätös vaikkakin kipeä.
Kyllä minustakin oikean ratkaisun teit. SInullahan lapsen kasvatuksesta loppupeleissä vastuu on. Olen sitä mieltä, että ehkä en kertoisi asiaa exälle ollenkaan, miksi kertoisit? Voisiko käydä niin että masennus vain pahenee ja alamäki jatkuu? Miten pitkällä raskautesi on jos saa kysyä? Joko olet ihan konkreettista tehnyt ja varaillut aikaa lääkäriin jne? Kipeä on asia, vaan kipeä on adoptiokin jota täällä ehdotellaan........olla jatkuvasti siinä ajatuksessa että missä lapseni on, miten voi ja olenkohan nähnyt jossain ym ym........voimia vaan jatkoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuis ap, joko olet tehnyt päätöksesi ja miten muuten menee?
Mitä ap:lle kuuluu tällä hetkellä? Olisi kiva saada kuulla kuulumisiasi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en pysty toivottamaan sinulle mitään hyvää. Tapat lapsen joka olisi ollut hyvin rakas isällensä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 17:11"]
Valitettavasti en pysty toivottamaan sinulle mitään hyvää. Tapat lapsen joka olisi ollut hyvin rakas isällensä.
[/quote]
Sinä hihhuli vai mikä oletkaan. Olet hyvin empatiakyvytön ihminen etkä ymmärrä kitään hienotunteisuudesta. Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Apua on kyllä saatavilla jos sitä pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 17:20"]
Ei minulla ole paha olla. Minun mielestä ap toimii totaalisen väärin.
[/quote]
Sinä hihhuli vai mikä oletkaan. Olet hyvin empatiakyvytön ihminen etkä ymmärrä kitään hienotunteisuudesta. Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Apua on kyllä saatavilla jos sitä pyytää.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 17:11"]
Valitettavasti en pysty toivottamaan sinulle mitään hyvää. Tapat lapsen joka olisi ollut hyvin rakas isällensä.
[/quote]
Sinä hihhuli vai mikä oletkaan. Olet hyvin empatiakyvytön ihminen etkä ymmärrä kitään hienotunteisuudesta. Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Apua on kyllä saatavilla jos sitä pyytää.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Toivottavasti saat ammattiapua mahdollisimman pian.
Ap:lle voimia. Ymmärrän täysin sinua. Sosiaaliset perusteet ovat täysin hyväksyttäviä perusteita. Luultavasti sinun tilanteessasi minusta voisi tuntua hirvittävältä tehdä lasta vastuuttomalle isälle. Kuinka voisi olettaa, että hän kantaisi vastuunsa isänä, jos ei kanna vastuuta itsestään niin paljon, että hoitaisi itsensä kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan niin kovasti neuvoja, mielipiteitä, näkökulmia, mitä tahansa, koska en voi puhua kenellekään. Olen niin yksin asian kanssa :(
Kerronko exälle vai en?
En tiiä sust ja sun moraalistas, mut ite valitsisin adoption.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en haluaisi lasta, mutta en tekisi murhaakaan
kas ku sul oli vaihtoehtoina vain murha=abortti ja lapsen pitäminen! tähänkö sitä nykyään on menty!? moraalitonta menoa... >:(
En sinuna kertoisi, jos aborttiin päätyisin. Kun et enää suhteessa ole, on minusta nyt sinun asiasi päättää mitä teet. Tosiaan realiteettina on syytä olettaa, että suhde ei enää tulisi onnistumaan. Toisaalta mies voisi olla halukas osallistumaan paljonkin lapsen elämään. Tai sitten ei, sinä miehen tunnet ja siltikin voi tulla yllätyksiä.
Jos et ole mikään ikäloppu, miettisin sitäkin, että perheen perustamista voi lykätä siihen, että vähän oikeampi löytyy. Tietysti jos päätät, että lapsi on tervetullut, kerro miehelle.
Päätä ensin teetkö abortin. Jos teet, älä kerro exälle. Jos et tee, kerrot. Mies varmasti kantaa vastuun, jos on lapsista haaveillutkin. Asiat kyllä järjestyy. Itse en pystyisi aborttia tekemään, mut sun on päätettävä itse ja mahdollisimman pian. Hanki tietoa, juttele jonkun lääkärin / hoitajan kanssa ja päätä sitten, kun faktat on tiedossa. Opiskella voit myös lapsen kanssa.
No entä jos mies olisi lähivanhempi ja sinä etä-äiti?
Sun pitäis mun mielestäni jutella sen miehen kanssa. Ja jos jompikumpi ei ladta halua niin sitä ri tule tehdä. Abortti ei ole murha.
Hei, ap tässä!
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Olette ollut hyvänä apuna selkeyttämään asioitani.
Pahimmasta alkusokista ollaan päästy yli ja nämä muutamat päivät olen kyennyt pohdiskelemaan realistisesti tilannetta.
Olen päätynyt aborttiin. En millään kykene (ainakaan henkisesti) jäämään kahden lapsen yksinhuoltajaksi ja mikä ratkaisevinta, en luota isän vanhemmuuteen niin paljon, että hän jaksaisi kantaa vastuutaan kunnialla. Toki on mahdollista, että jonain päivänä kun hän paranee masennuksestaan (mikä on lähes kaikkien ongelmien takana), hänestä tulisi hyvä isä, mutta sen varaan en voi laskea.
Tämä on raskas päätös ja syyllistän itseäni varmasti lopun ikäni, mutta minun on ajateltava myös lastani. Vain hänelle minun aikani ja voimavarani riittävät nyt.
Exälle en ole puhunut mitään, vaikka monta kertaa olen meinannut. Jokin minua jarruttaa ja se taitaa olla ne hänen haaveensa omasta lapsesta. Nähtäväksi jää, kerronko asiasta koskaan. Tuskin.
ap