Ahdistaa!
Ei musta vaan ole työelämään 🙉. Tänään esimerkiksi aiheutin yhden ihan totaalisen flopinkin liiasta hitaudesta johtuen. Enkä edes äkännyt kommunikoida, vaan nyhräsin itsekseni, vaikka kommunikoimalla enemmän tai edes pyytämällä apua, tilanne ei olisi eskaloitunut niin pahasti (asiakas tympääntynyt). Ajoittain liian pitkät piuhat, hämmentyminen ja "burgerointi" on vahvasti läsnä elämässäni 😔. Hävettää ja olen pahoillani. Ahdistaa, ja nukkuminen on vaikeaa.
Onko kohtalotovereita? Ja olen jo parikymppinen nainen, jos sillä on jotain merkitystä. Miten olette rakentaneet elämäänne näinkin epätoivoiselle pohjalle?
Kommentit (3)
Oletteko saaneet apua ohjaamosta tai jostain tuontyyppisestä? (alle 30-vuotiaille?).
Eikö ketään samankaltaisessa tilanteessa? 🥀
Luulisi, että olisi, mutta ei kehdata ehkä myöntää? Mutta en enää kommentoi tähän ketjuun, sillä väylä taisi olla hieman väärä.
Jotenkin sitä aina haluaisi yrittää kaikenlaista, mutta lopputulos ei ole koskaan kovinkaan häävi 😔.