Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsi antaa?
11.05.2013 |
"Lapsi antaa niin paljon" on lause jonka kuulee hyvin usein. Voisiko joku äiti tai isä kertoa mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Mitä menetän lapsettomuuden valinneena ihmisenä sellaista, mitä vain ja ainoastaan oma lapsi voi antaa? Ja tämä on sitten ihan oikea, ystävällisesti esitetty kysymys, johon toivon asiallisia vastauksia.
Ns. äidinrakkaus eli oksitosiinin myötävaikutuksesta syntyvä voimakas kiintyminen lapseen on toki tiedossa, joten sitä ei tarvitse mainita. Myös lapsen kehityksen seuraaminen, hoivaaminen ja kasvattaminen edellyttävät tietenkin sen lapsen, jos näistä asioista on kiinnostunut. Mutta kertokaa nyt, jos on jotakin muuta oleellista.
Kommentit (62)
No onpas taas omituisia vastauksia. Ihan alkuun haluan sanoa, että lapset eivät suinkaan aina ole "rankkoja". Toki on hyvä varautua vähän rikkonaisempiin yöuniin, mutta monet vauvat nukkuvat ihan kohtuullisen hyvin ja se vauvavaihe menee kyllä nopeasti ohikin. Ärsyttävänä koen välillä pikkulasten sairastelukierteet, ne on vieneet hieman mehut ja koetelleet hermoja, muuten en voi väittää äitiyttä rankaksi. Ei se tietty aina lomaa ole, mutta itse koen "saavani" todella paljon enemmän, kuin olen menettänyt. Ja miten sitä saamista sitten kuvailisi... Ehkä yksinkertaisesti elämänilo lisääntyy moninkertaisesti! Paljon aivan korvaamattomia "perhehetkiä", ihan arjessakin. Aikuisten juttuja voi tehdä edelleenkin, vaativat vain hiukan enemmän suunnitelmallisuutta. Mutta niitä perhekokemuksia ei voi kokea ilman omia lapsia. Elämäni on siis paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa. Lapsia kaksi, melkein 7v ja 4,5v. Kolmas putkeen olisi ehkä ollut rankkaa, nyt jaksaisin kyllä täysillä iloita taas vauvastakin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmä ja kova on tieteellinen maailmankuva. Mietitään oksitosiineja mieluummin kuin lasten kirkkaita silmiä ja säteilevää hymyä, jotka työpäivän jälkeen saavat maailman tuntumaan valoisalta.
Kun saa oman lapsen, silloin kokee oikeasti mitä on rajaton rakkaus. Minulle oma lapsi on maailman tärkein asia. Ennen omaa lasta en ollut tosi kiinnostunut lähipiirin vauvoista. Oma on oma x)
Mulle oli yllättävän tärkeä ja koskettava tunne liittyä osaksi ikiaikaista suvun, kansakunnan ja ihmiskunnan ketjua ja jatkumoa. Siinä kuulutaan ainaisesti johonkin, eikä sitä voi kukaan koskaan ottaa pois.
Toinen merkittävä asia on päästä toisen ihmisen elämään niin suurella tavalla. Saa suoran väylän jakaa omia arvojaan ja maailmankuvaansa, ja vaikka se onkin samalla iso vastuu, on se kuitenkin ensisijaisesti hieno, valtava etuoikeus.
Kolmas on tunne omasta perheestä, perusyksiköstä. Tämä on minun ydinpaikkani, tätä varten olen ja toimin. Lapsen saannin myötä kokemus ja näkemys perheestä ankkuroituu paljon syvemmälle, atavistiseen olotilaan, jossa suurta tyydystystä tuo yllättäen sekin, kun näkee oman lapsensa ruokailemassa. Siinä hetkessä voi tulla sellainen olo, että mitä tahansa saa minulle sattua - tämän olen jo hoitanut kunnolla.
Eihän nämä tietenkään konkreettisia ole. Mutta aika harvoin elämän tärkeät ihmissuhteet merkitsevät ensisijaisesti konkreettisia asioita.
Ylläolevista viesteistä oikein paistaa kuinka misery needs company... :) On ne nyt hellyttäviä ja upeita, varsinkin ne OMAT lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tulossa isoäidiksi. Tällä hetkellä tuntuu, ettei maailmassa ole mitään niin tärkeää ja ihanaa ja upeaa asiaa kuin tuleva lapsenlapsi. Kaikki muut asiat kalpenevat tämän uutisen kohdalla. En olisi osannut etukäteen arvata, että tämä vauva on jo ennen syntymäänsä näin valtavan voimakkaasti arjessani ja ajatuksissani läsnä.
Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia. On ihanaa, kun on läheisiä ihmisiä. Matkustan aina silloin tällöin näiden aikuisten lasteni kanssa ja he ovat mitä parhainta matkaseuraa. Muutenkin heidän kanssaan keskustelu on todella antoisaa. Minulla on ysätäviä ja sisaruksia, joiden seurassa viihdyn tosi hyvin, mutta omissa lapsissa on sitä jotakin. Sitä voi olla niin sata prosenttisesti oma itsensä omien lasten kanssa.
Lapset ovat kasvattaneet minua paljon ihmisenä. Ilman äitiyden kokemusta olisin itsekkäämpi ja kärsimättömämäpi ihminen. En osaisi ottaa muita yhtä hienovaraisesti huomioon kuin nyt otan. Tosin varmasti olisin kypsynyt ja kehittynyt ilman lapsiakin, mutta kyllä mielestäni lapset jotenkin vaan jalostavat ihmistä ;)
Olen varma, että jos minulla ei olisi ollut lapsia, olisin elänyt hyvää elämää tyytyväisenä, sillä olen perusluonteeltani onnellinen. Mutta olisin jäänyt monia hyviä kokemuksia vaille.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 10:10"]
Olen tulossa isoäidiksi. Tällä hetkellä tuntuu, ettei maailmassa ole mitään niin tärkeää ja ihanaa ja upeaa asiaa kuin tuleva lapsenlapsi. Kaikki muut asiat kalpenevat tämän uutisen kohdalla. En olisi osannut etukäteen arvata, että tämä vauva on jo ennen syntymäänsä näin valtavan voimakkaasti arjessani ja ajatuksissani läsnä.
Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia. On ihanaa, kun on läheisiä ihmisiä. Matkustan aina silloin tällöin näiden aikuisten lasteni kanssa ja he ovat mitä parhainta matkaseuraa. Muutenkin heidän kanssaan keskustelu on todella antoisaa. Minulla on ysätäviä ja sisaruksia, joiden seurassa viihdyn tosi hyvin, mutta omissa lapsissa on sitä jotakin. Sitä voi olla niin sata prosenttisesti oma itsensä omien lasten kanssa.
Lapset ovat kasvattaneet minua paljon ihmisenä. Ilman äitiyden kokemusta olisin itsekkäämpi ja kärsimättömämäpi ihminen. En osaisi ottaa muita yhtä hienovaraisesti huomioon kuin nyt otan. Tosin varmasti olisin kypsynyt ja kehittynyt ilman lapsiakin, mutta kyllä mielestäni lapset jotenkin vaan jalostavat ihmistä ;)
Olen varma, että jos minulla ei olisi ollut lapsia, olisin elänyt hyvää elämää tyytyväisenä, sillä olen perusluonteeltani onnellinen. Mutta olisin jäänyt monia hyviä kokemuksia vaille.
[/quote]
Oho, tuota olisin voinut luulla omaksi kirjoituksekseni, mutta minulle ei lapsenlapsia ole vielä tulossa. Ainakin minulle lasten myötä on avautunut ihan uusi maailma, johon ei olisi ollut pääsyä ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:01"]
"Lapsi antaa niin paljon" on lause jonka kuulee hyvin usein. Voisiko joku äiti tai isä kertoa mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Mitä menetän lapsettomuuden valinneena ihmisenä sellaista, mitä vain ja ainoastaan oma lapsi voi antaa? Ja tämä on sitten ihan oikea, ystävällisesti esitetty kysymys, johon toivon asiallisia vastauksia.
Ns. äidinrakkaus eli oksitosiinin myötävaikutuksesta syntyvä voimakas kiintyminen lapseen on toki tiedossa, joten sitä ei tarvitse mainita. Myös lapsen kehityksen seuraaminen, hoivaaminen ja kasvattaminen edellyttävät tietenkin sen lapsen, jos näistä asioista on kiinnostunut. Mutta kertokaa nyt, jos on jotakin muuta oleellista.
[/quote]
Lapsi tarjoaa MAHDOLLISUUDEN ( ei siis automaatiota) kasvaa ihmisenä paljon, peilata omaa lapsuuttaan, kasvuaan, millainen tempperamentti itsellä on, miten siihen on kasvatuksella vaikutettu, millaiseksi se on muodostunut, miten oma kasvatus vaikuttaa edelleen elämässä... siis ylipäätään tarjoaa mahdollisuuden huomattavasti syvempään itsetuntemukseen. Lapsi tarjoaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun, oikeanlaiseen nöyrtymiseen ja uhrautumiseen ( en siis puhu marttyyriäideistä, jotka on hirvittäviä), vaan sellaiseen oman paikan löytämiseen. Siihen, että elämässä vähän loksahtelee arvojärjestys kohdalleen, että kaikki ei ole sitä minäminä ja minun napa, ja voi kun masentaa ja mitähän toikin musta ajattelee.
Lapsi todellakin opettaa myös ymmärtämään erilaisuutta, miten meistä jokainen on jo syntyjään tietynlainen, emme todellakaan ole "tyhjiä tauluja" syntyessämme.
On mahtavaa nähdä millaisia ominaisuuksia omalla lapsella voi olla, esim. kiinnostuksenkohteita tai lahjakkuutta asioihin, jotka on itselle ihan vieraita, ja joihin pääsee lapsen kanssa tutustumaan.
Lisäksi vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kasvattaminen ja kasvun seuraaminen auttaa myös todella paljon avartamaan omaa käsitystä noista lapsukaisista. Kyllhän sen täälläkin vielä saa lukea, kuinka joidenkin pelkkien tyttöjen äitien mielestä pojat on kamalia riehujia ja älyvapaita väkivaltaisia mölisijöitä... ja sitten kun on se oma poika, ei se ole ollenkaan sellainen. Tai jos on, senkin tajuaa että miksi.
Ihmisen elämän suurin mahdollinen trauma on se, jos oma lapsi kuolee. Tämä kaikkien löytämieni asiaa sivuavien tutkimusten mukaan. Kyllä se jo kertoo miten merkittävä asia se oma lapsi on.
PS. Suurimmalla osalla ihmisiä tuntuu kuitenkin olevan myös jonkinlainen hoivavietti. JOs ei ole niitä lapsia, niitä ei saa tai halua, sitten suhtaudutaan valtavalla intohimolla eläimiin, ja hoivataan niitä. Äkkisältään mietittynä jokaisella tuntemallani velalla on lemmikkejä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:01"]
"Lapsi antaa niin paljon" on lause jonka kuulee hyvin usein. Voisiko joku äiti tai isä kertoa mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Mitä menetän lapsettomuuden valinneena ihmisenä sellaista, mitä vain ja ainoastaan oma lapsi voi antaa? Ja tämä on sitten ihan oikea, ystävällisesti esitetty kysymys, johon toivon asiallisia vastauksia.
Ns. äidinrakkaus eli oksitosiinin myötävaikutuksesta syntyvä voimakas kiintyminen lapseen on toki tiedossa, joten sitä ei tarvitse mainita. Myös lapsen kehityksen seuraaminen, hoivaaminen ja kasvattaminen edellyttävät tietenkin sen lapsen, jos näistä asioista on kiinnostunut. Mutta kertokaa nyt, jos on jotakin muuta oleellista.
[/quote]
Lapsi tarjoaa MAHDOLLISUUDEN ( ei siis automaatiota) kasvaa ihmisenä paljon, peilata omaa lapsuuttaan, kasvuaan, millainen tempperamentti itsellä on, miten siihen on kasvatuksella vaikutettu, millaiseksi se on muodostunut, miten oma kasvatus vaikuttaa edelleen elämässä... siis ylipäätään tarjoaa mahdollisuuden huomattavasti syvempään itsetuntemukseen. Lapsi tarjoaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun, oikeanlaiseen nöyrtymiseen ja uhrautumiseen ( en siis puhu marttyyriäideistä, jotka on hirvittäviä), vaan sellaiseen oman paikan löytämiseen. Siihen, että elämässä vähän loksahtelee arvojärjestys kohdalleen, että kaikki ei ole sitä minäminä ja minun napa, ja voi kun masentaa ja mitähän toikin musta ajattelee.
Lapsi todellakin opettaa myös ymmärtämään erilaisuutta, miten meistä jokainen on jo syntyjään tietynlainen, emme todellakaan ole "tyhjiä tauluja" syntyessämme.
On mahtavaa nähdä millaisia ominaisuuksia omalla lapsella voi olla, esim. kiinnostuksenkohteita tai lahjakkuutta asioihin, jotka on itselle ihan vieraita, ja joihin pääsee lapsen kanssa tutustumaan.
Lisäksi vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kasvattaminen ja kasvun seuraaminen auttaa myös todella paljon avartamaan omaa käsitystä noista lapsukaisista. Kyllhän sen täälläkin vielä saa lukea, kuinka joidenkin pelkkien tyttöjen äitien mielestä pojat on kamalia riehujia ja älyvapaita väkivaltaisia mölisijöitä... ja sitten kun on se oma poika, ei se ole ollenkaan sellainen. Tai jos on, senkin tajuaa että miksi.
Ihmisen elämän suurin mahdollinen trauma on se, jos oma lapsi kuolee. Tämä kaikkien löytämieni asiaa sivuavien tutkimusten mukaan. Kyllä se jo kertoo miten merkittävä asia se oma lapsi on.
PS. Suurimmalla osalla ihmisiä tuntuu kuitenkin olevan myös jonkinlainen hoivavietti. JOs ei ole niitä lapsia, niitä ei saa tai halua, sitten suhtaudutaan valtavalla intohimolla eläimiin, ja hoivataan niitä. Äkkisältään mietittynä jokaisella tuntemallani velalla on lemmikkejä.
[/quote]
Mä lisään vielä yhden: Mahdollisuus kokea syviä primitiivisiä ihmisyyden kokemuksia.
Mulle esim. oma lapsi kainalossa nukkuminen on ollut sellainen syvä " tässä on jotain ikiaikaista oikeaa, ihmisyyttä ravistelevaa yhteenkuuluvaisuuden kokemusta"- elämys, johon pääsen aina kiinni katsoessani nukkuvaa lasta vieressäni.
( Ja joo, meillä on seksielämäkin... : ) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:01"]
"Lapsi antaa niin paljon" on lause jonka kuulee hyvin usein. Voisiko joku äiti tai isä kertoa mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Mitä menetän lapsettomuuden valinneena ihmisenä sellaista, mitä vain ja ainoastaan oma lapsi voi antaa? Ja tämä on sitten ihan oikea, ystävällisesti esitetty kysymys, johon toivon asiallisia vastauksia.
Ns. äidinrakkaus eli oksitosiinin myötävaikutuksesta syntyvä voimakas kiintyminen lapseen on toki tiedossa, joten sitä ei tarvitse mainita. Myös lapsen kehityksen seuraaminen, hoivaaminen ja kasvattaminen edellyttävät tietenkin sen lapsen, jos näistä asioista on kiinnostunut. Mutta kertokaa nyt, jos on jotakin muuta oleellista.
[/quote]
Lapsi tarjoaa MAHDOLLISUUDEN ( ei siis automaatiota) kasvaa ihmisenä paljon, peilata omaa lapsuuttaan, kasvuaan, millainen tempperamentti itsellä on, miten siihen on kasvatuksella vaikutettu, millaiseksi se on muodostunut, miten oma kasvatus vaikuttaa edelleen elämässä... siis ylipäätään tarjoaa mahdollisuuden huomattavasti syvempään itsetuntemukseen. Lapsi tarjoaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun, oikeanlaiseen nöyrtymiseen ja uhrautumiseen ( en siis puhu marttyyriäideistä, jotka on hirvittäviä), vaan sellaiseen oman paikan löytämiseen. Siihen, että elämässä vähän loksahtelee arvojärjestys kohdalleen, että kaikki ei ole sitä minäminä ja minun napa, ja voi kun masentaa ja mitähän toikin musta ajattelee.
Lapsi todellakin opettaa myös ymmärtämään erilaisuutta, miten meistä jokainen on jo syntyjään tietynlainen, emme todellakaan ole "tyhjiä tauluja" syntyessämme.
On mahtavaa nähdä millaisia ominaisuuksia omalla lapsella voi olla, esim. kiinnostuksenkohteita tai lahjakkuutta asioihin, jotka on itselle ihan vieraita, ja joihin pääsee lapsen kanssa tutustumaan.
Lisäksi vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kasvattaminen ja kasvun seuraaminen auttaa myös todella paljon avartamaan omaa käsitystä noista lapsukaisista. Kyllhän sen täälläkin vielä saa lukea, kuinka joidenkin pelkkien tyttöjen äitien mielestä pojat on kamalia riehujia ja älyvapaita väkivaltaisia mölisijöitä... ja sitten kun on se oma poika, ei se ole ollenkaan sellainen. Tai jos on, senkin tajuaa että miksi.
Ihmisen elämän suurin mahdollinen trauma on se, jos oma lapsi kuolee. Tämä kaikkien löytämieni asiaa sivuavien tutkimusten mukaan. Kyllä se jo kertoo miten merkittävä asia se oma lapsi on.
PS. Suurimmalla osalla ihmisiä tuntuu kuitenkin olevan myös jonkinlainen hoivavietti. JOs ei ole niitä lapsia, niitä ei saa tai halua, sitten suhtaudutaan valtavalla intohimolla eläimiin, ja hoivataan niitä. Äkkisältään mietittynä jokaisella tuntemallani velalla on lemmikkejä.
[/quote]
Mä lisään vielä yhden: Mahdollisuus kokea syviä primitiivisiä ihmisyyden kokemuksia.
Mulle esim. oma lapsi kainalossa nukkuminen on ollut sellainen syvä " tässä on jotain ikiaikaista oikeaa, ihmisyyttä ravistelevaa yhteenkuuluvaisuuden kokemusta"- elämys, johon pääsen aina kiinni katsoessani nukkuvaa lasta vieressäni.
( Ja joo, meillä on seksielämäkin... : ) )
[/quote]
Siis minulla ja miehellä on...
Maailmankuva muuttuu, sitä ei yhtäkkiä enää olekaan niin kamala kiire koko ajan jonnekin. Sitä osaa enemmän nauttia elämän pienistä hetkistä. Osaa nauttia paljon enemmän kaikesta :) Ei minua ainakaan nuo valvotut yöt häiritse lapsien myötä niin paljoa, mitä ilman lapsia valvotut yöt! :) Lapsi opettaa ymmärtämään maailmaa eri tavalla ;)
T: 3 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapsen saaminen oli hirveän avartava kokemus. Koko maailma näyttäytyy jotenkin eri näkökulmasta. Äidiksi tuleminen on sellainen kokemus, jonka voi jakaa mistä tahansa maailmaa päin olevan äidin kanssa. Ymmärtää jotenkin mikä tätä maailmaa liikuttaa. Että se on kuitenkin se oma perhe, joka aika pitkälle saa ihmiset tekemään ja toimimaan mitä nyt sitten tekevätkin. Tämä kuulostaa niin hirveän kliseiseltä, mutta tiedän että muut äidit todennäköisesti ymmärtävät mitä tarkoitan. Lapsen saaminen avaa jollain tavalla silmät. Ei pelkästään positiivisessa mielessä, esimerkiksi lasten kärsimys missä tahansa päin maailmaa koskettaa ja ahdistaa ihan uudella tavalla.
Lisäksi kun oma perhe on ollut rikkonainen, minusta on ihanaa että minulla viimeinkin on oikea perhe, kun ei sitä lapsuuden perhettä oikein ollut. Tulevaisuudessa on ehkä koko suku; lastenlapsia, miniä, vävy... paljon ihmisiä lisää elämään.
En sano että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua, ei tietenkään. Eihän sitä sellaista osaa kaivata, mistä ei mitään tiedä. Eikä kokemus ehkä kaikille ole niin henkinen, miksi sen itse olen kokenut. Mutta jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin jollain tavalla sitä tuntuu kuin se elämä ennen lapsia, niin kivaa kuin se olikin, se oli sellaista puuhastelua. Nyt elämässä on enemmän aitoa sisältöä. Joka päivällä on enemmän merkitystä. Enkä sano tätä loukatakseni tai vähätelläkseni, tältä se vain itsestäni tuntuu.
Ei kenenkään silti tarvitse lapsia tehdä jos niitä ei halua. Varmastikkaan lapset eivät anna paljon, jos ovat epätoivottuja. Silloinhan sitä ei halua ottaa vastaan sitä mitä heillä on annettavaa.
Kiitos erinomaisista vastauksista! Jos niitä koettaa vähän summata, niin nyt on jo tullut mainittua ainakin
– lasten kanssa vietettyyn aikaan liittyvä ilo, huvitus, "tilannekomiikka"
– tunne kuulumisesta sukupolvien jatkumoon
– itsetuntemuksen kehittyminen peilisuhteessa omaan lapseen
– tunne siitä, että toimii omien arvojensa mukaisesti, löytää "paikkansa maailmassa"
– lapsiperhen elämään liittyvät kokemukset
Toivottavasti en loukannut ketään mainitsemalla oksitosiniin merkityksen kiintymyssuhteen muodostumisessa. Tarkoitukseni ei ole mitenkään mitätöidä tai selittää pois vanhemmuuteen liittyviä tunnekokemuksia. Tosiasia on kuitenkin, että lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde on pitkälti biologisesti ohjattua. Lapsista huolehtiminen on lajin säilymisen kannalta aivan liian tärkeä asia, että sen voisi jättää vain ihmisen harkinnan ja normaalin tunnesäätelyn piiriin. Mekanismin täytyy olla voimakkaampi ja automaattisempi kuin esimerkiksi ystävyyssuhteita luotaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan nyt miseryäitinä, nyk. onnellisena, vielä todeta tähän keskusteluun, että totta kai olen saanut lapsilta todella paljon. Mutta joo, tieteellisenä oksitosiiniäitinä olen vain sitä mieltä, että on mahdollista, että nämä kaikki jutut olisi voinut jotenkin muutenkin saavuttaa. En ehkä minä, mutta joku muu voisi saada saman, esim. tunnekokemuksen, jostain muusta. Pahoittelen ikävää ja huonoa mielipidettäni...!
Lapsi antaa kokemuksen siitä, millaista on olla vanhempi . Sitä ei voi ilman lasta saada. Luulen, että se on myös asia , jota ei voi mitenkään teorian tasolla ymmärtää. Vähän niinkuin rakastuminenkin , vaikka olisi asiasta miten paljon kirjaviisautta , ei sitä tiedä milä se tuntuu ennenkuin sen kokee.
no jos noin kärjistää niin eihän se "anna" mitään. rahat ja järki menee, nukkua et saa koskaan. mutta vaikka et sitä rakkautta vastaukseksi hyväksy niin sanon sen silti. en tiennyt mitä rakkaus on, ennen kuin rakastuin lapseeni. lapsi antaa myös kokemuksen äitiydestä ja kehittää minua itseäni. olen oppinut mm. PALJON kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä.
No esimerkiksi eilen poikani antoi minulle kukkia. Jos joku muu olisi antanut ne, ei olisi tuntunut yhtä kivalta. Hän myös nojasi hellästi päätään käsivarteeni ja silitti minua. Jos joku muu olisi tehnyt niin, ei olisi tuntunut samalta. Kun mieheni kuoli, lapseni antoi minulle syyn nousta ylös aamuisin ja jatkaa elämää. Ei ole varmaan mitään takuuta, että lapsi antaa mitään, mutta suhde lapseen voi myös olla elämän ihanin asia. Vauvaikäiset kyllä ottavat ja ottavat, antavat meidän vanhempien antaa jotakin merkityksellistä.
En tiedä, eikä kiinnosta ottaa selvää. Muutos olis peruuttamaton.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 16:49"]
mutta vaikka et sitä rakkautta vastaukseksi hyväksy niin sanon sen silti.
[/quote]
Haluan vielä tähdentää, etten millään tapaa väheksy tätä vastausta. Se oli vain jo ennestään tiedossa, ja olen erityisen kiinnostunut kuulemaan muista jutuista.
Monet tässkin ketjuissa mainituista asioista (ihmisenä kehittyminen, kuuluminen johonkin itseään suurempaan, oman paikkansa löytäminen maailmassa) ovat hyvin mahdollisia myös lapsettomalle, mutta olisihan se ihmeellistä, jos lapseton ei jäisi yhtään mistään paitsi. Se on sitten henkillökohtainen asia, onko se paitsi jääminen ongelma vai ei. t.ap
Ei mitään.