Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on uskomaton piinaaja
10.05.2013 |
Piirre on ollut hänessä pienestä pitäen. Perheenjäsenten lisäksi opettajat ovat huomautelleet samasta, oikeastaan jo ekalta lähtien.
Poika keskeyttää muiden tekemisen toistuvasti aivan turhanaikaisten kysymysten vuoksi, joihin itsekin hyvin tietää vastauksen. Leffan katselu, keskustelu, piirtäminen tai oikeastaan mikään ei onnistu muilta, jos poika on läsnä. Aina tulee kysymys. Ja uudestaan ja kohta taas ja taas.
Asiasta on voitu keskustella pitkään ja syvällisesti kymmeniä kertoja. Asia on voitu vastikään selittää hänelle juurta jaksaen, parhaimmillaan useita kertoja ja useiden vuosien ajan. Mutta ei, taas lähdetään muka nollasta eikä olla koskaan kuultukaan. Ollaan ihan hoomoilasena.
Tai jos joku ihminen on ärtynyt hänelle, niin tulee vielä oikein iholle kysymyksineen ja vaatimuksineen. Piinaa siinä ikäänkuin "asiallisessa hengessä". Ei liene yllätys, että ihmiset raivostuvat ja pahasti. Mitään kunnioitusta ja rotia ei ole, siinä ei auta fiksu puhe eikä huutaminen. Poika on todella puupää.
Kotona hän on uskomaton reklamoija. Talo on liian pieni, auto väärää merkkiä, kesämökki puuttuu, uima-allas myös, sählykenttä pitäisi saada huoneeseen, merkkivaatteita joka päivä, kotona ruoka on ihan surkeaa ja muualla hyvää, vanhemmat muualla hyviä mutta kotona aina tavalla jotain toisella kaikkia huonompi.
Eikä kyse ole edes murrosiän muutoksista, vaan samanlainen hän on ollut aina. Todella rasittava ja energiaa vievä lapsi, jos ihan rehellisiä ollaan. Kun asioista keskustellaan, hän esittää tyhmää. Ei mukamas ymmärrä, ihmiset vaan suuttuvat hänelle ihan tyhjästä. "Tyhjästä", vaikka iso joukko olisi hänelle vierestä kuorossa huutanut, että älä tee noin. Silti tekee, ja väittää ettei muka kukaan mitään ole sanonut.
Mikähän häntä vaivaa? Hän on normaaliälyinen ja koulussa ihan kelvollisesti pärjäävä. Meillä kotona on kasvatettu lapset ja ollut kuria ja hyvät tavat kunniassa. Sisaruksilla ei ole samaa piirrettä, vaan myös hekin kärsivävastaista veljensä taholta.
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 01:36"]
Anna hänen lojua jos kerran lojumisesta tykkää. Vaikuttaa, että te muut olette puuhakkaita ja tämä yksi laiskotteluun taipuvainen.
[/quote]
Jaa että yksi lojuu ja piinaa, kun muut siivoavat myös hänenkin osansa. Siinäpä palkkio huonosta käytösestä! Annetaisiinko myös koulun suhteen rauhassa syrjäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 01:26"]
18 jatkaa... toki jos ette ole perheenä motivoituneita työskentelyyn, turhaa se onkin. Voi joutua myös itse ottamaan vastaa tiukkaa palautetta ja katsomaan peiliin. Jos siihen ei ole valmis, ei kannata vaivautua.
[/quote]Mikä on sinun koulutuksesi?
Asperger-syndrooma. Googlaa se. Ei sitä itse voi päättää onko terve vai ei.
ja jos ei ole sairas, eli vain VALITSEE tehdä noin, niin ei varmaan jaksa kauaa muka-Aspergerilaisena käydä hoidoissa, vaan muuttaa käytöstään parempaan. Siitä huomaatte varmaan.
lykkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 01:52"]
Asperger-syndrooma. Googlaa se. Ei sitä itse voi päättää onko terve vai ei.
ja jos ei ole sairas, eli vain VALITSEE tehdä noin, niin ei varmaan jaksa kauaa muka-Aspergerilaisena käydä hoidoissa, vaan muuttaa käytöstään parempaan. Siitä huomaatte varmaan.
lykkyä!
[/quote]
En usko, että hän on asperger. Hän on kielellisesti ja liikunnalisesti lahjakas. Ei ole syventynyt mihinkään muuhun, kuin vaivan maksimointiin meidän vanhempien suhteen. Hän tietää että perheessämme sujuvuus on kaiken a ja o, että saadaan asiat toimimaan. Tietää, että teemme perheen eteen kaikkemme ja pidämme huolta toisistamme.
Siksi vähän epäilen perheterapiaa, koska siinä taas saisi juoksutettua vanhempia. Se olisi hänelle palkkio. Terapian voisi vetää itse miten tahansa, puhua vaikka koko ajan etanoiden invaasiota tai olla puhumatta. Asiat eivät parane sillä, että vain me vanhemmat katsomme peiliin ja yritämme.
As nyt on niin supermuotidiagnoosi nykyään. Kaikki käytöshäiriöt eivät ole as. Mun mielestä on erittäin mielenkiintoista, että tunnutte suhtautuvan omaan lapseenne manipuloivana vihollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:14"]
As nyt on niin supermuotidiagnoosi nykyään. Kaikki käytöshäiriöt eivät ole as. Mun mielestä on erittäin mielenkiintoista, että tunnutte suhtautuvan omaan lapseenne manipuloivana vihollisena.
[/quote]
Puran lapsen käytöstä kokemusten perusteella, jotta löytyisi syy ja sitä kautta ratkaisu. Ei auta kaunistella, ei tosin rumentaakaan asioita. Miten niin suhtaudumme lapsemme vihollisena?
Toivon, että keskustelu pysyisi siistinä.
Jos ette handlaa tilannetta, miksi ette hakisi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:33"]
Jos ette handlaa tilannetta, miksi ette hakisi apua?
[/quote]
Kommentoin tähän jo aiemmin, ja voi olla että haetaankin. Täällä koetan kartottaa tilannetta ja siksi avasin keskustelun.
Jos kyse ei ole diagnisoitavasta vaivasta, vaan luonteesta, niin mitä sitten?
Jos hänelle on kehittymässä persoonallisuushäiriö, niin voidaanko siinä edes auttaa. Onko kenelläkään tietoa asiasta?
Minä käyttäydyin samantyylisesti, tosin en noin hallitsevasti, kun olin teininä syvästi masentunut. Vanhemmat moittivat ja kritisoivat jatkyuvasti, minä oireilin noin, vanhempani eivät ymmärtäneet ja suhtautuivat minuun juuri pahana vihollisena ja kierre oli valmis. Masennus parantui, kun pääsin kotoa pois terapian kanssa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vastaa sille "googlaa" tai "rtfm", ja iske joku läppäri käteen samalla niin eiköhän se siitä. Tuosta mitä sanoit että hän pitää ikävistä tyypeistä ja kyselee tms, voi viitata että hän on sekä lievä asp + "pomo-tyyppiä". Itselläni on hieman samaa ja myös erittäin valikoiva muisti, muistan parhaiten asiat jotka a) kiinnostavat b) selviävät sellaisella tavalla jolla muistan ne parhaiten ja joihin on olemassa motivaatio muistaa. Muistini on parantunut selvästi sen jälkeen kun aloin opettelamaan pianon soittoa ihan itsenäisesti. En itsekään pidä opettajista jotka opettavat kuin normaali-opettajat, minun opettajani löydän itse internetistä, haluan että he ovat itseään täynnä olevia maailman huippuammattilaisia. Hän varmaan pitäisi amerikkalaisista opettajista kuten minäkin. Jotkut eivät myös välttämättä opi/muista puheena kuultuja asioita kovin hyvin. Työkkäriin kun menin eka kerta niin sieltä pistivät kurssille joissa selvitettiin oma persoonaa ja oppimistapoja, tämmöisiä ei koulussa tai psykologeilla tai missään muualla oltu minun kohdalla aiemmin selvitetty.
Kannattaa myös olla hyvin tietoinen omasta äänensävystä. Tuollainen piinaava käytös olisi itseltäni luonnollinen vastine jos joku olisi minua tahattomasti tai tahalleen kerrankin, esm katsomalla selvästi vinoon, puhumalla huonolla äänensävyllä tai puhumalla "kuin lapselle" tai puhumalla seläntakana - jotkin spesiaalilapset (minä esm) muistavat tuollaiset ikuisesti eivätkä osaa antaa anteeksi. Tavikset eivät ehkä edes tajua että ovat loukanneet joskus, tai ovat luulleet tehneensä sen salaa, esm vanhemmat usein puhuvat lapsesta toisessa huoneessa tietämättä että joka sana kuuluu kautta talon aivan selvästi herkkäkorvaisile vaikkei yrittäisi edes salakuunnella. Tämä henkilö tuskin lähtee kotoa pois omin neuvoin jos katsoo tilanteen olevan itselleen eduksi. En osaa neuvoa mikä olisi paras ratkaisu tähän. Jos on rahaa, pistäkää vaihto-oppilaaksi amerikkaan, ehkä hän jää sinne?
Mutta AP, mitä itse ajattelet, mikä pojan motiivi on? Mistä tuo on alkanut? Tuntuu jonkinlaiselta huomion haulta ja varmaan aika yksinäistä puuhaa. Ilmeisestikin älykäs ja taitava manipuloimaan muita. Koetko että häneen ei pääse "käsiksi"? Onko hän osoittanut häpeää tai myötätuntoa sillä tavalla että uskot tunteen olevan aito?
Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että onko pojan leikkiin lähdettävä mukaan? Joku leffan häiritseminen turhilla kysymyksillä kuulostaa niin harmittomalta ja ilmiselvältä, että miksi menette siihen keskusteluun mukaan? Jos ei jaksa katsoa voi mennä pois. Muina aikoina saa huomiota omana itsenään.
Tai jos poika valittaa, että sai kokeesta hylätyn tai ettei olisi tiennyt jotain mitä kaikki on hänelle sanoneet, niin miksette sano, että me tiedämme mitä sinä teit, sinä tiedät mitä teit ja tiesit myös mikä seuraus on tuollaisesta typeryydestä. Et ole ensimmäinen joka yrittää huijata kokeessa tai mistä sitten onkaan kyse. Jos olisit yhtään lukenut, olisit saanut sen kympin varmasti omilla ansioillasi, nyt sait nelosen niin kuin ansaitsitkin.
En tarkoita että lapsi pitäisi nolata, mutta älkää myöskään yhdessä leikkikö tyhmiä, vaan kertokaa että ette arvosta sitä BSää ja olette pettyneitä joihinkin hänen valintoihinsa, koska tiedätte että hän pystyisi parempaan. Tosin ei kannata esittää jumalaa, joka näkee kaiken, se ei ole uskottavaa eikä lähennä teitä yhtään. Varmaan hän on päässyt ja pääsee elämässään monen riman ali tuurilla tai oveluudella, ja jää kiinni vain osasta. Tilaisuus tekee varkaan jne. Teidän pitäisi pystyä ilmaisemaan että ette tiedä kaikkea, mutta tiedätte tarpeeksi ja tiedätte myös että hän itse tietää ne tilanteet. Ja että on totta että huijaamalla ja manipuloinnilla voi joskus päästä helpolla, mutta se tie käy lopulta yksinäiseksi. Valehtelemista on vaikea lopettaa, eikä muut ihmiset enää unohda. Tyypillisesti se lusmuilu kostautuu. Sitä joutuu helposti vaikeuksiin ja suututtaa väärät tyypit. Pitäisi pystyä olemaan lapsen puolella mutta herätellä hänen omaa vastuutaan osoittamalla samalla, että ei voi tukea sitä kiusaamista ja sääntöjen rikkomista.
Sanoit että sujuvuus on tärkein ja sen hän jatkuvasti sabotoi. Meneekö se sujuvuus ja aikataulu perheenjäsenten tarpeiden ohi, niin että on huono omatunto, vai miksi annatte tilaa sabotaasille? Jos tiedät tekeväsi oikein ja lapsi yrittää pyörittää koko perhettä omaksi edukseen, et varmaan epäröisi puuttua huonoon käytökseen tai ignoorata huomionhaku, jos tiedät että hän ei oikeasti tarvitse enempää huomiota juuri sillä hetkellä. Jos taas organisoitu arki on liian kiireinen, voi olla että joudutte uhraamaan jotain muuta perheen pelastamiseksi.
Ei kuulosta as:lta mutta voisi olla epätyypillinen autismi tai persoonallisuushäiriö. dg on mahdoton tehdä netissä. ehdotan nuorisopsykiatrilla käyntiä. asioita voi korjata! Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus eikä julkiset palvelut maksa (paljoa).
Ymmärrettävästi olet äitinä väsynyt tähän käytökseen. asia ei kuitenkaan hoidu itsestään vaan kaikki osapuolet kärsivät, eniten nuori itse.
37 tässä. Nuo oireet kyllä eivät natsaa aivan itseeni joten ei kannata ottaa vastaustani liian vakavasti. Sanoisin että tuo aiempi "Masennus parantui, kun pääsin kotoa pois terapian kanssa...." voisi päteä itseenikin mutta en osaa lähteä kotoa kun ainut kaveri on naapurissa.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 02:48"]
Minä käyttäydyin samantyylisesti, tosin en noin hallitsevasti, kun olin teininä syvästi masentunut. Vanhemmat moittivat ja kritisoivat jatkyuvasti, minä oireilin noin, vanhempani eivät ymmärtäneet ja suhtautuivat minuun juuri pahana vihollisena ja kierre oli valmis. Masennus parantui, kun pääsin kotoa pois terapian kanssa....
[/quote]
Otan osaa :( Toivottavasti voit jo paremmin.
Emme suhtaudu poikaan pahana vihollisena. Olemme oikeasti tosi supportiivisia, mutta toki hän saa huonosta käytöksestä huonoa palautetta. Jos sitä ei anna tai yrittää sanoa varovaisen kohteliaasti, meno vaan pahenee. Yleensä roti löytyy kun ärähtää ja on erittäin tiukka. Jos yhtään tekee virheen, on esim. väsynyt ja menettää malttinsa, tai vaihtoehtoisesti pyytää anteeksi jyrkkyyttään, poika alkaa superröyhkeäksi. Ei saisi olla tippaakaan heikko, koskaan tai miltään osin.
Ja kukapa sitä pysyisi elämänsä vetämään ykkösvireessä jatkuvasti. Hän ei pysty oikein käsittämään tai hyväksymään, että mekin ollaan vain ihmisiä. Eikä meillä ole rajatonta kassaa, jolla uima-altaat ja palvelijat voisi hankkia. Tai rajatonta hermoa, jota voi vaan kiristää.
Kaipaisimme tilaa hengittää, kun ollaan yhdessä. Ei jatkuvaa vaatimista, syyttelyä ja mollaamista. Eikä jatkuvaa tilanteiden luomista, vaan yritystä omastakin takaa siihen, että asiat sujuisivat.
Kiitos kaikille jotka olette vastanneet, arvostan todella paljon ja luen vielä kommenttejanne uudestaan.
Poika on perusluonteeltansa mukava, kuten muutkin lapsemme. Hän siis osaa käyttäytyä.
Mutta hänessä on myös se toinenkin puoli, piinaaja. Se tulee esille, kun häntä jokin ärsyttää. Se asia voi olla esimerkiksi, että jollain koulukaverilla on huvivene, mutta meillä ei. Joku kohtuuton tai kohtuullinen vaatimus - ihan sama, mutta käytös muuttuu sietämättömäksi.
Ok, olemme opettaneet, että kaikki tunteet ovat ok. Mutta tunteita ei voi purkaa ihan miten sattuu. Jos ärsyttää, niin voi lähteä lenkille, piirtää, kirjoittaa jne. Ei ole ok käyttää toista ihmistä p-säkkinä. Kuten hän nyt meille perheenjäsenille tekee.
Miksi kuuntelen hänen keskustelunavauksia? Koska hänellä voi olla oikeastikin asiaa. Toisinaan hän ei kysy, vaan tulee iholle ja jatkaa aukomista, vaikka kielletään. Kulkee jopa perässä. Käytös on sitä luokkaa, että kadulla tulisi kuonoon. Näen, että jos tuo ei muutu niin vanhempana hän on noiden piirteiden kanssa todella ongelmissa. Seura valikoituu sen mukaan, ketkä tuollaista katsovat.
17 oli ap. Tulin tänne purkautumaan.
Diggaan lasta, mutten huonoa käytöstä. Etenkin, kun se johtuu asenneongelmasta. Poika on tosi mukava koulun törkeimmille tyypeille ja samaan aikaa käytäytyy sikamaisesti ihmisiä kohtaan, jotka tekevät paljon hänen eteensä. Esim yksi opettaja, joka oli reilu ja antoi hänelle paljon tilaisuuksia, tätä kohtaan ryhtyi oikein patologisesti valehtelemaan. Ja vielä kehtaa motkottaa siitä, että motivaatio meni kun vilpin vuoksi 10 kääntyi 4:seksi, todistukseen tuli 7. Enää ei tekisi oikein mitään aineen eteen, ellei vieressä ole valvomassa.
Pelkään pahoin, että rahat menisivät hukkaan ja perheen maine myös. Ratkaisu voisi olla, ettei yksinkertaisesti annettaisi pojan piinata. Suu poikki ja kehityskeskustelut myös. Pojalle järkevää tekemistä päivän täydeltä, niin ei ole aikaa ihmisiä kiusata. Jos ei tee, niin sitten pois vaikka tietokoneaikaa tms.
Alkaa kummasti vapautua aikaa olennaisempaan.
ap