Kaveri pilasi tietämättään päiväni kun kertoi miten 10v lapsensa on kaverin kansa kaksin tivolissa. Oma 10v ei osaa edes maitopurkkia hakea lähikaupasta :(

Oletko kateellinen kaverisi paremmille geeneille vai mikä on ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä kypsyy, 10v on vielä kovin pieni.

No nimenomaan. Nää on varmaan just niitä lapsia joista saadaan parin vuoden päästä lukea, että joutuivat, toistuvasti, sek.suaalirikosten uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä kypsyy, 10v on vielä kovin pieni.

No nimenomaan. Nää on varmaan just niitä lapsia joista saadaan parin vuoden päästä lukea, että joutuivat, toistuvasti, sek.suaalirikosten uhriksi.

Oho lainasin vahingossa väärää viestiä. Tarkoitus oli siis vastata tähän: 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni taas on vastuutonta päästää 10 vuotiaat keskenään tivoliin.

Ap:lle tsemppiä, kyllä kaikki kääntyy vielä parhain päin! Onko lapsellasi joitain kirjon merkkejä?

Itse olin todella ujo 10-vuotiaana kaupassa, mikä johtui huonoista ensikokemuksista. Suosittelen harjoittelemaan yhdessä, lasta rohkaisten ja kehuen - ei sättien! Introvertti olen yhä, muttei minulla koskaan ole ollut mitään älyllisiä haasteita opinnoissa, päin vastoin. Pointtini on, että aina kyse ei ole lapsen "erityisyydestä" vaan osa lapsista voi olla tietyssä iässä koettujen kokemusten vuoksi ujompia tai varovaisempia kuin toiset. Oikealla asenteella lasta voi tukea omatoimiseksi. Eli ei kannata sulkea pois sitä mahdollisuutta, että lapsellasi on vain ujo vaihe. Tukea kannattaa joka tapauksessa hakea arjen haasteisiin, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni taas on vastuutonta päästää 10 vuotiaat keskenään tivoliin.

ja ilmeisesti vielä korona-aikana?!

Up

Vierailija kirjoitti:

Oletko kateellinen kaverisi paremmille geeneille vai mikä on ongelma? 

Erityislapsia tulee myös akateemisille ja menestyneille vanhemmille.

Jollekin ne erityislapset osuu. Ei kannata lisääntyä, jos ei ole valmis ottamaan sitä riskiä että ke ha ri -nakki napsahtaa omalle kohdulle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhin lapsi adhd ja sillä on kehitysviivästymä. Täysin lohdutonta luettavaa sen epikriisit. Ei se enää 15 vuotiaana leikkinyt. Itseasiassa paljon aikaansaavampi kuin tämä 14v nykyinen teinini joka ei osaa edes itselleen vettä ottaa hanasta vaikka on täysin normaali. Oot hyvä äiti ja teet parhaasi. Kyllä ne kaikki lapset kasvaa. Tulet vielä kaipaamaan sitä hauhauta 🙂

Ei osaa ottaa vettä hanasta? Miten se eroaa vaikkapa hampaiden pesusta tai koulun kotitaloustunneista, jolloin myös käytetään vesihanaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hullua, että joku päästää nykyaikana 10 vuotiasta yksin minnekään. Todella vastuutonta ja lasun paikka.

Kai käsität että normaali työpäivä on pitempi kuin koulupäivä. Kyllä ne 10-vuotiaat monesti aamulla laittaa itsensä kuntoon koulua varten ja lähtevät yksin sinne kouluun. Samaten iltapäivällä saapuvat ihan yksin koulusta kotiin. Ja muutaman tunnin ovat kotona yksin ennen kuin vanhemmat tulevat töistä.

Tsemppiä ap, lapsi voi vielä kehittyä.

Oletko ap totta vai ihan provo? Koska tosi lapsellinen aloitus. Ihan sama kuin kirjoittaisin että haluaisin olla olympiaurheiluja mutta kaverin lapsipa on ja pilasi päiväni sanomalla asiasta yhtään mitään.

Vertailu ei kannata, tuo vaan pahan mielen. Yritä hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on.

Ymmärrän ap:ta enemmän kuin hyvin. 1985 syntynyt, nyt jo siis aikuinen tyttäreni kärsi pahoista oppimisvaikeuksista sekä oli hyvin äitiriippuvainen, hyvä kun maitoa sai hakea vastapäiseltä kioskilta tyttären kytätessä hysteerisenä parvekkeelta. Isäänsä rakasti mutta minussa oli kiinni. Koko ajan  oli että äiti äiti älä mene. Yksin ei oikein osannut liikkua missään   ja kauppaan ei tosissaan voinut käskyttää kun ei osannut maksaa.  Oli todella vaikea  ymmärttää että jos on 10 markkaa niin mitä sillä saa. 

Lopulta kuudennella luokalla siirrettiin pienryhmään  mukautettuun opetukseen mutta oli liian myöhäistä että olisi saanut muita oppimisessa kiinni. Helmitaulun kanssa laski avustajan kanssa.  Noihin aikoihin sai diagnoosin laajasta kehitysviivästymästä (Ihan totta  Sherlock? Minä olin aavistanut asian jo kauan). 

Teini-iässä lapsellisuus korostui, 14-vuotiaana paras kaveri oli 9-vuotias ja leikkivät paljon yhdessä. Ei kiinnostanut meikit ekä pojat, vain barbieleikit Piian kanssa.  Ei olisi tahtonut edes riparille kun Pia ei pääsyt mukaan ja riparilla joutui niin rankasti kiusatuksi että jätti  leirin kesken.

17-vuotiaana opiskeli mukautetulla linjalla pienryhmässä puhdistusalaa ja opiskelun jälkeen yritti yhdessä sun toisessa työpaikassa kunnes 22-vuotiaana sai eläkepaperit. Työkyvyttömyyseläke.  Noihin aikoihin todettiin myös vaikea masennus. Tämä masennus kumottiin sitten 30-vuotiaana ja sanottiin että on ADHD.

Sai 29- vuotiaana lapsen joka asuu isällään ja kärsii  myös pahoista neurologisista pulmista sekä autismista. Itse en en olisi suonut tyttäreni lisääntyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään ihme, jos lähikauppasi myyjät käyttäytyvät kuten täällä. Nuori tyttö teki varmaan ekoja ostosreissujaan yksin, ja tarvitsi apua varmaankin vanhempiensa pankkikortin kanssa, niin myyjä ei suostunut auttamaan, luulikohan että kortti varastettu. Ja kun korona-aikaan ei suositeltu käteistä käyttämään. Ei varmaan uskalla ostaa sitä maitopurkkia ensi kerralla.

Jos tarkkoja ollaan, niin myyjän olisi pitänyt ottaa kortti pois tuolta tytöltä, jos se ei ollut hänen. Omaa pankkikorttia ei saisi luovuttaa edes perheenjäsenen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta enemmän kuin hyvin. 1985 syntynyt, nyt jo siis aikuinen tyttäreni kärsi pahoista oppimisvaikeuksista sekä oli hyvin äitiriippuvainen, hyvä kun maitoa sai hakea vastapäiseltä kioskilta tyttären kytätessä hysteerisenä parvekkeelta. Isäänsä rakasti mutta minussa oli kiinni. Koko ajan  oli että äiti äiti älä mene. Yksin ei oikein osannut liikkua missään   ja kauppaan ei tosissaan voinut käskyttää kun ei osannut maksaa.  Oli todella vaikea  ymmärttää että jos on 10 markkaa niin mitä sillä saa. 

Lopulta kuudennella luokalla siirrettiin pienryhmään  mukautettuun opetukseen mutta oli liian myöhäistä että olisi saanut muita oppimisessa kiinni. Helmitaulun kanssa laski avustajan kanssa.  Noihin aikoihin sai diagnoosin laajasta kehitysviivästymästä (Ihan totta  Sherlock? Minä olin aavistanut asian jo kauan). 

Teini-iässä lapsellisuus korostui, 14-vuotiaana paras kaveri oli 9-vuotias ja leikkivät paljon yhdessä. Ei kiinnostanut meikit ekä pojat, vain barbieleikit Piian kanssa.  Ei olisi tahtonut edes riparille kun Pia ei pääsyt mukaan ja riparilla joutui niin rankasti kiusatuksi että jätti  leirin kesken.

17-vuotiaana opiskeli mukautetulla linjalla pienryhmässä puhdistusalaa ja opiskelun jälkeen yritti yhdessä sun toisessa työpaikassa kunnes 22-vuotiaana sai eläkepaperit. Työkyvyttömyyseläke.  Noihin aikoihin todettiin myös vaikea masennus. Tämä masennus kumottiin sitten 30-vuotiaana ja sanottiin että on ADHD.

Sai 29- vuotiaana lapsen joka asuu isällään ja kärsii  myös pahoista neurologisista pulmista sekä autismista. Itse en en olisi suonut tyttäreni lisääntyvän. 

Miten hän onnistui lisääntymään? Missä hän asui?

Ap:lle sopii kaveriksi vain sellainen ihminen, jolla on vielä epäkehittyneempi lapsi kuin hänellä.

Kyllä ennen lasten elämä oli toisenlaista. Ainakin normaalilapset huolehtivat itse itsestään. Tulin yksin päiväkodista vaikka siskoni piti minut hakea. Sisko oli ekaluokkalainen, eikä osannut tulla Arkadiankadulta Päiväkotiin, joka oli Hotelli Intercontinentalin vieressä melkein Taka-Töölössä. Vaikka aika monella oli turvana kotiäiti,  ei ne kotäidit hoitaneet yli  5-vuotiaita. Yksin mentiin puistoon ja kavereiden luokse. Avain oli kaulassa muillakin. Lapset pitivät puistossa huolta pienemmistä sisaruksista. Tietyt paikat olivat kiellettyjä,  se vähän muuttui sitten kun ikää tuli. Vaikeinta oli juuri niillä lapsilla , jotka eivät saaneet tehdä mitään, eikä lähteä pihalta.   Tässä lähellä asuu aikuinen ex-naapurin poika.  Kiva kaveri mutta aikuisena ei voi poistua äitinsä kodista, äiti oli oikea Curling -äiti. 14-vuotiaana ei saanut mennä kekustaan. Poika oli täysin normaali. tunnen hänet. Äiti oli aivan  ylisuojeleva .Kaikkia lapsia pitää kannustaa ulos elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta enemmän kuin hyvin. 1985 syntynyt, nyt jo siis aikuinen tyttäreni kärsi pahoista oppimisvaikeuksista sekä oli hyvin äitiriippuvainen, hyvä kun maitoa sai hakea vastapäiseltä kioskilta tyttären kytätessä hysteerisenä parvekkeelta. Isäänsä rakasti mutta minussa oli kiinni. Koko ajan  oli että äiti äiti älä mene. Yksin ei oikein osannut liikkua missään   ja kauppaan ei tosissaan voinut käskyttää kun ei osannut maksaa.  Oli todella vaikea  ymmärttää että jos on 10 markkaa niin mitä sillä saa. 

Lopulta kuudennella luokalla siirrettiin pienryhmään  mukautettuun opetukseen mutta oli liian myöhäistä että olisi saanut muita oppimisessa kiinni. Helmitaulun kanssa laski avustajan kanssa.  Noihin aikoihin sai diagnoosin laajasta kehitysviivästymästä (Ihan totta  Sherlock? Minä olin aavistanut asian jo kauan). 

Teini-iässä lapsellisuus korostui, 14-vuotiaana paras kaveri oli 9-vuotias ja leikkivät paljon yhdessä. Ei kiinnostanut meikit ekä pojat, vain barbieleikit Piian kanssa.  Ei olisi tahtonut edes riparille kun Pia ei pääsyt mukaan ja riparilla joutui niin rankasti kiusatuksi että jätti  leirin kesken.

17-vuotiaana opiskeli mukautetulla linjalla pienryhmässä puhdistusalaa ja opiskelun jälkeen yritti yhdessä sun toisessa työpaikassa kunnes 22-vuotiaana sai eläkepaperit. Työkyvyttömyyseläke.  Noihin aikoihin todettiin myös vaikea masennus. Tämä masennus kumottiin sitten 30-vuotiaana ja sanottiin että on ADHD.

Sai 29- vuotiaana lapsen joka asuu isällään ja kärsii  myös pahoista neurologisista pulmista sekä autismista. Itse en en olisi suonut tyttäreni lisääntyvän. 

Miten hän onnistui lisääntymään? Missä hän asui?

Olihan hänellä mieskavereita ja lapsen isän kanssa asuivat hetken yhdessä ennenkuin miehelle selvisi tiettyjä totuuksia. Kuten se että avovaimo lähtee ostamaan vessanpaperia ja tulee  takaisin  mukana karkkia, limsaa, naistenlehti eikä sitä vessanpaperia. Tai että kierrättää laskut ulosoton kautta kun ei muista maksaa. Tyttäreni on todella onneton arjen pyörittämisessä. 

Kai te käsitätte, että 10v on yksin joka ikisen sairaspäivän, koska vanhemnat ei saa enä palkatonta hoitovapaata. Samoinlomapäivät, jos huoltaja töissä.