Kaveri pilasi tietämättään päiväni kun kertoi miten 10v lapsensa on kaverin kansa kaksin tivolissa. Oma 10v ei osaa edes maitopurkkia hakea lähikaupasta :(

Ei mikään ihme, jos lähikauppasi myyjät käyttäytyvät kuten täällä. Nuori tyttö teki varmaan ekoja ostosreissujaan yksin, ja tarvitsi apua varmaankin vanhempiensa pankkikortin kanssa, niin myyjä ei suostunut auttamaan, luulikohan että kortti varastettu. Ja kun korona-aikaan ei suositeltu käteistä käyttämään. Ei varmaan uskalla ostaa sitä maitopurkkia ensi kerralla.

On hyvä jos hän  oppisi käymään yksin kaupassa sillä se on jossain vaiheessa edessä. Voisitte opetella maksamista alkuun yhdessä, sitten niin että olet kassojen ulkopuolella odottamassa ja lopulta pihalla.  Kannattaa myös opettaa tekemään kotitöitä ja kokkaamaan. Normaali lapsikin osaa keittää perunat tai paistaa jauhelihan. Opeta  hänelle itsenäisyyttä. Mikäli skenanaario siitä, että lattiollasi tulevaisuudessa  oikeasti konttaa 20v joka tahtoo leikki koiraa ja katsoa Muumeja, toteutuu niin ainakaan sinun ei tarvitse olla kotiorja joka tekee kaiken yksin vaan voit sanoa " MirjaKyllikki, laitappa perunat kiehumaan kun äiti käy pyykkituvalla"

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se tuttava tiennyt tarkkaan mitä teki, kun sanoi omasta lapsestaan.

Ei tiennyt  vaan sanoi ihan ohimennen asiasta puhelimessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se tuttava tiennyt tarkkaan mitä teki, kun sanoi omasta lapsestaan.

Ei tiennyt  vaan sanoi ihan ohimennen asiasta puhelimessa.

Ap

Tietääkö hän lapsesi tilanteen? Silloin hän tiesi, mitä teki.

Vierailija kirjoitti:

Sinun lapsesi ei ole muutaman vuoden päästä kaljapäissään heilumassa pitkin kyliä, vaan saat pitää hänet kotona turvassa ja rakastaa. Miltähän lapsestasi tuntuisi jos tietäisi mitä hänestä nyt ajattelet? Kuulut itse siihen joukkoon, joka häntä väheksyy.

Haista p!!

Erityislasten vanhemmillakin on oikeus päästellä höyryjä! anonyymi nettipalsta on aivan parasta siihenkin hommaan.

Ei kaikkien muiden elämä ja tekemiset voi pyöriä oman lapsesi erityisyyden ympärillä.

Etsi muksulle yhtä lapsellisia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä jos hän  oppisi käymään yksin kaupassa sillä se on jossain vaiheessa edessä. Voisitte opetella maksamista alkuun yhdessä, sitten niin että olet kassojen ulkopuolella odottamassa ja lopulta pihalla.  Kannattaa myös opettaa tekemään kotitöitä ja kokkaamaan. Normaali lapsikin osaa keittää perunat tai paistaa jauhelihan. Opeta  hänelle itsenäisyyttä. Mikäli skenanaario siitä, että lattiollasi tulevaisuudessa  oikeasti konttaa 20v joka tahtoo leikki koiraa ja katsoa Muumeja, toteutuu niin ainakaan sinun ei tarvitse olla kotiorja joka tekee kaiken yksin vaan voit sanoa " MirjaKyllikki, laitappa perunat kiehumaan kun äiti käy pyykkituvalla"

Niin, normaali lapsi osaa. Erityislapsi on asia erikseen. Heitä ei välttämättä voi koko elämänsä aikana päästää kiehuvan veden läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se tuttava tiennyt tarkkaan mitä teki, kun sanoi omasta lapsestaan.

Ei tiennyt  vaan sanoi ihan ohimennen asiasta puhelimessa.

Ap

Tietääkö hän lapsesi tilanteen? Silloin hän tiesi, mitä teki.

Kaikki meistä ei ole noin laskelmoivia. Sitä vaan höpöttelee kuulumisiaan. Ehkä vasta jälkeenpäin tulee miettineeksi, että perhana olikohan se väärin kertoa oman lapsen tekemisistä.

Ei se toisen erityislapsi vie pois sitä tosi asiaa, että muillakin on lapsia, jotka tekevät ja touhuavat. Eikä sitä, että toinen voi jopa loukkaantua, kun kertoo oman lapsensa tekemisistä. Hullultahan tuollainen kuulostaa.

Mikään ei estä erityislapsia oppimasta samoja asioita kuin tavallisia lapsia, jos tahdonvoimaa riittää.

10 vuotiaana  80-luvulla käytiin tivoleissa ja muuallakin, kuljettiin itse pitkiä matkoja harrastuksiin pyörällä, bussilla ja huolehdittiin omat varusteet. En tosin tuntenut yhtään erityistapausta, liekö niitä edes diagnosoitu.

Jälkikäteen ajatellen muutamilla kavereilla oli selkeitä ADHD-oireita, vaan niin mukana roikkuivat ja tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni taas on vastuutonta päästää 10 vuotiaat keskenään tivoliin.

Linjoilla curlingvanhempi.

Minusta on hullua, että joku päästää nykyaikana 10 vuotiasta yksin minnekään. Todella vastuutonta ja lasun paikka.

Onko raskaampaa ihmistyyppiä kuin tämä jonka päivän saattaa tietämättään pilata ties mistä syystä, eipä juuri.

"Erityislapset" ovat juuri niitä älyllisesti rajoittuneita, jotka EIVÄT oli normaaleja asioita, ja ovatkin siksi erityisiä.

Älä yleistä. Voi olla hyvinkin älykkäitä, joskin erilaisia kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

"Erityislapset" ovat juuri niitä älyllisesti rajoittuneita, jotka EIVÄT oli normaaleja asioita, ja ovatkin siksi erityisiä.

Jaa että mitä?

Kyllä sen huomaa, kun joku tekee noin tahallaan tai tavallaan nostattaa sitä omaa lasta toisen lapsen kustannuksella. Mielestäni AP:n tapauksessa ei ollut näin, ja AP:n kaverilla on myös varmasti hyvä syy olettaa, ettei tilanne ole niin tuore tavallaan, että sanojaan pitää varoa. Ja tunnistan tuon ap:n reaktion myös itsessäni, kun toisen viattomatkin kommentit tuntuvat tikariniskulta.

Itselläni on molemmasta kokemusta. Oma lapseni oppi normaalia nuorempana lukemaan ja imi joistain asioista tietoa kuin sieni, ja huomasin että tämä alkoi vaivaamaan ystävääni, jolla oli samanikäinen lapsi. En sitten enää niin puhunut, mitä lapsi on viimeksi oppinut, koska lapsellani on myös paljon haasteita, joihin verrattuna muiden edistymiset saattoivat välillä kirpaista. Eli en halunnut aiheuttaa toiselle sitä samaa tunnetta. Lopulta lapseni saikin diagnoosin aspergerista ja diagnoosi oli helpotus, sillä haasteissa pystyi auttamaan paremmin häntä, ja oli helpompaa poimia ne lapsen hyvät puolet myös joukosta. Mutta silloin kun tutkimukset alkoivat johtuen näistä as-lapsille tyypillisistä piirteistä, niin totta kai tilanne oli vielä herkkä asia minulle. Tämä sama ystäväni alkoi sitten joka tapaamisella kehumaan lastaan, kuinka hän on niin sosiaalinen ja kavereita on niin paljon. Ja kuinka on ihanaa kun lapsi ihan itse ystävystyy muiden kanssa eikä tarvitse siihen aikuisen tukea. Hän kyllä aivan tietoisesti otti juuri ne asia missä omalla lapsellani oli haasteita, ja kehui niissä omaa lastaan. Vielä korosti, kuinka raskasta olisi jos näissä asioissa olisi haasteita. Siinä oli sellainen tilanne, että toinen aivan varmasti yritti loukata tahallaan ja saada minut tuntemaan oloni huonoksi. Kyllä ne todellakin tunnistaa, ja olisi ap:kin tunnistanut jos sellaisesta olisi kyse.

Mutta tämä nyt vain ohi aiheen. Tsemppiä ap sinulle! On pitkä työ hyväksyä lapsensa sellaisena kuin hän on, mutta jos sinua lohduttaa, niin samalla tavalla kaikki vanhemmat joutuvat hyväksymään ettei lapsi olekaan sitä mitä kuvitteli. Ja sitten on vielä sellainenkin porukka, joka ei ikinä tule näkemään lastaan omana itsenään, vaan näkevät lapsensa aina sellaisena ihannelapsena, jota on toivonutkin. Sinun lapsellasi on asiat paljon paremmin kuin tällaisilla lapsilla, usko tai älä.

No ei 10v kuulu yksin tivoliin.

Mitä ihmettä 10-vuotiaalle voi tapahtua tivolissa?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä erityislapsia oppimasta samoja asioita kuin tavallisia lapsia, jos tahdonvoimaa riittää.

No ei se nyt noinkaan mene. Erityisvaikeudet kyllä antavat tietyt reunaehdot kehitykselle ja oppimiselle. Autisti ei ikinä tule ymmärtämään meidän muiden sosiaalisen vuorovaikutuksen sääntöjä samalla tavalla kuin ei-autisti, mutta voi hyvinkin oppia pärjäämään riittävän hyvin niiden kanssa kun sinnikkäästi harjoittelee ja saa tarvitsemaansa tukea.

Kehitysvammainen ei useinkaan pysty menemään kokopäivätöihin, mutta osa-aikainen tuettu työ kyllä on mahdollista, mikäli yhteisö ympärillä tähän sitoutuu ja haluaa nähdä ne kehitysvammaisen hyvät puolet ja ymmärtää, että kehitysvammainenkin on oppimiskykyinen.

Eikä ADHD opi yhtäkkiä mystisesti keskittymään tylsään asiaan tunteja, mutta hän oppii keinoja keskittyä riittävän hyvin itselleen ja elämälleen tärkeisiin asioihin. Tai touretten omaava ihminen ei opi olemaan nykimättä stressaavassa tilanteessa, vaikka hän kuinka edistyisi. Tai lukihäiriöinen ei välttämättä ikinä opi lukemaan nopeasti, vaikka kuinka opettelisi. Sen sijaan hän saattaa kuitenkin löytää metodeja oppia lukemaan tekstiä niin että jopa nauttii lukemisesta.

On tärkeää ymmärtää, että erityislasten kuntoutus sisältää myös aina sen, että muu ympäristö tulee heitä vastaan. Kyse ei ole vain siitä, että erityislapsia taotaan tiettyä normia kohti vaan meidän muiden tulee hyväksyä, että kaikkien ei täydy olla normin mukaisia. Meidän ei täydy olla samanlaisia ja kaikkien ei täydy oppia samoja asioita, sillä yhteisössä jokainen auttaa toisia. Meidän elämä ei mene siitä pilalle, että kaupoissa on hyllyttämässä kehitysvammainen, tai siitä kun touretten omaava ihminen palvelee meitä asiakaspalvelussa, tai siitä kun autisti toimii kirjaston työntekijänä, tai siitä kun ADHD säveltää jotain kaveriporukassa ja unohtaa tavaransa jonnekin. Yksinkertaisesti, kaikkien ei täydy olla samanlaisia. Kaikkia ei täydy opettaa samaan muottiin, vaan mahdollisimman paljon niin että voivat elää itsenäistä ja tyydyttävää elämää.