Kinasteltiin miehen kanssa ja se heitti mua roskapussilla

Miten ymmärrät kinastelun? Minulle kinastelu on semmoista pientä närkästynyttä väittelyä, joskus leikillistä tai flirttailevaa jopa, jonka aikana ei olla kovin kiihtyneessä mielentilassa. Ei ainakaan sellaista riitelyä jonka keskellä tulisi tarve alkaa heitellä toista esineillä tms. Siksi koko aloitus tuntuu minusta todella oudolta.

Kinastelu koski lasten ulkovaatteiden pukemista, ap tarkentaa.

Meillä oli lähtötilanne päällä, vähän hermot kireällä ja kun mies seisoi käsi ovenkahvalla huokaillen odottamassa minä sanoin sille että voi auttaa pukemisessa eikä tarvi juoksulla siellä. Ja että roskatkin pitää ottaa ja varalle vaippa. Liikaa ohjeita varmaan sitten kerralla. Jotain siinä sanailtiin asiaan liittyvää ja mies loukkaantui ja heitti roskiksen.  

Juoksulla = huokailla

Painovirhe :)

Ap

Ei ole ok ja sun täytyy kertoa miehelle se. On perheväkivaltaa tuollainen, ihan oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:03"]

Ei ole ok ja sun täytyy kertoa miehelle se. On perheväkivaltaa tuollainen, ihan oikeasti.

[/quote]No voi sun helvatta... Että ihan väkivaltaa XD toinen turhautuneena nalkutukseen visk roskispussin jonnekin oven suuntaan ja se vähän hipaisee nalkuttajaa. Joo, turvakotiin nyt heti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:03"]

Ei ole ok ja sun täytyy kertoa miehelle se. On perheväkivaltaa tuollainen, ihan oikeasti.

[/quote]No voi sun helvatta... Että ihan väkivaltaa XD toinen turhautuneena nalkutukseen visk roskispussin jonnekin oven suuntaan ja se vähän hipaisee nalkuttajaa. Joo, turvakotiin nyt heti.

Toista ihmistä ei saa heittää esineillä.

[/quote]

Meillä oli aikoinaan samantapainen tilanne, jonka jälkeen minä opin olemaan hiljaa. Olen nykyisin lähes puhumaton, mieheltä en pyydä mitään enkä keskustele kanssaan. Opin kerrasta että en halua itseäni heitettävän millään.

Mies joskus ihmettelee, minne katosi se puhelias ja reipas nainen, johon hän ihastui. Se on edelleen olemassa siellä, missä on turvallista eli töissä ja kavereiden kanssa. Kotona ja miehelle olen hiljaa ja näkymätön.

Hän menettää enemmän, mutta enää ei ole sanojeni takia syytä käydä käsiksi.

Toista ihmistä ei myöskään saa solvata. Se usein naikkosilta unohtuu.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:03"]

Ei ole ok ja sun täytyy kertoa miehelle se. On perheväkivaltaa tuollainen, ihan oikeasti.

[/quote]No voi sun helvatta... Että ihan väkivaltaa XD toinen turhautuneena nalkutukseen visk roskispussin jonnekin oven suuntaan ja se vähän hipaisee nalkuttajaa. Joo, turvakotiin nyt heti.

[/quote]

Ei heittänyt oven suuntaan vaan ovelta eteiseen päin, minua kylkeen. Ja ei ollut nalkutusta vaan molemminpuolista sanailua. Tietenkin voi ajatella että alkoi nalkutuksesta kun sanoin miehelle ettei tarvi odottaa ja huokailla vaan voi osallistua lasten pukemiseen ym mitä siinä olikaan.

Ap 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:18"]

Toista ihmistä ei myöskään saa solvata. Se usein naikkosilta unohtuu.

[/quote]

Missä kohtaa ap sanoi solvanneensa?

Siirtymätilanteissa kaikki aikuiset tekevät jotain hyödyllistä, ja jos eivät osaa, menevät pois jaloista pyörimästä. Eivät osoita lapsellisesti mieltään.

Ap, onko mies pyytänyt anteeksi?

Ei se luultavasti halunnut satuttaa, olisi muuten tähdännyt päähän tai heittänyt kengän perään, lienee halusi vain saada tilanteen poikki. Pyytäkää puolin ja toisin anteeksi ja yrittäkää jatkossa välttää jankkaamista.

Äläkä vaan ikinä, koskaan kerro miehellesi mistä olet noin suuttunut ja muuttunut. Koska hän ei selkeästi sitä tiedä. Mutta arvailkoon. Loisto liitto. Idiootti ämmä, missä on kommunikaatio?? Juttelu? Puhuminen? Toki teen itsekin joskus jotain, josta mieheni ottaa nokkiinsa ja päin vastoin. Mutta ne käsitelläänsaman tien - 'hei mä en ihan tykännyt kun sä...' En vois kuvitella jotain vuosien piinaamista ilman toinen tietää mikä on vikana. Sairas oot.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:32"]Äläkä vaan ikinä, koskaan kerro miehellesi mistä olet noin suuttunut ja muuttunut. Koska hän ei selkeästi sitä tiedä. Mutta arvailkoon. Loisto liitto. Idiootti ämmä, missä on kommunikaatio?? Juttelu? Puhuminen? Toki teen itsekin joskus jotain, josta mieheni ottaa nokkiinsa ja päin vastoin. Mutta ne käsitelläänsaman tien - 'hei mä en ihan tykännyt kun sä...' En vois kuvitella jotain vuosien piinaamista ilman toinen tietää mikä on vikana. Sairas oot.[/quote]

Menepä nukkumaan ja nyt se korkki kiinni.

14 yritti vastata kasille, ei onnistunut lainaus.

Ei ole pyytänyt anteeksi. Minä olen jotenkin hölmistynyt, siksi kai tänne kirjoitin. Että onko tavallista tämmöinen. Ap

onko miehelläsi kaikki muumit laaksossa???

hyvää äitienpäivää vaan ap

Ei sillä varmaankaan ole kaikki muumit laaksossa ( tai inkkarit kanootissa. Inhoan näitä sanontoja). Ap

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:32"]Äläkä vaan ikinä, koskaan kerro miehellesi mistä olet noin suuttunut ja muuttunut. Koska hän ei selkeästi sitä tiedä. Mutta arvailkoon. Loisto liitto. Idiootti ämmä, missä on kommunikaatio?? Juttelu? Puhuminen? Toki teen itsekin joskus jotain, josta mieheni ottaa nokkiinsa ja päin vastoin. Mutta ne käsitelläänsaman tien - 'hei mä en ihan tykännyt kun sä...' En vois kuvitella jotain vuosien piinaamista ilman toinen tietää mikä on vikana. Sairas oot.[/quote]

Sanoinko, että en ole kertonut? Yritin useaan otteeseen, mutta mies ei kuunnellut. Hänen mielestään minä olin väärässä, olin ärsyttänyt häntä, ollut liian nokkela. Jos minä olisin hiljaa, ei hän kävisi käsiksi.

Mies ei ihmettele sitä, että olen hiljaa. Hän ihmettelee sitä, minne katosi reipas minäni. Se katosi sinne, missä ei tarvitse pelätä miehen käyvän käsiksi, kun sanot väärän sanan väärään aikaan. Ne sanat voivat olla vaikka "kahvit taitaa olla loppu". Se koetaan syytökseksi.

Vuosien piinan keksit ihan itse.