Te, jotka haluatte asua Helsingissä, "koska siellä on niin paljon mahdollisuuksia"

Vierailija kirjoitti:

Ooppera, teattereita, lukematon määrä laadukkaita elävän musiikin keikkoja, valtava kirjo erilaisia liikuntamahdollisuuksia...

Ja kaikki tämä kävely-/polkupyörämatkan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän maalaisilla käy niin tunteisiin se, että helsinkiläiset viihtyvät kotikaupungissaan? Onko se jotenkin teiltä pois että tykkäämme elää täällä?

Ei kun kiinnostaa vaan, mitä siellä on niin ihmeellistä tai mitä kaikkea mahdollisuuksia siellä on, sanotaan nyt verrattuna vaikka Tampereeseen tai Turkuun.

(ja kiinnostaa myös, miksi helsinkiläisillä on vaikea ymmärtää, että ei-helsinkiläiset eivät ole kaikki maalla hyttysten keskellä asuvia? 😊)

Ooppera, Kansallismuseo, Ateneum, Kiasma, Hartwall-areena, Lintsi, Korkeasaari, Suomenlinna....

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuutta olla oma itseni ilman jatkuvaa seläntakanapuhumista ja ilkeiden juorujen kohteena olemista. Täällä kukaan ei kyttää omia tai perheeni tekemisiä toisin kuin aiemmalla kotipaikkakunnalla, joka oli pieni ja ahdasmielinen kaupunki.

Helsingissäkin asuu sellaisia, jotka juoruilevat, kyttäävät ja puhuvat selän takana pahaa. Tuijottelevia (katsovat vähän erilaisempaa kuin mykkä v*ttua) ja töykeitä ihmisiä löytyy myös. Sisäänpäinlämpiäviä yhteisöjä löytyy myös. Tosin jossain pikkukylässä voisi olla vieläkin painostavampi tunnelma.

Olen koko elämäni asunut pk-seudulla. Vanhempani asuvat täällä yhä. Aloin lukiossa seurustella helsinkiläisen pojan, nykyisen aviomieheni, kanssa. Hänenkin vanhempansa asuvat täällä. Sekä minä että poikaystäväni pääsimme opiskelemaan Helsingin yliopistoon.

Miksi ihmeessä olisimme lähteneet Turkuun tai Tampereelle? Niin olisimme kai tehneet, jos olisimme kotoisin Salosta tai Nokialta, mutta kun emme ole.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei kuule omaa äidinkieltään. Kadut ja puistot on vallattu, kun olisi koko ajan ulkomailla.

Missä päin Helsinkiä asut? Se kantasuomalainen vaihtoehto puistoihin käytännössä ovat spurgut ja nistit. Itseäni häiritsee paljon vähemmän joku raitis ja tervejärkinen tummempi kuin joku päihdeongelmainen tai muuten ilkeä kantasuomalainen. Toki kaikissa ryhmissä on hyviksiä ja pahiksia, mutta eivät ne kantiksetkaan niin pulmusia ole.

Asun itse asiassa Vantaalla, mutta Hämeenlinnasta ja siitä pohjoiseen kaikki tutut sanovat, että samaa Hesaa se on, joten koen oikeudekseni vastata. Pyydän jo valmiiksi anteeksi helsinkiläisiltä.

Täällä on paljon työpaikkoja ja eriasteisia kouluja. Urakehitys on siis helpompaa kuin monessa muussa paikassa.

Lisäksi täällä on näitä monen mainitsemia huvituksia. Käyn paljon keikoilla kuuntelemassa bändejä, kierrän lähes kaikki taidenäyttelyt, kulutan oopperan ja teatterien penkkejä monta kertaa vuodessa, jne.

Ja kaikkialle pääsee todella nopeasti ja vaivatta.

Lisäksi Helsingin lähikunnissa on vaikka mitä, ja niihin pääsee helposti ja nopeasti.

- töitä

- toimivaa julkista liikennettä

- useita 24/7 auki olevia ruokakauppoja

- aina auki olevaa apteekkia

- eläinlääkäreitä, joissa valinnanvaraa

- viihdemestoja

- ihanaa ja monipuolista luontoa ympärillä 

- erilaisia saatavilla olevia palveluita, joissa valinnanvaraa

- ruokapaikkoja

Olisin päässyt nyt opiskelemaan Helsinkiin tässä korkeakouluhaussa vaikka se oli vasta 3. hakusijalla.

Ykköskohteena minulla oli sama ala pienemmässä kaupungissa koska arvostan luontoa, rauhaa ja korkeampaa asumisen laatua. Helsingissä olisin kuitenkin joutunut johonkin harmaaseen slummighettoon 20 neliön kämppään keskelle meluista liikennettä ja joutunut maksamaan siitä itseni kipeäksi.

Asun Helsingissä. Vähän ajellut nytkin kesällä ympäri Uuttamaata. Suomi on samanlaista pusikkoa joka puolella ja pikkukaupungit tylsiä. En näe syytä lähteä etsimään pusikkoa kauemaa. Uusimaa riittää, ja Helsinki sen helmi. 

Kunnon aukioloajoilla olevia uimahalleja ja maauimaloita, joista voi vaihdellen valita mieleisensä ja kaikki helposti saavutettavissa julkisilla liikenne välineillä.

On minustakin kiva käydä töissä. Kiva työpaikka ja hyvä palkka kummasti ilahduttaa joka päivä.

- helsinkiläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän maalaisilla käy niin tunteisiin se, että helsinkiläiset viihtyvät kotikaupungissaan? Onko se jotenkin teiltä pois että tykkäämme elää täällä?

Ei kun kiinnostaa vaan, mitä siellä on niin ihmeellistä tai mitä kaikkea mahdollisuuksia siellä on, sanotaan nyt verrattuna vaikka Tampereeseen tai Turkuun.

(ja kiinnostaa myös, miksi helsinkiläisillä on vaikea ymmärtää, että ei-helsinkiläiset eivät ole kaikki maalla hyttysten keskellä asuvia? 😊)

Ooppera, Kansallismuseo, Ateneum, Kiasma, Hartwall-areena, Lintsi, Korkeasaari, Suomenlinna....

Missä kaikissa noissa ja kuinka usein olet käynyt noissa viimeisen vuoden sisään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko oikeasti Helsingissä vain siitä ilosta että saatte ajaa ruuhkametroissa ja junissa?

Nymmää ole kyl iha mahrottoma hämmästynny.

Asun Helsingissä, jossa minulla on myös koulutustani vastaava hyvä työpaikka. Maakunnissa sellaisia ei ole.

Maakunnassa se Hälssinkikin on.

Helsinki on Suomen paras ja ainoa kaupunki, saa olla kuka on, ketään ei kiinnosta kuka olet, saat olla se joka olet jne. Oma genrensä oopperalle ja Kallion kaljakuppiloille. Valitettavasti en enää asu Helsingissä, kovasti unelmoin takaisin. Ja kyllä myös julkinen liikenne on pop. Hankin korkeintaan avoauton ihan vaan huvitteluun, jos joskus auton hankin.

Vierailija kirjoitti:

Asutteko oikeasti Helsingissä vain siitä ilosta että saatte ajaa ruuhkametroissa ja junissa?

Nymmää ole kyl iha mahrottoma hämmästynny.

Juu, vain siksi. Ilman metroa ja junaa ei elämästä tulisi yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, jos joku yksilöisi niitä Helsingin tarjoamia mahdollisuuksia, vaikkapa kulttuurin parista viimeisen kuukauden ajalta.

Tuo juokkoliikenne nyt ei ole kovin suuri erikoisuus. Huh, voin vain kuvitella tamperelaisten jutut hetken päästä.

Isompien kaupunkien ulkopuolella se on, on eriasia kulkeeko bussi kolme kertaa tunnissa vai kolme kertaa päivässä - minä en myöskään pidä edes autolla ajamisen ajatuksesta (vaikuttaa tylsältä puuhalta), joten ihan taatusti joutuisin seisomaan siellä pientareella bussia odottamassa säässä kuin säässä.

Normaaliolosuhteissa käyn museoissa/näyttelyissä/kuuntelemassa esitelmiä/kahvilassa/ulkona syömässä useampia kertoja viikossa. Harvemmin käyn myös konserteissa ja elokuvissa sekä toisinaan myös erilaisissa työpajoissa. Maaseutukaupungeissa asuvat sukulaiset ja tutut valittavat että elokuvatarjonta siellä on rajoitettua, ja vaikka noita muitakin toimia on tarjolla, valikoima on pienempi ja ihminen on siksi sidotumpi niiden aikatauluihin kuin vaihtoehtoja ei ole. 

Pienemmillä paikkakunnilla on tosin helpompi päätyä tuottamaan omaehtoista kulttuuria ja tapahtumia - eräs kollegani asuu pienemmässä uusimaalaisessa kaupungissa, ja välillä kuuuntelen hiukan kateellisena kaikkea sitä, mihin kaikkeen hän osallistuu. Toisaalta minulta puuttuu sitä osaamista, jota hänellä on, joten ehkä minulla olisi vähemmän mahdollisuuksia.

Minä pidän myös siitä, että ympärilläni on ääniä ja vilinää - linnunlaulu on toki ihanaa, mutta kyllä Helsingissäkin on paljon paikkoja, jossa sitä kuulee: tätini ikkunan alla laulaa satakieli ja minun kerrostaloni puun latvassa mustarastas. Olen asunut lapsena ja nuorena maaseudulla, ja vaikkei se ollut varsinaisesti kamalaa, ei se nyt mitenkään ratkiriemukasta ollut.

No minä ainakin käyn joka viikonloppu valitsemassa uuden mamman koska niitähän täällä riittää. 

Minä tykkään kasveista ja puutarhoista. Asun Länsi-Helsingissä ja käyn säännöllisesti Talvipuutarhassa ja Kaisaniemen puutarhassa ja Meilahden arboretumissa katselemassa kasveja. Ja kukinta-aikaan Haagan rhodopuistossa. Seurasaaressa käyn usein kävelemässä, siellä voi luonnon lisäksi ihailla vanhoja museorakennuksia.

Rantaa on Helsingissä ainakin 130 km ja Espoon puolella lisää. Aamuvarhaisella on ihana pyöräillä pitkin rantoja kun on vielä hiljaista, ja talvellakin kaikki polut on valaistu.

Keskuspuistossa on polkuja varmaan satoja kilometrejä ja suurin osa on talvellakin aurattu ja valaistu.

Sisähalleja ja ulkokenttiä löytyy kaikkiin mahdollisiin lajeihin, itse en niitä tosin käytä.

Käyn teatterissa kymmenisen kertaa vuodessa, Musiikkitalolla useita kertoja vuodessa, museoissa niin usein etten jaksa laskea, sitten on erinomaisia ruokakauppoja ja kauppahalleja. Lisäksi upeita luontokohteita, paljon enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla (ei, täällä ei ole pelkkiä kivitaloja, vaan ENEMMÄN luontoa kuin monessa muussa paikassa): saaret, Vanhankaupungin luontokohteet, Vantaanjoen rannat, keskuspuisto, Nuuksio, Bodom-järvi jne. jne. Ei ole tylsää.

Suomen parhaat ja monipuolisimmat tanssipiirit on pääkaupunkiseudulla. Tähän yhdistetään työpaikka harvinaiselta alalta ja lapsille mahdollisuus harrastaa haluamiaan lajeja. Itselläni ei lapsena ollut pikkukaupungissa mahdollisuutta harrastaa balettia ja voimistelua, joihin olisin halunnut yli kaiken. Omat lapseni ovat saaneet valita vapaasti.

Rakastan myös täällä sitä, että on mahdollista elää 'näkymättömänä' ja vapaasti. Pari vuotta asuin pienessä tuppukylässä, jossa naapurit tiesivät paremmin omat asiat ja yrittivät savustaa parhaansa mukaan kaikki 'ulkopaikkakuntalaiset'. Se oli todella ahdistavaa.