Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Jyväskylän avoimen väylänkin tulokset tulleet, kun niistä täällä on monta kertaa kysytty. Vaadittiin vähintään 4,5 keskiarvo aineopinnoista.

Tarkoittaako tämä, että perusopintojen arvosanalla ei ollut väliä, vaan pelkästään aineopintojen?

Vierailija kirjoitti:

No, soveltuvuuskokeiden näyttö on edelleen kyseenalaista.

Täällä keskusteltujen soveltuvuuskokeiden yksi ongelma on se, että ne koostuvat kolmesta korkeintaan 10 minuutin keskustelusta, jossa haastattelija esittää kysymyksiä. Mieledtäni on vaan monin tavoin kyseenalaista, että kokelaat raatavat hulluna saadakseen hyvät paperit tai menedtyäkseen kokeessa, ja sitten lopullinen valinta perustuu noin pinnalliseen arvioon.

Ne soveltuvuuskokeet joita suomenkielisellä puolella oli olivat käsittääkseni kattavampia, jolloin resurssipula on ymmärrettävä selitys niiden lopettamiseen.

Summa summarum: jollei näitä soveltuvuuskokeita voida järjestää kunnolla ja ajalla on niissä iso validiteetin puute. Lyhytversio on vain helppo tapa karsia porukkaa pois esim. iän tai jonkun muun poliityisedti epäkorrektin syyn takia.

Mutta edelleen haastatteluja edeltää koe, eikö niin? Tällöin haastattelu on vain se viimeinen osa koetta ja kyllä haastattelussakin saa eroteltua sen viimeisen aineksen. Mä kritisoisin vasta, jos haastattelu olisi ainoa tai painotettu kriteeri. Enkä kyllä lähtisi väittämään valitsijoita korruptoituneiksi/rasistisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse avoimen väylässä varasijalla 5. Voikohan vielä päästä vai onko paikka jo menetetty?

Mulla liikku viime vuonna avoimen varasijat yhdellä... Toki tänä vuonna voi liikkua enemmänkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Jyväskylän avoimen väylänkin tulokset tulleet, kun niistä täällä on monta kertaa kysytty. Vaadittiin vähintään 4,5 keskiarvo aineopinnoista.

Tarkoittaako tämä, että perusopintojen arvosanalla ei ollut väliä, vaan pelkästään aineopintojen?

Perusopinnot huomioidaan vasta tasatilanteessa. Lähimpänä tota 4,5:ttä 7 kurssilla on neljä vitosta ja kolme nelosta, siitä tulee 4,57 ja pyöristyy kokonaisuutena vitoseksi.

Ei siis helppo sisäänpääsyväylä tuokaan, eikä tuosta edes valmistu psykologiksi.

Kuinkahan paljon Tampereen psykan varasijat tulee liikkumaan? Veikkauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Jyväskylän avoimen väylänkin tulokset tulleet, kun niistä täällä on monta kertaa kysytty. Vaadittiin vähintään 4,5 keskiarvo aineopinnoista.

Tarkoittaako tämä, että perusopintojen arvosanalla ei ollut väliä, vaan pelkästään aineopintojen?

Perusopinnot huomioidaan vasta tasatilanteessa. Lähimpänä tota 4,5:ttä 7 kurssilla on neljä vitosta ja kolme nelosta, siitä tulee 4,57 ja pyöristyy kokonaisuutena vitoseksi.

Ei siis helppo sisäänpääsyväylä tuokaan, eikä tuosta edes valmistu psykologiksi.

Ei valmistu psykologiks :0 mihin avoimen väyläst sit valmistuu

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan paljon Tampereen psykan varasijat tulee liikkumaan? Veikkauksia?

En usko että liikkuu yhtään, korkeintaan yhden.

Pakko ottaa kantaa tähän haastattelu- ja soveltuuvuusarviointikeskusteluun näin psykologian opiskelijana. Mistäköhän sitä edes aloittaisi.

Ensiksi, moni ajattelee, että soveltuuvuuskokeen tarkoituksena olisi mitata psykologin ammattiiin soveltuvuutta. Mitä te tarkoitatte tällä? Moni puhuu soveltuvuudesta, mutta en yhtään määritelmää ole nähnyt. Tästä vielä haastavampaa tekee sen, että ei ole yhtä psykologin työtä. Soveltuvuus on aivan erilaista esim. pikkulasten kanssa perhenneuvolassa kuin vankilapsykologina rikosten tekijöiden kuntoutuksessa tai vaikkapa psykologikonsulttina henkilöstöarvioinnin parissa. 

Soveltuvuuskokeen tarkoituksena on mitata niitä taitoja, joita yliopisto näkee tärkeinä ja nämä on pääasiallisesti akateemiset opiskeluvalmiudet, kuten motivaatio omaa alaa kohtaan ja valmiudet pärjätä opinnoissa. Yliopistolle ei ole mitään pahempaa kuin keskeyttäjät.

Toiseksi, miksi ihmeessä soveltuvuuskokeella tulisi mitata psykologin työssä tarvittavia taitoja kun kukaan hakija ei edes ole vielä psykologi? Eihän lääkiksenkään kokeessa mitata, miten hyvin osaat diagnosoida migreenin ja millä perusteella.

Kolmanneksi, on lähes saman tekevää, onko siellä haastattelua vai ei. Kouluun pääsee joka tapauksessa lähes aina juuri ne, ketkä ovat erittäin motivoituneita, tunnollisia ja tehneet ison työn pääsykokeen eteen.

Toki jokin vaikea persoonallisuushäiriöinen voidaan haastattelussa sulkea pois, mutta tämä tulisi joka tapauksessa esiin opintojen edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Jyväskylän avoimen väylänkin tulokset tulleet, kun niistä täällä on monta kertaa kysytty. Vaadittiin vähintään 4,5 keskiarvo aineopinnoista.

Tarkoittaako tämä, että perusopintojen arvosanalla ei ollut väliä, vaan pelkästään aineopintojen?

Perusopinnot huomioidaan vasta tasatilanteessa. Lähimpänä tota 4,5:ttä 7 kurssilla on neljä vitosta ja kolme nelosta, siitä tulee 4,57 ja pyöristyy kokonaisuutena vitoseksi.

Ei siis helppo sisäänpääsyväylä tuokaan, eikä tuosta edes valmistu psykologiksi.

Ei valmistu psykologiks :0 mihin avoimen väyläst sit valmistuu

Filosofian maisteriksi pääaineena psykologia. Hyvä valinta toiskertalaiselle, joka ei halua kliiniselle puolelle töihin, vaan tahtoo ennemmin olla työelämän kanssa tekemisissä, suunta työelämälle on jo selvillä. Tai tarvitsee ylemmän korkeakoulututkinnon, yksityiselläkin puolella eteneminen pysähtyy johonkin kohtaan, jos ei papereita ole, julkisella tyssää heti alkuunsa. Lukioon pääsee myös tuolta pohjalta, jostain opetettavasta aineesta pitää olla maisterintutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, soveltuvuuskokeiden näyttö on edelleen kyseenalaista.

Täällä keskusteltujen soveltuvuuskokeiden yksi ongelma on se, että ne koostuvat kolmesta korkeintaan 10 minuutin keskustelusta, jossa haastattelija esittää kysymyksiä. Mieledtäni on vaan monin tavoin kyseenalaista, että kokelaat raatavat hulluna saadakseen hyvät paperit tai menedtyäkseen kokeessa, ja sitten lopullinen valinta perustuu noin pinnalliseen arvioon.

Ne soveltuvuuskokeet joita suomenkielisellä puolella oli olivat käsittääkseni kattavampia, jolloin resurssipula on ymmärrettävä selitys niiden lopettamiseen.

Summa summarum: jollei näitä soveltuvuuskokeita voida järjestää kunnolla ja ajalla on niissä iso validiteetin puute. Lyhytversio on vain helppo tapa karsia porukkaa pois esim. iän tai jonkun muun poliityisedti epäkorrektin syyn takia.

Mutta edelleen haastatteluja edeltää koe, eikö niin? Tällöin haastattelu on vain se viimeinen osa koetta ja kyllä haastattelussakin saa eroteltua sen viimeisen aineksen. Mä kritisoisin vasta, jos haastattelu olisi ainoa tai painotettu kriteeri. Enkä kyllä lähtisi väittämään valitsijoita korruptoituneiksi/rasistisiksi.

Eihän täällä kukaan ole väittänyt ketään korruptoituneeksi. Ja totta kai haastattelulla saa tehtyä sen viimeisen erottelun, mutta eri asia on onko se tieteellisesti ajatellen paras tapa. Hyvä on toki, jos psykoottiset (usein nopea havaita) ja psykopaatit (ei nopeasti havaittavissa) saadaan eroteltua pois.

Soveltuvuuskokeita on helppo puolustaa, jos niillä on päässyt joskus itse ja vice versa.

Koko päivän kestävä, todella rankka sovelu voisikin jo kertoa jotain oikeasti.

Edelleen, varmasti moni hyvä tyypi pääsee soveluissa sisään, mutta luultavasti yhtä moni jää ulos. Kyse on kuitenkin täällä puhutussa tapauksessa siitä, että onnistuu vajaan puolen tunnin ajan olemaan tavalla tai toisella haastattelijoiden mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa tähän haastattelu- ja soveltuuvuusarviointikeskusteluun näin psykologian opiskelijana. Mistäköhän sitä edes aloittaisi.

Ensiksi, moni ajattelee, että soveltuuvuuskokeen tarkoituksena olisi mitata psykologin ammattiiin soveltuvuutta. Mitä te tarkoitatte tällä? Moni puhuu soveltuvuudesta, mutta en yhtään määritelmää ole nähnyt. Tästä vielä haastavampaa tekee sen, että ei ole yhtä psykologin työtä. Soveltuvuus on aivan erilaista esim. pikkulasten kanssa perhenneuvolassa kuin vankilapsykologina rikosten tekijöiden kuntoutuksessa tai vaikkapa psykologikonsulttina henkilöstöarvioinnin parissa. 

Soveltuvuuskokeen tarkoituksena on mitata niitä taitoja, joita yliopisto näkee tärkeinä ja nämä on pääasiallisesti akateemiset opiskeluvalmiudet, kuten motivaatio omaa alaa kohtaan ja valmiudet pärjätä opinnoissa. Yliopistolle ei ole mitään pahempaa kuin keskeyttäjät.

Toiseksi, miksi ihmeessä soveltuvuuskokeella tulisi mitata psykologin työssä tarvittavia taitoja kun kukaan hakija ei edes ole vielä psykologi? Eihän lääkiksenkään kokeessa mitata, miten hyvin osaat diagnosoida migreenin ja millä perusteella.

Kolmanneksi, on lähes saman tekevää, onko siellä haastattelua vai ei. Kouluun pääsee joka tapauksessa lähes aina juuri ne, ketkä ovat erittäin motivoituneita, tunnollisia ja tehneet ison työn pääsykokeen eteen.

Toki jokin vaikea persoonallisuushäiriöinen voidaan haastattelussa sulkea pois, mutta tämä tulisi joka tapauksessa esiin opintojen edetessä.

Muuten olen samaa mieltä, mutta tuo haastattelu saattaa todella suosia jonkin tyylisiä ihmisiä enemmän kuin toisia. Ihmiset ovat aina ihmisiä - haastattelijatkin, eikä kukaan osaa lukea toisia niin hyvin kuin ehkä luulee. Itse sain kerran yhden alan sovelusta palautetta, joka ei vastannut todellisuutta ollenkaan. Tein kyllä muita virheitä ko. kerralla, mutta palaute jonka sain tuntui suorastaan ällistyttävältä omaan kokemukseeni nähden. Palautteen mukaan vastaukseni tuntuivat etukäteen harjoitelluilta - itse koin vastanneeni liiankin avoimesti ja spontaanisti ja lisäksi jopa suorastaan jäädyin parin kysymyksen kohdalla...

Minusta tässä on koko kevään mittaan ajoittain paistanut läpi todella ikävä vastakkain asettelu "kympin tyttöjen" ja muiden hakijoiden välillä, en oikein ymmärrä sitä.

Psykologia tarjoaa todella laajat työllistymismahdollisuudet ja olen melko varma, että kliinisenä psykologina, tutkijana, profiloijana, yritysjohdon konsulttina jne korostuu hyvinkin erilaiset luonteenpiirteet keskimäärin. Tuo keskimäärin on tärkeää. En ole psykometriikan asiantuntija, mutta minun on hyvin vaikea kuvitella, että psykologille olisi olemassa jonkinlainen optimaalinen persoonallisuusprofiili.

Jos mietitään pelkästään psykoterapian näkökulmasta, niin tärkeimpiä asioita terapian menestymisen kannalta on, että potilaan ja terapeutin välinen terapiasuhde toimii. Tästä kerrotaan lisää kliinisen psykologian kurssilla. Ihmisillä on hyvin monenlaisia syitä hakeutua terapiaan. Terapiaan hakeutuu kaikenlaisia ihmisiä. Ei kaikille sovi samanlainen terapeutti.

Mitä noihin "kympin tyttöihin" tulee, niin on selvää, ettei 19-vuotiaalla ällän ylioppilaalla keskimäärin ole yhtä paljoa elämänkokemusta ja ymmärrystä vastoinkäymisistä kuin vanhemmalla ja enemmän elämää nähneellä henkilöllä sukupuolesta riippumatta. Se ei tarkoita, etteikö heistä voisi tulla erinomaisia terapeutteja. Kaikkien ei tarvitse omakohtaisesti kokea kaikkea voidakseen ymmärtää ja auttaa. Onhan täällä välillä paistanut viesteistä läpi ylimielisyyttä ja pettymystä, joka ei varmasti kliiniseen työhön sovi. On kuitenkin mahdotonta tietää, millainen ihminen siellä viestejä nakuttelee, ja eiköhän opiskelijoilla opintojen aikana anneta työkaluja käsitellä myös omia puutteitaan ja kokemuksiaan tavalla, joka mahdollistaa niiden hyödyntämisen työssä ilman että ne vaikuttavat terapiaprosessiin negatiivisesti.

Täytyy nyt ohiksena ottaa kantaa noihin soveltuvuushaastatteluihin. Olin joitakin vuosia sitten soveltuvuuskokeessa, jonka koin osittain asiattomaksi. En nyt kerro kaupunkia tai kummasta aineesta oli kysymys, tietäjät tietävät. Olen toiskertalainen hakija, joten jos jonknlaista soveltuvuustestiä ja työhaastattelua on nähty. Jos kyseessä olisi ollut työhönotto, tilanne olisi ollut heittämällä asiaton. Ensinnäkään haastattelussa oli psykologin lisäksi paikalla kaksi opettajaa. Haastateltava ei siis ollut psykologin kanssa kahden. Tästä huolimatta psykologin kysymykset olivat henkilökohtaisia, jopa persoonaan meneviä. Ymmärrän, että on hyvä testata myös stressinsietoa ja provoisotumiskynnystä, mutta mielestäni suoranainen vattuilu ei oikein kuulu asiaan.

Tämä on oma yksilöllinen kokemukseni noista lyhyistä soveltuvuushaastatteluista.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy nyt ohiksena ottaa kantaa noihin soveltuvuushaastatteluihin. Olin joitakin vuosia sitten soveltuvuuskokeessa, jonka koin osittain asiattomaksi. En nyt kerro kaupunkia tai kummasta aineesta oli kysymys, tietäjät tietävät. Olen toiskertalainen hakija, joten jos jonknlaista soveltuvuustestiä ja työhaastattelua on nähty. Jos kyseessä olisi ollut työhönotto, tilanne olisi ollut heittämällä asiaton. Ensinnäkään haastattelussa oli psykologin lisäksi paikalla kaksi opettajaa. Haastateltava ei siis ollut psykologin kanssa kahden. Tästä huolimatta psykologin kysymykset olivat henkilökohtaisia, jopa persoonaan meneviä. Ymmärrän, että on hyvä testata myös stressinsietoa ja provoisotumiskynnystä, mutta mielestäni suoranainen vattuilu ei oikein kuulu asiaan.

Tämä on oma yksilöllinen kokemukseni noista lyhyistä soveltuvuushaastatteluista.

Tämä taisi olla sen yhden kaupungin erikoisuus. Hakijat tulivat itkien haastattelusta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa tähän haastattelu- ja soveltuuvuusarviointikeskusteluun näin psykologian opiskelijana. Mistäköhän sitä edes aloittaisi.

Ensiksi, moni ajattelee, että soveltuuvuuskokeen tarkoituksena olisi mitata psykologin ammattiiin soveltuvuutta. Mitä te tarkoitatte tällä? Moni puhuu soveltuvuudesta, mutta en yhtään määritelmää ole nähnyt. Tästä vielä haastavampaa tekee sen, että ei ole yhtä psykologin työtä. Soveltuvuus on aivan erilaista esim. pikkulasten kanssa perhenneuvolassa kuin vankilapsykologina rikosten tekijöiden kuntoutuksessa tai vaikkapa psykologikonsulttina henkilöstöarvioinnin parissa. 

Soveltuvuuskokeen tarkoituksena on mitata niitä taitoja, joita yliopisto näkee tärkeinä ja nämä on pääasiallisesti akateemiset opiskeluvalmiudet, kuten motivaatio omaa alaa kohtaan ja valmiudet pärjätä opinnoissa. Yliopistolle ei ole mitään pahempaa kuin keskeyttäjät.

Toiseksi, miksi ihmeessä soveltuvuuskokeella tulisi mitata psykologin työssä tarvittavia taitoja kun kukaan hakija ei edes ole vielä psykologi? Eihän lääkiksenkään kokeessa mitata, miten hyvin osaat diagnosoida migreenin ja millä perusteella.

Kolmanneksi, on lähes saman tekevää, onko siellä haastattelua vai ei. Kouluun pääsee joka tapauksessa lähes aina juuri ne, ketkä ovat erittäin motivoituneita, tunnollisia ja tehneet ison työn pääsykokeen eteen.

Toki jokin vaikea persoonallisuushäiriöinen voidaan haastattelussa sulkea pois, mutta tämä tulisi joka tapauksessa esiin opintojen edetessä.

Mä en tiedä, mutta tässä suora lainaus ÅA:n sivuilta: "I intervju- och samtalssituationen bedöms den sökandes lämplighet för psykologyrket." Vapaasti käännettynä: Haastattelu- ja keskustelutilanteessa arvioidaan hakijan soveltuvuutta psykologin ammattiin.

Näkisin, että tässä sovelu-keskustelussa löytyy nyt kolmen tilanteen ihmisiä:

-Niitä, jotka ovat onnistuneet sovelussa, jolloin sitä on myös helppoa puolustaa valintamenetelmänä

-Niitä, jotka syystä tai toisesta kokevat tulleensa siinä väärinymmärretyksi/tietävät itsekin, että jännitys pilasi suorituksen ym. ym. ym., ja kritisoivat lyhyen ajan kohtuutonta vaikutusta tulokseen

-Niitä, jotka eivät ole koskaan päässeet soveluun akateemisen menestyksen puutteen takia, ja ajattelevat, että sovelu pelastaisi heidät ja antaisi tilaisuuden näyttää osaamista ym.

Mielestäni akateeminen menestys joko ylppäreissä tai kokeessa on ehdoton edellytys ja liäksi täysin saavutettavissa, mikäli on riittävän älykäs. Jatkuva 10-tyttöjen haukkuminen juontanee juurensa tämän menestyksen puutteesta.

Lisäksi sovelusta tulisi todellista lisäarvoa, mikäli se olisi oikeasti pitkä, raskas ja jopa pelottavakin ja sisältäisi ongelmanratkaisua ja hankalien ihmisten tai tilanteiden käsittelyä mahdollisimman autenttiseksi luoduissa tilanteissa. Tähän ei luonnollisestikaan ole resursseja, joten sovelu jää helposti rääpäisyksi. Psykopaatit eivät jäisi välttämättä kiinni tässäkään seulassa. Arvona on tietysti se, että selvät psykoositapaukset saadaan suljettua pois. Laajemman karsinnan välineenä lyhyt sovelu on kuitenkin mielestäni kyseenalainen ja siinä on liikaa tuntemattomia muuttujia.

Lisään vähän tuohon edelliseen viestiini, sillä koen että oli vähän tyhmää irrottaa tuo yksi lause asiayhteydestä. Soveltuvuushaastattelussa arvioidaan kyllä myös motivaatiota, edellytyksiä pärjätä opinnoissa ym. Kaikki tuo löytyy ÅA:n sivuilta ja on ihan vapaasti kenen tahansa luettavissa.

Osaako joku sanoa miksi Vipusessa näkyy, että Helsingin maisterihaussa olisi valittu vain kuusi henkilöä opiskelemaan? Eikö määrän pitänyt olla 10?

Eniten täällä tuntuu olevan äänessä katkerat toiskertalaiset kympin tytöt, jotka pääsisivät papereilla, mutta eivät nyt pääse. Kokemusta löytyy myös työpaikkojen soveltuvuustesteistä, esim. itse olen ollut tiirailemassa jopa kuuluisia musteläiskiä.

Sain arvioksi, että olen tavanomaista järjestelmällisempi ja nopeampi sekä ongelmanratkaisuni on luotettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku sanoa miksi Vipusessa näkyy, että Helsingin maisterihaussa olisi valittu vain kuusi henkilöä opiskelemaan? Eikö määrän pitänyt olla 10?

Nevermind, olikin suodatin päällä :D Yhdeksän näköjään on ottanut paikan vastaan.