Lue keskustelun säännöt.
Epävarma mies tapaillessa
10.07.2020 |
Olen käynyt parilla treffeillä miehen kanssa, jonka epävarmuus ja jännittäminen on alkanut tuntua vähän vastenmieliseltä. Yli kolmekymppinen isäihminen, mutta sekoilee jatkuvasti sanoissa, antaa sivulauseessa ymmärtää että olen jotenkin hänelle liian tasokas ("koskahan tajuat mitä oot tekemässä hehe..") ja on useissa tilanteissa maininnut jännittämisestä ja jopa paniikista. Yritän suhtautua avoimin mielin ja kuk nyt olis täydellinen mutta välillä tuntuu kuin olisi lukion ujoimman pojan kanssa liikkeellä. Aikuinen edes jossain määrin itsevarma mies saisi minut syttymään. Aargh.
Kommentit (81)
Naiset: Mies jännittää paljon sun seurassa, eli on todella kiinnostunut susta = huono
Naiset: Mies ei jännitä pätkääkään sun seurassa, koska ei ole juurikaan kiinnostunut susta = hyvä
?? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
No ehkä se Ranta-aho olis vielä vietävissä? Sitä ei varmaan jänskättäis.
Jos häiritsee niin lopeta tapailu. Minua tuo ei haittaisi, jännittäminen kiinnostavan ihmisen seurassa on vain inhimillistä. Jännitän itsekin.
Mistä johtuu tällainen naisten kylmyys ja epäempaattisuus? Juuri tuollaisesta vähän ujommasta miehestä saisi luotettavan hyväsydämisen kumppanin.
En enää ihmettele niitä naisten "missä on kaikki hyvät miehet" valituksia kun nainen itse kelpuuttaa vain jännän itsevarmat pelimiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitän kyllä hermoilun kiinnostavan ihmisen seurassa. Mutta tämä on erilaista. Tulee todellakin olo että emme ole sopusuhtainen parivaljakko vaan joudun jatkuvasti kannattelemaan tilanteita ja olemaan huomaamatta kun toinen sählää jotakin. Ja pahinta on tosiaan se jatkuva itsensä vähättely. Mihin minun oikein pitäisi ihastua? Ap
Epävarmuus on hyväksyttävää ja yleisempää nuorien miesten keskuudessa. Ei sitä odota tai halua aikuiselta mieheltä, jolle tapailu ja siihen liittyvät asiat pitäisi olla tuttua juttua ja helppoa pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on hyväksyttävää ja yleisempää nuorien miesten keskuudessa. Ei sitä odota tai halua aikuiselta mieheltä, jolle tapailu ja siihen liittyvät asiat pitäisi olla tuttua juttua ja helppoa pullaa.
En tajua miksi pitäisi ujostella treffeillä jos osaa käyttäytyä itsevarmasti töissä muiden ihmisten kanssa ja muutenkin. Toki saa jännittää, mutta jos se näkyy päällepäin niin menee vähän liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on hyväksyttävää ja yleisempää nuorien miesten keskuudessa. Ei sitä odota tai halua aikuiselta mieheltä, jolle tapailu ja siihen liittyvät asiat pitäisi olla tuttua juttua ja helppoa pullaa.
En tajua miksi pitäisi ujostella treffeillä jos osaa käyttäytyä itsevarmasti töissä muiden ihmisten kanssa ja muutenkin. Toki saa jännittää, mutta jos se näkyy päällepäin niin menee vähän liian pitkälle.
En minäkään. Siksi en sellaisia miehiä viitsi tapailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Itsevarmoja” miehiä haikailevat naiset omaavat usein ongelmalliseksi tai vajaaksi koetun isäsuhteen.
Se, että käy treffeillä tai viettää jonkun ihmisen kanssa aikaa, ei tarkoita loppuelämän sitoutumista. Eikä sekään, vaikka oltaisiin oltu 10v yhdessä tarkoita että sillä mentäisiin seuraavakin 10.
Tätä meille naisille on tolkutettu vuosikausia, että häähuuman kiilto pois silmistä, ensin pitää ottaa selvää yhteensopivuudesta.
Aina sitä ei edes saa puettua sanoiksi, miksi lopulta tulee epämukava olo toisen lähellä. Ja onhan se askel itsetuntemukseen kun ymmärtää, mikä piirre toisessa saa itsessä sen vastamagneetin aktivoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä jolla oli pseudohypoparatyreoosi ja hän oli kuin skitsofreenikko. Älä jatka suhdetta.
Shapeshifter ..
Zinc
Kun luonne muuttuu ja henkilö käyttäytyy kuin eri henkilö. Kerron salaisuuden: Se on eri henkilö ;)
Vierailija kirjoitti:
Käsitän kyllä hermoilun kiinnostavan ihmisen seurassa. Mutta tämä on erilaista. Tulee todellakin olo että emme ole sopusuhtainen parivaljakko vaan joudun jatkuvasti kannattelemaan tilanteita ja olemaan huomaamatta kun toinen sählää jotakin. Ja pahinta on tosiaan se jatkuva itsensä vähättely. Mihin minun oikein pitäisi ihastua? Ap
Ihan tosi, tapailet miestä josta joudut kysymään tällaista? Eiköhän ole aika selvää, että kyseessä on väärä ihminen sinulle. Laita vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä olet hermoilun syypää kylmyydelläsi ja kovuudellasi. Jos olisit lämmin, ihana ja mukava nainen, niin miehet rentoutuisivat kanssasi, mutta nyt he jäätyvät.
Vierailija kirjoitti:
Jos häiritsee niin lopeta tapailu. Minua tuo ei haittaisi, jännittäminen kiinnostavan ihmisen seurassa on vain inhimillistä. Jännitän itsekin.
Epävarmuutta ja jännittämistä on niin monella skaalalla. Jos kyseessä on hyvin huonolla itsetunnolla varustettu ihminen, niin sellainen käy pitemmän päälle hyvin raskaaksi.
Minulla on ihana mies, joka ensitreffeillä oli hermostunut. Kävimme sitten siinä suhteen alkutaipaleella läpi senkin, että entisessä suhteessa vaimo oli aina jyrännyt tahtonsa läpi ja väitti miestä tossukaksi.
Minä näen herkän ja huomioonottavan miehen. Hän on hyvin valmis kompromisseihin, mutta kanssani on oppinut myös sen, että minulla ei ole tarve arvostella kaikkea.
Itsekin voin paremmin tässä suhteessa, mutta se on toinen tarina.
Sinkkuvaiheessa tapailin myös miestä, josta henki se epätoivo, että hän halusi kenen tahansa ryhtyvän hänelle elämän sisällöksi. "Sano millainen mun pitää olla" hän toivoi. Pelottavaa.
En jaksaisi. Eikä se tarkoita, että minuun vetoaisi joku ääripää, narsisti tai jiimies. Halusin _normaalin_ miehen, joka ei jännitä sosiaalisia tilanteita, ei treffejä eikä juhlia eikä edes puheen pitämistä tai muuten esillä olemista.
Suhteenne ei tule toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
joka ei jännitä sosiaalisia tilanteita, ei treffejä eikä juhlia eikä edes puheen pitämistä tai muuten esillä olemista.
Suhteenne ei tule toimimaan.
Voi jännittää yhtä näistä, mutta ei välttämättä muita. Me ihmiset (ja miehet) olemme niin erilaisia.
Ei ole pakko jatkaa tapailua kun ei miellytä.
Tapailin miestä jolla oli pseudohypoparatyreoosi ja hän oli kuin skitsofreenikko. Älä jatka suhdetta.