Onko muita, jotka eivät juhli äitienpäivää mitenkään?

Ei meilläkään omassa perheessä juhlita. Edellisen sukupolven äitejä muistetaan, mutta hyvin vaatimattomasti heitäkin. Äitikultti ei meillä ole oikein ottanut tulta sen takia, että sekä minulla että miehelläni on tosielämän kokemuksia äitien lapsilleen aiheuttamasta elinikäisestä vahingosta. Me ei uskota kaikkivoipaiseen äidinrakkauteen eikä siksi juhlita sitä.

Meillä ei juhlita. Muistin omaa äitiäni ja miehen äitiä korteilla, lapsi sai kirjoittaa niihin oman nimensä lisäksi. Musta ois ihan kiva, jos jotenkin muistettais, mutta koska mies ei "osaa" juhlia mitään muitakaan päiviä, niin sitten se on vaan näin. Lapselta saan päiväkodissa tehdyn lahjan ja kortin, siinä se. 

Ap taas. 

Minä en ole tällä hetkellä edes kovin hyvissä väleissä äitini kanssa (en ole ollut moneen vuoteen) joten en lähetä edes tekstaria. Joskus ennen muinoin käytiin viemässä kortti ja juotiin ehkä kupilliset kahvia. Siinä se.

Miehen äiti taas ei piittaa tippaakaan äitienpäivästä. Enemmän vain ärsyyntyy jos mies jotenkin muistaa häntä =)

Isovanhempia meillä kummallakaan ei ole enää elossa.

Lapsi on tietysti tehnyt eskarissa lahjan ja kortin (joka tietenkin pitää avata heti, lapsen "käsky" =D). En minäkään sen liiemmin äitienpäivästä piittaa. En koe, että tämä äitinä olisi jotakin sellaista, mitä pitäisi juhlia.

Mun lapset on isällään ja tulee sunnuntaina vasta illalla kotiin, joten nautin ihan yksin äitienpäivästä. Oma äitini taas on uuden miehensä ja sen lapsien kanssa ja mummoa en ole nähnyt vuosikausiin.

Eipä pahemmin. Teen kakun itse ja siinä se; päiväkahvilla vasta on kakkua. Mutta leivon silloin tällöin sunnuntaisin muutenkin, joten ei tämä erikoista ole. Kakkukin on tänä vuonna harjoittelukakku isompiin kesän juhliin, kun teen erikoisruokavalioihin sopivan kakun.