Kyllä harmittaa jos alkaa tulla "kakkoskierroksen" lapsia kun perintö pienenee

Aloittaja puhuu asiaa. Sitä eivät vain tyhmemmät tajua. Ja siksi ne alvariinsa sössivätkin asiansa.

Siis en nyt puhunut siitä, ettenkö ymmärtäisi, että jotain harmittaisi kirjoittamani kaltainen tilanne. En vaan tiedä, että tarkoittiko ap sitä. Tarkoittiko?

Itseäni ei haittaisi sisarukset perinnönjaossa - kun nyt edes olis niitä sisaruksia. Eniten harmittais varmaan se, että jos esim. isälläni olisi ollut lapsia, joiden olemassaolosta en olisi tiennyt ja se selviäisi vasta perunkirjoituksessa. Sekään tuskin on kovin tavatonta.

Ongelma tämäkin. Meitä on kolme sisarusta ja vanhemmillamme omakotitalon lisäksi kolme kesämökkiä ja kaksi metsäpalstaa. Lisäksi perimme aikanaan lapsettoman tätimme jolla myös omakotitalo ja mökki. Miehellä yksi sisko ja vanhemmilla omakotitalo ja mökki, sekä osuus suvun mökistä. Lisäksi perivät lapsettomat tätinsä ja setänsä joilla omien asuntojen lisäksi useita sijoitusasuntoja. Olin vähän aikaa sitten auttamassa isotätini asunnon, siis kerrostalokolmion, tyhjennyksessä ja myynnissä, sekä perinnönjaossa (itse en perinyt mitään) ja näen jo nyt painajaisia noista tulevista tyhjennyksistä ja jaoista. Ihan hirveää hommaa ulkopuolisellekin, saati kun samalla suret menetettyä läheistä.

Luultavasti nuori vaimo haluaa rahaa myös poltettavan korkeaan elintasoon, sillä ei kukaan vanhaan köyhään tai kitupiikkiin rakastu. Ja miestä kiihottaa kun tällä kertaa on varaa ostaa vain parasta rakkaimmalle + nyytille. Pahimmillaan aletaan syödä säästöjä ja ottaa uudelleen velkaa.

Hankkikaa omat omaisuutenne ja lopettakaa se ininä. Vanhempanne on nähneet vaivaa ja tehneet työtä omaisuutensa haalimisen eteen - muttei näköjään panostaneet kasvatukseen...

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:16"]

Ai tarkoitatko, että minua harmittaisi se, ettei lapsilleni jää talostani juuri mitään?

Ei harmita. Tämä on minun omaisuuttani. Lapset voivat hankkia omansa. Yhteisenä mökkinä voivat toki käyttää, jos sellainen on mukavaa.

[/quote]

minulle on kunnia asia, että myös minä jätän lapsilleni kunniallisen perinnön, mielestäni jokaisen vanhemman velvollisuus on huolehtia jälkikasvun hyvinvoinnista, näin suku vaurastuu, kun jokainen sukupolvi jättää perinnön, sillon suvunjatkajien elämänlaatu paranee kun tietävät että jossain vaiheessa saavat sen perinnön sitten. jokainen perilliseni tulee saamaan asunnon verran perintöä, minäkin sain ja siksi on helppoa järjestää asiat niin että lapsenikin saavat.

[/quote]

Miten se niiden elämänlaatu paranee jos se saatu perintö pitää säilyttää ja siirtää seuraavalle sukupolvelle perintönä? Ei yhtään mitenkään, pikemminkin huononee kun pitää säästää ja säästää yhä lisää perintöjä ja miettiä että montako lasta voi tehdä jotta heille saa jätettyä tarpeeksi perintöä.

Perintöä nekin on saaneet. Esim. suurin osa kesämökeistä on perintömaille rakennettuja. Eikä tyhjiä ostettavia rantoja enää edes ole.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 20:44"]

Hankkikaa omat omaisuutenne ja lopettakaa se ininä. Vanhempanne on nähneet vaivaa ja tehneet työtä omaisuutensa haalimisen eteen - muttei näköjään panostaneet kasvatukseen...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:16"]

Ai tarkoitatko, että minua harmittaisi se, ettei lapsilleni jää talostani juuri mitään?

Ei harmita. Tämä on minun omaisuuttani. Lapset voivat hankkia omansa. Yhteisenä mökkinä voivat toki käyttää, jos sellainen on mukavaa.

[/quote]

minulle on kunnia asia, että myös minä jätän lapsilleni kunniallisen perinnön, mielestäni jokaisen vanhemman velvollisuus on huolehtia jälkikasvun hyvinvoinnista, näin suku vaurastuu, kun jokainen sukupolvi jättää perinnön, sillon suvunjatkajien elämänlaatu paranee kun tietävät että jossain vaiheessa saavat sen perinnön sitten. jokainen perilliseni tulee saamaan asunnon verran perintöä, minäkin sain ja siksi on helppoa järjestää asiat niin että lapsenikin saavat.

[/quote]

Miten se niiden elämänlaatu paranee jos se saatu perintö pitää säilyttää ja siirtää seuraavalle sukupolvelle perintönä? Ei yhtään mitenkään, pikemminkin huononee kun pitää säästää ja säästää yhä lisää perintöjä ja miettiä että montako lasta voi tehdä jotta heille saa jätettyä tarpeeksi perintöä.

[/quote]

Katsos kun raha tulee rahan luo. Harva vain istuu omaisuuden päällä tekemättä sillä mitään tuottavaa.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:16"]

Ai tarkoitatko, että minua harmittaisi se, ettei lapsilleni jää talostani juuri mitään?

Ei harmita. Tämä on minun omaisuuttani. Lapset voivat hankkia omansa. Yhteisenä mökkinä voivat toki käyttää, jos sellainen on mukavaa.

[/quote]

Itse olen kyllä sen veran vanhan kansan ihminen, että haluan, että ainokaisemme ei jää puille paljaille. Avustamme nyt häntä opiskeluaikana (pitkä yliopisto-opiskelu, nyt alussa), jotta ei tarvitse mennä lainaluukulle. Ja olen ajatellut, jos vain mahdollista, antaa hänelle pesämunan asunnon ostoa varten lähivuosina. Tämä tarkoittaa arjessa sitä, että olen säästeliäs, enkä aseta itseäni etusjialle. Olen onnellinen, kun voi auttaa lastani. Lisää lapsia eikä sisarpuolia meille tule. Helppoa on!

Miksi ne "kakkoskierroksen" lapset ovat yhtään huonompia? Entä tilanne missä mies saanut vahinkolapsen naisen kanssa lyhyessä suhteessa ja eron jälkeen löytynyt se oikea jonka kanssa mennään naimisiin. Pitäisikö sen yhden vahingon takia jättää vaimon kanssa lapset hankkimatta, ettei perintö pienene?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 21:33"]

Miksi ne "kakkoskierroksen" lapset ovat yhtään huonompia? Entä tilanne missä mies saanut vahinkolapsen naisen kanssa lyhyessä suhteessa ja eron jälkeen löytynyt se oikea jonka kanssa mennään naimisiin. Pitäisikö sen yhden vahingon takia jättää vaimon kanssa lapset hankkimatta, ettei perintö pienene?

[/quote]

No tietenkin. Kannattaisi huolehtia ehkäisystä ettei tule tuollaisia vahinkolapsia.

Isäni jäi leskeksi ja meni uudestaan naimisiin. Minä olen niitä kakkossarjan lapsia. Isällä meni kaikki rahat ryyppäämiseen ja vasta kun äiti osti itsenäisesti perheelle asunnon, alkoi isälläkin jäädä jotain säästöön. Myöhemmin vanhempani tekivät yksipuolisen avioehdon, jolla suljettiin isän oikeus äidin omaisuuteen ja kyllä niitä isän vanhempia lapsia siellä perunkirjoituksessa harmitti, kun tämä tuli heille yllätyksenä.

Eli joo, kyllä niitä ekan kierroksen lapsia voi harmittaa.

Mua kans

Mua harmittaa kaikki.

Toivottovasti miehen lapsi ei joskus harmita. miehellä on lapsia aiemmasta liitosta, jo aikuisia ja ihan hyvin pärjäävä. Toivottavasti eivät odota perintöjä. Mä olen meistä se jolla on jonkun verran rahaa, mies oli tyhjätasku ( entinen yrittäjä, joka joutui laittamaan firman kiinni). Yhteinen lapsemme perii mut, meillä avioehto.

Kyllä mä eron sattuessa toivoisin, ettei miehelle enää siunaantuisi lapsia kenenkään kanssa. En nyt mitään perinnönkään jakajaa toivoisi, mutta ennen kaikkea en haluaisi isän rakkauden jakajaa.

Meidän lapset on hankittu juuri siinä tyypillisessä ruuhkavuosivaiheessa: on kiirettä, on asuntolainaa, on säästetty kaikessa missä voitu, pitää paiskiä töitä, on vielä intoa omiin harrastuksiinkin. Jos mies saisikin 40-50-vuotiaana uusia vauvoja, nämä saisivat kaiken hopeatarjottimella ja paljon läsnäolevamman isän, joka ehkä kokisi pienokaiset tällä kertaa upeaksi nuoruudenlähteeksi. Se harmittaisi minua eniten, lasten puolesta.

Lisäksi harmittaisi se, että mies ei halunnut meille enää lisää lapsia missään nimessä nyt, kun minä siihen vielä olisin kyennyt. Kyllä kokisin aikamoista katkeruutta, kun sitten muutaman vuoden päästä lapsiperhe-elämä taas kelpaisikin miehelle, vaikka minulta sitä aikoinaan rajoitettiinkin.

No jos se ei halunnut sinun kanssa siksi, että teillä meni huonosti? Mun mies oli aluksi sitä mieltä, että ei halua enää lapsia. Mutta sitten onneksi mieli muuttui. Ei se rakkaus ole mikään kakku, kyllä sitä riittää. Liäskis olet sitä mieltä että uudet lapset veisi miehesi rakkautta aiemmilta lapsilta, mutta samaan aikaan syytät siitä, etti sun kanssa halunnut enää lapsia? Siis niille olisi sit kuitenkin rittänyt rakkautta?

Toki varmaan midän yhteinen on saanut enmmän isänsä aikaa, mutta toki syynä on että me asumme yhdessä, ja minä olen ollut paljon töiden takia poissa kotoa. Mies on saanut toteuttaa isyyttään nyt ihan haluamallaan tavalla, ei pelkkänä epäluotettuna apulaisena.  

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:14"]

Eikö muita?

Jopa tavallisesta okt:sta on paljon perittävää 2-3 lapselle, mutta jos lopulta perillisiä onkin 5-6 niin...

[/quote]

Säälitkö myös niitä joilla on ihan siitä samasta avioliitosta 6 lasta? Yhtä pieneksihän se okt pitää silloinkin jakaa. Mitä se uusikuvio tähän liittyy. lapsiluvustahan tuossa on kyse. Et halua että ihmiset tekevät enemmän kuin 2-3 lasta.

Mielenkiintoisia asenteita täällä AV:lla. Paljon on väännetty kättä siitä, "saako" aikuinen ihminen ottaa vastaan rahallista apua varakkailta (lainat maksettu jne) vanhemmiltaan. Se tuomitaan laajasti, mutta nyt sitten kuitenkin toitotetaan, että perintöä pitää lapsille jättää.

Minusta on ihan jees, että jokainen käyttää oman omaisuutensa niinkuin tahtoo (toki myönnän että jos on vanhaa rahaa joka on kulkenut suvussa pitkään on se ehkä hieman moraalitonta hassata kaikki omaan hupiinsa, mutta jos puhutaan nyt suht normaalituloisista ihmisistä). Jos kuitenkin vanhempieni omaisuus minua jollain tavalla hyödyttäisi, niin mielummin heidän eläessään kun meilläkin on tiukkaa, pienet lapset ym. Ei se enää silloin lämmitä, kun he kuolevat toivottavasti niin vanhoina että meilläkin jo lapset isoja ja ne lainat maksettu.

Mun mielestä rahaa paljon arvokkaampaa pääomaa on kasvattaa lapset järjestämään asiansa ja huolehtimaan itse itselleen sellaisen elintason, jossa aikuisena haluavat elää.