Haluaisin miehen, joka...

olisi intohimoinen, mutta ei renttu. Ulkoisesti miehekäs, eli pitkä ja leveäharteinen. Puolustaisi minua sekä henkisesti, että tarvittaessa fyysisesti. Haluaisin miehen, joka pystyisi olemaan pelkästään minun kanssani. Miehen, joka näkisi minut juuri sinä oikeana, eikä vain sellaisena, johon on pakko tyytyä, kun muuta ei saa. Sellaisen, jonka seurassa saan päästää pahimmatkin aivopierut ilmoille, ja saisin olla surullinen tai vihainen, jos tuntuu siltä.

Vaadinko liikaa? Totta kai. Tässä vaiheessa kun yleensä kysytään, että mitä minulla on sitten tarjottavana? Naisellinen ulkomuoto, upeaa seksiä, ruoanlaittotaito, isot rinnat, hyvä perse? Ulkomuotoni on ala-arvoinen, edes naisellisuus ei täyty (eli en "saisi" vaatia myöskään mieheltä miehekästä ulkonäköä). Voin tarjota vain uskollisuutta, rakkautta joka hyväksyy ihmisen virheet, hellyyttä, kumppanuutta... Ja kuka mies näitä arvostaa ylitse ulkonäön? Niinpä.

Tässä yksi aivopieru, olkaa hyvät.