Mitä sitä ikinä osaa sanoa saattohoitoon päässeelle ihmiselle?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:27"]
Pelottaa, itkettää
[/quote] No ala nyt ainakaan sinne mene itkemaan ja pelkaamaan pahennat vaan ihmisen oloa. Jos et voi olla normaalisti ihmisiksi, jata menematta.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:30"]
Ehkä sun ei tartte sanoa niin paljon. Voit sanoa, että et tiedä mitä sanoisit ja että itkettää. Kysy mitä ajatuksia sillä kuolevalla ihmisellä on. Hänellä on meneillään prosessi josta voi oppiakin paljon. Tai jos hän ei jaksa puhua, niin kysy onko ok jos vain olet siinä hänen seuranaan.
[/quote]
No tuo kokemuksesta oppiminen on kyllä vihonviimeinen repliikki!
Eipä siinä muuta enää ole jäljellä kuin toivotella hyvää matkaa.
No eihän sitä tartte sanoa. Pointti on se, että tärkeintä olis kuunnella, ei puhua jotain jonninjoutavaa jos ei tiedä mitä sanoa. Todellakin jos joku kohtaa tulevan kuolemansa rehellisesti, se laittaa asiat oikeisiin mittakaavoihin ja siitä voi oppia. Ei toki tarvitse sanoa mitään pöllöä kuten "kerro miltä morfiinipöllyssä oleminen tuntuu".
Kysy hänen voinnistaann, tunteistaan ja mitä voisit tehdä hänen puolestaan.
Kerro miten tärkeä tämä ihminen on, sano, että tulee ikävä ja pyydä anteeki jos on jotain pyydettävää.. Voit myös kertoa jotain muistoja jota teillä on yhdessä.
En tiedä. Mutta vanhemman tyttäreni paras kaveri (15 v), selvisi siitä äitinsä kuollessa, joten varmasti sinäkin.
Riippuu ihan ihmisestä. Toiset eivät hyväksy lähestyvää kuolemaa, eivätkä halua puhua siitä tai ajatella koko asiaa. Puhuvat mieluummin toipumisesta tai muista asioista vaikka tietävät kyllä että suunta on alaspäin.
toiset taas pelkäävät kuolemista vielä saattohoitovaiheessa ja hluavat puhua ja purkaa asiaa, käydä sitä läpi. Silloin on helpointa kuunnella.
on myös heitä, jotka ovat hyväksyneet kuoleman, toiset jopa odottavat sitä kun tietävät kipujen loppuvan. Henkilölle joka on sinut tilanteensa kanssa voi olla helppokin puhua vaikka tietää toisen kuolevan. Voi mustella menneitä iloisia asioita, pohtia jopa tulevia aikoja kun henkilö on kuollut. Toisille huumori on tärkeää vielä loppuvaiheessakin.
vinkkinä voin suositella että ole oma itsesi ja kerro miltä sinusta tuntuu ja etene tilanteen mukaan, mutta muista että saattohoidossakin on vielä elämää vaikka aika käykin vähiin.
Minun rakkaani halusi tietää miten minulla menee, muisteltiin menneitä, pyyhin otsalta hikikarpaloita, osoitin välittäväni, myös näytin surun...
Aika usein kuoleva haluaa puhua kuolemisesta, mutta omaiset eivät. Eli kuuntele ja anna tilaisuus puhua mistä tahansa. Ole se kenelle voi puhua, joka kuuntelee eikä hyssyttele tai väistele.
Pieni, hento ote - siinä kaikki. Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Dave Lindholmin sanoissa on voimaa. Riittää, että olet siinä. Ei tarvitse puhua, jos ei siltä tunnu.
Ehkä sun ei tartte sanoa niin paljon. Voit sanoa, että et tiedä mitä sanoisit ja että itkettää. Kysy mitä ajatuksia sillä kuolevalla ihmisellä on. Hänellä on meneillään prosessi josta voi oppiakin paljon. Tai jos hän ei jaksa puhua, niin kysy onko ok jos vain olet siinä hänen seuranaan.