Tekee ihan oikeesti mieli lähtee "karkuun"perhe-elämää

Teinin(15v) kanssa elämä ollut erittäin vaikeaa v.2017 ja lasun kautta ammattillinen tukihenkilö hänellä.Tutkimuksiin ei suostunut joten näillä mennään,ei suostu lääkekokeiluihin.Ainoa asia mikä arjessa muuttunut on ettei käy enää muiden päälle mutta tavarat saattavat edelleen saada osumaa.Haukkumiset ja ärtyneisyys 24/7.Ainoa asia mitä häneltä enää vaaditaan on lopettaa pelaaminen klo 22 (koska hiljaisuus alkaa ja pikkuveli menee nukkumaan)ja ettei ole väkivaltainen muita kohtaan.Kaikista muista "taisteluista" on päätetty luopua ja näin lasukin suosittelee.Luokalle jäi koska ei vain mennyt kouluun,ei saanut perhetyökään häntä menemään tai etäopiskelemaan keväällä.
Ei jaksa mennä kauppaan koska vaatteiden ulkonäkö ei nyt justiinsa miellytä.Kiroilua,haukkumista(huorittelut sun muut) kun en mene.Haluan että menee edes kauppaan kun muuten on VAIN kotona ja omassa huoneessaan pelaamassa tai puhelimella.
Huhuhh...jos eroaisimme kumpikaan meistä vanhemmista ei pärjäisi yksin hänen kanssaan eikä teini edes suostuisi vko/vko.Joten minne hän menisi??Nyt tuntuu liian usein että pitäs vaan lähtee menee ja jättää kaikki taakseen..asua yksin ja käydä töissä riittäisi hyvään elämään juuri nyt.
Mitä helvettiä tässä pitäs nyt tehdä...tiedän että sijoituskseen laittaisivat jos nyt sanoisimme ettemme jaksa enää mutta poika uhkailee itsemurhalla jos sellaiseen joutuisi...joo ja lasulla KAIKKI tiedossa mutta päätösvalta on täysin meillä.
Se siitä sitte....