Jäin yh 2 kk vauvan kanssa

Pakko sanoo tään verran, voi tulla raskaaksi MYÖS jos käyttää ehkäisyä pienempi mahd. silloin, mutta on mahdollisuus tulla. Joten sillä ei varmasti ole väliä miten on tullut raskaaksi ja miksi, pääasia on se, että päätti pitää lapsen. Joo koulut on kesken, mutta tulee se aika kun voi käydä koulut. 

Se että ihmiset sanoo, anna adoptioo ei lapsi muista jne. Tottahan se on lapsi ei muistais, mut ihmiset jotka näin sanoo, niillä ei varmaan oo omia lapsia ku on näin helppo sanoa " anna adoptioon" ? , Se, kun sä pidät sitä lasta sun sisällä 9 kk, se ensihetki ku saat sen sun käteen, se kun sä näät miten se pikkuhiljakseen kasvaa, voitko sanoa että haluut antaa adoptioon? ET TODELLAKAAN ! , se on helppo sanoo ku tehdä. 

Se, että mies on väkivaltainen, jokainen meistä on käyny tai käy läpi missä mies " väkivaltainen " , ja silloin AINA toivotaan vaan parasta, aina toivotaan se muuttuu ? Se ketkä antaa negatiivist palautet oikeest miettikää hetki omalta kannalta te ootte jo raskaana, mies väkivaltanen (silloin tällöin), ootte siinä tilanteessa ettei voi tehdä aborttia? Miettikää sitä, ja miettikää sitä hetkee ku te synnytätte ja saatte sen pienen vauvan syliin, sanokaa vielä että te ette tunne mitään ja antaisitte adoptoivaksi? Jos joku vastaa kyllä, sanon suoraa ei oo sydäntä.

- aj

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 09:59"]

Älä turhia murehdi. Oikean päätöksen teit, jos mies on väkivaltainen. Onneksi meillä on täällä se sosiaalihuolto- se on juuri tarkoitettu auttamaan kaltaisia tilanteita. Mielummin minä ainakin veroeuroja sinulle ja vauvallesi annan kun jollekkin tahallaan työttömänä loisivalle. Ei nykyään yh;ta katsella enää kieroon. 

Nauti vauvasta ja ajasta jonka saat hänen kanssaan nyt kotona viettää- kerkiät opiskella ja ravata myöhemmin töissä ihan riittävästi. Voimia muuttoon ja kaikkeen, jos sulla ei ole tukiverkkoa olemassa esim. sairastuessasi, niin muistathan että voit saada kunnan kotipalvelusta kodinhoitajan avuksesi, esim. kaupassa käyntiin yms.

Nuo tuollaiset adoptioon ehdottelijat ja muut jälkiviisaat voit jättää omaan lokeroonsa- sinne mappi ö;hön- he ovat katkeria moukkia jostain syystä, sivistymättömiä tynnyrissä kasvaneita (tai ehkä videoilla kasvatettuja.)

[/quote]

Onko sinusta sivistömyyttä osata esim. käyttää ehkäisyä. Ehkä nämä sinusta ehkä videoilla kasvatetut on kuitenkin kasvatettu vastuun kantoon, jotka ovat hankkineet ensin koulutuksen ja vakaan talouden, että pystyvät itse huolehtimaan omista valinnoistaan ettei maailma kaadu siihen, jos joutuu ottamaan myös yksin sen vastuun.

Tai, että he ovat malttaneet seurustella riittävän pitkään eivätkä ole parikymppisinä hypänneet kohti tuntematonta, kun se on niin jännää leikkiä kotia puolitutun macho-miehen kanssa, vailla mitään todellista vastuuta itsestään...Äidin helmoista, nyrkin ja hellan väliin koti arestiin.

Pitäisikö kuitenkin itsenäistyä ensin ja sitten vasta perustaa se perhe, kun pystyy ihan itse kantamaan itsestään vastuun eikä laskea omaa tulevaisuuttaan toisen varaan. Sama pätee myös mieheen, ei kai kukaan parikymppinen voi olla niin sinisilmäinen, että parikymmisestä sällistä on isyyteen...

[/quote]Vaikutat tosiaan sivistymättömältä, et edes ymmärtänyt mikä tuon kirjoituksen pointti oli(:

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 09:58"]

Voi kyynel ja lässyn lässyn...Kukakohan typistäisi naisen lapsen asemaan ellei nainen itse. Olkaa nyt kaikki empaattinen olkapää edellä...Aikuinen ihminen on joutunut itse vastuuseen omista arvovalinnoistaan.

Olet onnekas voit nyt käyttää yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä kaikkiin ongelmiisi. Kaikkea hyvää empatiaa ja sympatiaa sinulle!

Joo...Itsestäni sen verran, että jäin itse yksinhuoltajaksi 1,5 v. ja 2 kk kanssa 23 vuotiaana vuonna -98 ja valmistuin DI...älä ihan oikeasti hyvä aikuinen ihminen lähde tuolle lässyn lässyn olen sitä ja tätä, kun olen nuorin yksinhuoltaja äiti...Sillä sitä saa mitä tilaa...

[/quote]Mistä noita katkeria tilittäjiä aina riittää?

Kyllä te selviätte! Teit viisaan ratkaisun kun katkaisit suhteen ja viet itsesi ja vauvasi turvaan. Toivottavasti olet dokumentoinut pahoinpitelyt tai tehnyt rikosilmoituksen, niistä on varmasti hyötyä jos mies alkaa hankalaksi myöhemmin. Kaikkea hyvää teille!

Joo tein rikosilmoituksen.. 

Ja joo olette osa oikeassa, olisi pitänyt opiskella ja mennä töihin sen jälkeen vasta hankkia lapsia, mutta tulin raskaaksi ennen kaikkea tätä enkä sille voi mitään. En kadu yhtään että tein lapsen. Rakastan lasta ylikaiken kuten olen jo sanonut.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:28"]

Joo tein rikosilmoituksen.. 

Ja joo olette osa oikeassa, olisi pitänyt opiskella ja mennä töihin sen jälkeen vasta hankkia lapsia, mutta tulin raskaaksi ennen kaikkea tätä enkä sille voi mitään. En kadu yhtään että tein lapsen. Rakastan lasta ylikaiken kuten olen jo sanonut.

[/quote]

Miksi puolustelet omia heikkouksiasi?! Ja mitä haet tällä avauksella. Jokainen lapsi ansaitsee itseää arvostavan äidin, eikä epävarmaa pikkutyttöä, joka hakee tälläisellä aloituksella sympatiaa keskustelupalstoilta. Tyttökaverit on sitä varten.

Olet tehnyt rohkean itsenäisen ratkaisun ja ottanut vastuun itsestäsi ja lapsestasi, mutta on todella säälittävää ja surullista, että halveksit itseäsi ja samalla kaikkia muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Ei aikuinen enää tarvitse kädestä pitäjää ja olkapäälle taputtajaa.

Nauti parhaasi mukaan vauvavuodesta sillä se menee niin nopeasti ja sen jälkeen keskityt opiskelemaan, on tärkeää että opit arvostamaan itseäsi ja olet ylpeä saavutuksistasi niin voit pikkuhiljaa alkaa rakentaa vahvaa itsetuntoa joka on ehkä suurin lahja jonka itselleen voi antaa.

Kaikki tekevät virheitä ja aika usein ne ovat juuri nuo katastrofiilista tuntuvat virheet jotka sysäävät meitä eteenpäin elämässä.

Toivon sinulle tsemppiä ja rohkeutta tulevaan. Toivottavasti sinulla on perhe ja ystäviä jotka tukevat ja auttavat arjessa.

Ap, pidä kiinni opiskelupaikastasi ja tee opinnot loppuun heti kun jaksat. Omat päämäärät auttavat jaksamaan myös lapsen kanssa.

Kuulostat vastuuntuntoiselta nuorelta naiselta ja pärjäät varmasti vaikka rankalta tuntuu.

Et ole mikään pummi, kasvatat uutta kansalaista tähän maahan ja aikeissasi on hankkia ammatti. Sinulla on se tärkein: rakkaus omaan lapseen.

En ainakaan halveksu ihmistä, joka koittaa saada lapselleen turvallisen ja parhaan ympäristön. Jatkat opiskeluita ja valmistut, saat töitä jne. Kyllä se siitä. Pidä huoli, että lapsen isä ei ole väkivaltainen lasta kohtaan, jos on tapaamisoikeus.

 Ensinnäkin, kaikki jotka omasta tahdostaan harrastavat seksiä ennen kuin hankkivat vakaan ympäristön ja talouden, ottavat tietoisen riskin. Ainoa 100% varma ehkäisykeino on selibaatti ja varmistaa 24/7, ettei ole mahdollisuutta tulla raiskatuksi. Mieti nyt ap, miltä seuraava tämän valossa kuulostaa: "mutku mä osaan käyttää ehkäisyä..."? Niinpä. Mutkumutku ja lässynlässyn. Nuo ihmiset kyllä mielellään ottavat riskejä silloinkin kun ei kannattaisi, mutta jos siitä seuraisi raskaus he tekisivät abortin tai adoption kaikessa hiljaisuudessa - mihin heillä toki tässä maassa on oikeus. Tässä maassa on myös oikeus kantaa vastuu teoistaan ja saada siihen apua, ja sinä valitsit sen vaihtoehdon. Sinä et ole tehnyt mitään kiellettyä, ja moni järkevä ihminen tajuaa tästä syystä jopa arvostaa sinua.

 Ei kukaan tietoisesti päätä ryhtyä suhteeseen väkivaltaisen ihmisen kanssa, tuskin sinäkään. Kukaan ei myöskään ole koskaan palannut menneisyyteen korjaamaan virheitään. Jos et pärjäisi, olisit jäänyt miehen hakattavaksi. Se, että erosit ja teit rikosilmoituksen, osoittaa että osaat huolehtia itsestäsi ja lapsestasi.

 Sama pätee taloudelliseen tilanteeseen. Avun saaminen nyt on edellytys sille, että pärjäät omillasi tulevaisuudessa. Sinä kun et käytä tukia lorvimiseen, vaan lapsesi hoitoon ja opiskeluun. Jos osoitat jatkossakin teoillasi kantavasi vastuusi lapsestasi, pärjäät kyllä ihan riippumatta siitä, mitä mieltä kukin on nuoresta tukien varassa elävästä yh:sta. Sillä kun ei ole niin mitään konkreettista merkitystä sinun elämääsi.

Kyllä elämä kantaa. Tsemppiä sinulle. Olen itse viiden lapsen yh. Nuorimmainen ei ollut vielä syntynyt kun erosimme. Uskon että uusi elämän vaihe pelottaa mutta uskalla pyytää kiperissä tilantessa apua. Uskon että varmasti rakastat lastasi ja voimaannutatta yhdessä toisianne.

Moikka, nyt on vuosi mennyt ja asumme edelleen pojan kanssa kahdestaan. Olen käynyt melkein lukion loppuun. Isä tapaa pojan melkein päivittäin ja olen onnellinen tällä hetkellä. Vuosi sitten kaikki tuntui ihan kauhealta, mutta nyt suunta on vaan eteenpäin :-)

Ap

Olen saanut esikoisesi saman ikäisenä ja niin ovat monet muutkin, monet vielä nuorempina. Olin myös yh ja opiskelija ja kaikki meni hyvin. Valmistuin ammattiin, sain töitä ja selvisin sekä suuresta opintolainasta että asuntovelasta. Lapseni on jo aikuinen ja opiskelemassa. En ymmärrä miksi niin monet ovat sitä mieltä että lapsia saisi saada vasta sitten kun se biologisesti alkaa olla, jos ei myöhäistä, niin ainakin vaikeampaa. Nuoruudesta on paljon hyötyäkin äitiydessä: jaksaa paremmin, on joustavampi, muistaa monia kivoja lapsuuden leikkejä. Olen niin paljon nähnyt iäkkäämpänä lapsensa saneita äitejä ja aina vain joudun ihmettelemään sitä heidän asennettaan siihen pienokaiseen kun kaikki on niin raskasta ja vaikeaa ja lähes mahdotonta kun lapsi on sekoittanut koko elämän ja sitten puolison kanssa tapellaan joka paikassa (ihan julkisesti) siitä kumman täytyy uhrautua hoitamaan milloinkin sitä niin kovalla työllä saatua lasta. 

Onnea sinulle, kyllä sinä pärjäät!

Isä ei oo väkivaltainen lapselle vaan ainoastaan minulle, joten luultavasti isä saa myös tapaamis oikeuden

-ap

Hei ap!

 Mä jäin yksin n. 6 kk ikäisen vauvan kanssa, ollessani 19v. Koulut olivat kesken, lapsen isää ei kiinnostanut lapsi, eikä kiinnosta se lapsi vieläkään. Lapseni täyttää tänä vuonna 3v. Se aika, mitä oltiin lapsen syntymän jälkeen yhdessä, olin jo käytännössä katsoen yksinhuoltaja. Minä hoidin vauvan, minä hoidin kodin yms. Mies tuli ja meni miten tahtoi, useimmiten humalassa. Silloin kun riideltiin, mies kävi käsiksi. Lopulta potkaisin hänet pihalle ja samalla lupasin lapselleni, ettei hänen koskaan enää ikinä tarvitse kuulla, kun riidellään eikä tarvitse nähdä äidin kyyneleitä.

   Lapsen isä uskotteli minulle, etten ikinä saisi koulua loppuun käytyä.

   Nyt asun eri paikkakunnalla, olen käynyt kouluni loppuun, tein töitä koulun ohella muutaman tunnin viikossa. Olen löytänyt kunnon miehen, olemme menossa naimisiin. Mieheni pitää esikoistani omanaan, hän rakastaa tätä ja leikkii tämän kanssa. Olen ollut töissä, jäänyt äitiyslomalle ja saanut kaksoset. Tämä kaikki on tapahtunut ilman sosiaalihuollon avustuksia, pienillä tuloilla koulusta valmistumiseen asti. Senttiä venytettiin yksin lapsen kanssa ollessa ja paljon.

   Sinun ei pidäkään katua, että olet saanut lapsen. Lapsi on parasta, mitä olet saanut! Nauti vauva-ajasta ja käy koulusi loppuun! :)

Joo minun nykyinen ex-mies myös uskottel e että en saa ikinä koulua käyty. Jos on vaan motivaatio opiskella ja saada hyvä työpaikka niin kyllä pysty mihin vaan.

Ennen raskautta tein kyllä aina töitä koulun ohessa, joten tiedän mitä on se työnteko:-)

-AP

Ja vielä ap..

Kun kuuntelee tommosia tarinoita kun edellinen kertoi niin heti ajattele voi vitsi En ole ainut ja että joskus minäkin ehkä löydän ihanan miehen joka pitää minua hyvänä