Muita jotka yrittäneet laihtua mutta tyytyneet vain sitten itseensä?

Onnittelut. Tulet päätöksesi johdosta viettämään mukavan kesän. Olen tehnyt samoin kun kyllästyin mahamakkaroiden laskemiseen ja tajusin ettei se johda toivottuun loputulokseen. Nyt, pari vuotta myöhemmin olen saanut kerättyä henkisiä ja fyysisiä voimia sekä motivaatiota muutaman kilon pudotukseen ja ilolla hankkinut uudet, pienemmät kesähousut. Väkisin vääntämällä ei tullut mitään. Rennon tekemisen kautta kilot karisevat tasaiseen tahtiin, mutta eivät saa pääosaa elämässä.  Ensin minun oli vain opittava olemaan itselleni armollinen ja hyväksymään itseni, kaikkine vikoineni. Toivon totisesti, että muistan saamani "opetuksen" vielä pitkään.

Vietä elämäsi kesä ja nauti!

Ei se mahamakkaroiden laskeminen välttämättä laihtumiseen lopu. Joten: enjoy. :)

Minulla kävin niin että kun hyväksyin painoni, niin seuraavksi laihdutinkin normaalipainoon.

Syksyllä 2010 BMI oli yli 33 ja vaatekomeroa siivotessa heittelin KAIKKI liian pienet vaatteet vaatekeräykseen. Hyväksyin kokoni ja sen että pieneksi käyneille vaateille ei enää ole käyttyöä.

Lokakuussa 2010 jouduin lomautetuksi ja eräänä aamuna olikin yllinkyllin aikaa, koska ei tarvinnut lähteä töihin. Päätin tehdän elämäntaparemontin ja vuotta myöhemmin painoin 27kg vähemmän ja BMI oli 24.

Minä olen ollut lapsesta asti ylipainoinen ja kärsinyt siitä kovasti. Suhteeni ruokaan ja itseeni oli epäterve, johtuen aika pitkälle siitä, etten kolmevuotiaasta lähtien ole voinut syödä yhtään mitään ilman perheenjäsenten tai koulukavereiden kommentointia.

20-vuotiaana päätin, etten vaan voi elää elämääni tuntien hirveää syyllisyyttä kaikesta mitä olen ja mitä syön, psyyke ei enää kestä sitä. Päätin etten ikinä enää laihduta. Olen siitä lähtien keskittynyt siihen, että elän ja syön terveellisesti, ja olen ollut paljon onnellisempi. Paino on vaihdellut ainoastaan raskauksien vuoksi, mikä on minulle aika hyvä saavutus. Edelleenkään en ikinä tule laihduttamaan.

Joten onnea ap valitsemallasi tiellä, tärkeintä on että olet terve ja keskityt kaikkeen siihen hyvään mitä elämässä on. :) 

Kiitoksia hirmusesti kaikille! :) kiva että on muitakin jotka ajattelevat ihan samalla tavalla.

Hyvää kesää teillekkin!

ap.

Täällä yksi laihduttelusta luopunut. Lihoin ikävälilloä 29-31 20 kg. Tätä sitten aloin laihduttaa, mutta päädyin jojoilukierteeseen jossa olin joko ajan joko tiukalla dieetillä tai sitten ahmein. Elämänlaatu oli tosi huono ja koko ajattelu ja elämä pyöri painon ympärillä. Kaiken pahan lisäksi, huolimatta siitä että dieettasin vähän väliä, kokonaispainokäyrä oli dieettejä seuraavan ahminnan takia nouseva, niin että 38-vuotiaana totesin painavani jo 83 kg kun 29-vuotiaana painoin 48 kg. 

Tuossa vaiheessa päätin että ei tässä ole mitään järkeä, kuluttaa koko elämäänsä laihdutteluun, joka ei edes toimi eli paino ei pysyvästi putoa. Olin koittanut niin Nutrilettit, karppauksen, Painonvartijat, sitruunamehu-vaahterasiirappipaastot, Zonen eli menetelmän vaihtokaan ei auttanut. Totesin että minusta oli käytännössä tullut ahmimishäiriöinen ja siksi en hallinnut dieettejä seuraavia ahmimisiani. Päätin lopettaa koko laihdutusyritykset ja syödä niin kuin haluan, ilman itsekuria. Uskoin näin lihovani ainakin 100-kiloiseksi, mutta nyt vuosi laihdutuksen lopettamispäätöksen jälkeen painan 11 kg vähemmän! Ahmimishimot on kadonneet kun en enää kiusaa kroppaani dieeteillä.

Jos 168 senttinen painaa 76 kiloa niin ei se ole enää "lievä ylipaino". Kamalaa, jos jo parikymppinen päästää itsensä tuollaiseen kuntoon - miltä kuvittelet näyttäväsi 10 vuoden päästä?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:20"]

Jos 168 senttinen painaa 76 kiloa niin ei se ole enää "lievä ylipaino". Kamalaa, jos jo parikymppinen päästää itsensä tuollaiseen kuntoon - miltä kuvittelet näyttäväsi 10 vuoden päästä?

[/quote]

Painoindeksi noilla mitoilla on 26,9 eli tosiaan vain lievä ylipaino. 

5->7; myös minulle kävi, kuten sinulle, eli kaikki himot ruuan suhteen ovat hävinneet sen jälkeen, kun lakkasin laihduttamasta. Ei ole makeanhimoa, ei ahmimista, ei stressiin syömistä jne. Kyse ei siis ole pelkästään psyykkisestä ilmiöstä, vaan siitä, että koska osaan nykyään tulkita kehoani, ja syödä kun on nälkä ja syödä riittävästi niin ettei enää ole nälkä, ei verensokeri pääse heilahtelemaan.

5