mikä on äitiydessä parasta

Kun iltaisin käy katsomassa nukkuvia lapsia ennen kuin itse menee nukkumaan. Kun yöllä kääntää kylkeä ja hautaa pään kuopuksen pehmeään tukkaan. Kun lapsi tulee syliin ja kietoo kädetä kaulaan kertoen rakastavansa minua. Kun tuudittaa vauvaa nukkumaan ja miettii, että mikään ei koskaan saa vahingoittaa tai satuttaa tätä lasta, että suojelen häntä kaikella voimallani. Kun näen kaikki kolme lastani leikkimässä ja nauramassa yhdessä. Kun luen iltasatua ja matkitaan eri eläimiä ja kaikki nauramme kippurassa. 

Niitä hetkiä on paljon. Vastapainoksi on myös paljon niitä hetkiä, jotka vievät voimat. Parisuhteessa yleensä ajatellaan, että jos positiivisiä asioita on enemmän kuin negatiivisiä parisuhde jatkuu. Lasten kanssa ajattelen niin, että ne positiiviset hetket ovat niin mahtavia ja läpeensä onnellisia, että ne kallistavat vaakakuppia todella paljon.

Ei tää äitiys nyt mun mielestä niin kamalan raskasta ole. Enemmän antaa kun ottaa. Välillä on hetkiä kun toivoisi et sais olla rauhassa, mut silloin yleensä otan hetken itselleni esim.kun mies tulee töistä menen lenkille, leffaan, ystävän luokse tms. Ja kun päivä on yhtä kiukkua, ajattelen että huomenna parempi päivä tai et lapset kasvaa. Yleensä meillä on mukavia juttuja lasten kanssa enkä vaihtaisi tätä arkea lapsettomaan.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 22:14"]

Ei tää äitiys nyt mun mielestä niin kamalan raskasta ole. Enemmän antaa kun ottaa. Välillä on hetkiä kun toivoisi et sais olla rauhassa, mut silloin yleensä otan hetken itselleni esim.kun mies tulee töistä menen lenkille, leffaan, ystävän luokse tms. Ja kun päivä on yhtä kiukkua, ajattelen että huomenna parempi päivä tai et lapset kasvaa. Yleensä meillä on mukavia juttuja lasten kanssa enkä vaihtaisi tätä arkea lapsettomaan.

[/quote]

Itse taas myönnän, että lasten kanssa on todella rankkaa. Välillä mietin, mitä oikein tuli tehtyä. Salaa haaveilen millaista elämä olisi ilman lapsia. Tähän vaikuttaa varmasti se, että meillä on monta lasta pienillä ikäeroilla eikä tukiverkkoa juuri ole eli emme saa lapsia hoitoon, vaikka itse olisin 39-asteen kuumeessa ja mies työmatkalla. Siltikään en vaihtaisi lapsiani mihinkään. He tuovat elämääni niin paljon sellaista syvää onnea, jota on vaikea, jopa mahdotonta, kuvat lapsettomalle ihmiselle. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 22:14"]

Ei tää äitiys nyt mun mielestä niin kamalan raskasta ole. Enemmän antaa kun ottaa. Välillä on hetkiä kun toivoisi et sais olla rauhassa, mut silloin yleensä otan hetken itselleni esim.kun mies tulee töistä menen lenkille, leffaan, ystävän luokse tms. Ja kun päivä on yhtä kiukkua, ajattelen että huomenna parempi päivä tai et lapset kasvaa. Yleensä meillä on mukavia juttuja lasten kanssa enkä vaihtaisi tätä arkea lapsettomaan.

[/quote]

ei kait kukaan haluaisi luopua lapsistaan

harmi kun ette pysty kertomaan onnestanne ilman että haluatte verrata tilannetta lapsettomuuteen, kysyin vain koska halusin kuulla teidän onnestanne.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 22:23"]

harmi kun ette pysty kertomaan onnestanne ilman että haluatte verrata tilannetta lapsettomuuteen, kysyin vain koska halusin kuulla teidän onnestanne.

[/quote]

En ymmärrä kommenttiasi. Miten niin vertaamme lapsettomuuteen? Jos sanomme, että emme mistään hinnasta luopuisi lapsistamme, missä kohta siinä vertaamme itseämme lapsettomiin? Tarkoitus on vain korostaa, että vanhemmuuden raskaudesta huolimatta, lapset antaa enemmän kuin ottaa, että heitä rakastaa enemmän kuin rakasti _omaa_ lapsetonta elämäänsä.

Se kun lapsi luottaa ja pystyy itse olemaan sen luottamuksen arvoinen. Kaikki ne asiat, joita lapsen kautta oppii. Ja tietysti se kun lapselle/lapsen kanssa saa nauraa niin paljon

Mä saan voimaa silloin kun pidän lasta sylissäni kun hän on juuri nukahtamaisillaan. Ja ne hetket jolloin tajuaa olevansa heille tosiaankin joku sellainen, johon he luottavat ja rakastavat ja jonka puoleen käännytään surun tullen. Tunnen olevani tarpeellinen edes jollekin? Se antaa voimaa jaksaa aina seuraavaan päivään ja seuraavat kiukuttelut, rahavaikeudet.

esimerkiksi tänään 4kk tyttäreni sai vahingossa perhekerhossa ensimmäisen kolhun kesken leikkien kun kaverin leikkiauto kolahti päähän. Tuli ihan mielettömän voimakas ja hyvä olo, kun hän rauhoittui nopeasti syliini, katsoi minuun niillä kyyneleisillä silmillään ja hamusi tosi varovaisesti rintaa. Se on vaan sellainen järjettömän voimakas fiilis, että haluan suojella, haluan lohduttaa, haluan tehdä kaikkeni että lapsillani olisi hyvä olla.

Tänään teini-ikäiset tyttäreni leipoivat mokkapaloja ja keittiö täyttyi kikatuksesta ja nuoresta energiasta. Minä istuin sohvalla muka lukemassa, kuuntelin tyttöjen juttuja ja niin nautin siitä, että minulla on ympärillä nämä nuoret ihanat ihmiset.

Eilen 8v kuopus selitti, miten koulun välitunneilla pitää toimia ja totesi lopuksi, että koululaisena on kyllä noudatettava kummallisia sääntöjä. Nämä kaikki lasten oivallukset yhteiskunnasta ja muista ihmisistä on mahtavia. Kukaan aikuinen ei osaa ajatella yhtä laajasti kuin pieni lapsi.

Kun istumme syömässä paikki lapset ja aikuiset ja näen miten lapset välittävät toisitaan ja kuuntelevat toisiaan , olen valtavan ylpeä heistä ja myös itsestäni.

Kahden pienimmän kanssa käymme kerran viikossa uimassa , minä uin 30min rataa pitkin ja lapset sukeltelevat lastenaltaassa. Sitten saunaan ja saunan jälkeen naamat punaisina pukuhuoneeseen. Todella ihania hetkiä nuokin.

Siis näitähän riittää vaikka kuinka paljon. Yhdessä tekeminen on perasta, ja oleminen. Keskustelut , halailut , pienempien kanssa sylittelyt. Hienoa on myös se, että miehen kanssa yhdessä kahdestaan tulee niin harvoin vietettyä aikaa, että sitten kun sitä on tarjolla se on todellista laatuaikaa.

Se, kun oma aikuiseksi kasvava tytär pärjää elämässään. Välit ovat hyvät kaikkien ikävien vaiheiden jälkeen hyvät ja läheiset.