Miksi lihoit?

Parisuhde. Mies oli "feeder". Erottiin kuukausi sitten ja 4 kg lähti jo. 

Rahan puute sekä aika.

Työttömyys johtaa tällaiseen.

Raskauksien myötä. En tiedä miksi raskaudet lihottivat, koska söin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. En ole koskaan ollut kova syömään, mutta ennen raskauksia en myöskään kerännyt painoa ympärilleni, vaan olin suorastaan hoikka. Raskauksien jälkeen painoni on ollut normaalipainon ylärajalla, eikä paino tästä enää laske vaikka kuinka yrittäisi. No, sellaista se on. Enemmän harmittaa kuitenkin se, että raskaudet veivät jostain syystä unenlahjat mennessään. Ehkäpä painonnousulla ja unettomuudella on jotain tekemistä keskenään?

Huono ruokavalio ja liikkumattomuus.

3kk ilman jääkaappia ja keittiötä. Pakko oli hakea valmisruokaa yms. Olen aina painanut 51kg, mutta tämän takia paino nousi +5kg, mutta palautui keittiön saatuamme 51 kiloon.

N34v.

Vaihdevuodet. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Liikkumattomuus. Stressi.

Vierailija kirjoitti:

3kk ilman jääkaappia ja keittiötä. Pakko oli hakea valmisruokaa yms. Olen aina painanut 51kg, mutta tämän takia paino nousi +5kg, mutta palautui keittiön saatuamme 51 kiloon.

N34v.

Olit siis suhteellisen iso vauva?

Olin lihava jo alle kouluikäisenä. Varmaankin lihoin siksi, että söin liikaa, ja se taas kun ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti tarjolla, kun ei ihan köyhiä oltu. En senikäisenä tiennyt, että kannattaisi vähän rajoittaa sitä syömistä. Siksi en ryhtynyt mihinkään toimiin. Se oli vielä sellaista aikaa, että vanhemmat täti-ihmiset varsinkin olivat vain tyytyväisiä, kun lapsi syö hyvin eikä nirsoile. Minulle siis kelpasi ihan tavallinen kotiruoka, ei tarvinnut olla mitään erityisherkkuja tai makeaa.

Olin heikko ja sorruin elämän vaikeuksien edessä. Lapsi kuoli kätkytkuolemaan ja mies jätti kun en surevana ollut enää hauskaa seuraa. Sorruin helpottamaan oloani alkoholillla ja herkuilla. Juomisesta tuli jokapäiväistä suurkulutusta, ja herkkua päälle. Muutama vuosi tätä niin paino oli 55 kg -> 100 kg.

Sitten kun taas pääsin ns. tolpilleni elämässä uudestaan, huomasin että eipä ole helppoa enää painonhallinta kun se paino on kerran päässyt pahasti ylös. Laihtumaan kyllä pystyin, mutta lihoin aina takaisin. Nykyään ei ole enää itsekuria laihduttaa joten olen hyväksynyt että olen ihmisvalas.

Eron jälkeen jouduin muuttamaan inhoamalleni paikkakunnalle, en osaa laittaa ruokaa vain itselleni, iltaisin jätskiä ja karkkia ahdistukseen, päivälliseksi roskaruokaa.

Alamäki alkoi. Olen nyt sitä mieltä että 20 kg ylipaino on sairaus itsessään, aiheuttaa muita sairauksia. Ei ole poliittisesti korrekti mielipide.

Etätyö, liikkumattomuus, herkuttelu.

Suru. En välittänyt enää mistään, itseasiassa en usko että ajattelin että jään edes henkiin kun suunnittelin itsem*rhaa koko ajan. 

Suren vieläkin, mutta nyt jotenkin kiinni elämässä ja paino putoamaan päin. 

Toisaalta traumat, toisaalta masennus. Katkaisin yhteyden traumamuistoihin "vetämällä pään täyteen" ruoalla. Hetkeksi siitä tuli jopa euforinen olo, kun ei tarvinnut tuntea mitään, mutta jälkeenpäin sitäkin suurempi morkkis. Masennus surkeasta elämäntilanteesta taas helpottui "herkuilla", ainoastaan niistä (erityisesti makeasta ja rasvaisesta) tuli edes hetkeksi lämmin ja lohdutettu olo. Muutosta tilanteeseen oli hankala hakea, kun en uskonut paremman tulevaisuuden olevan mahdollinen tai ainakin sen saavuttaminen vaikutti niin suurelta vuorelta, ettei minulla ollut voimia sen kipuamiseen. Suurta osaa minusta ei lopulta edes kiinnostanut, elänkö vai kuolenko.

En ole lihonut, mutta voin silti vastata kaikkien puolesta: kun syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. So simple.

Syömishäiriö +vääränlainen laihdutus, masennus. Jos en olisi laihduttanut ekaa kertaa, olisin nyt varmaan suunnilleen samanpainoinen kuin silloin, eli useita kymmeniä kiloja kevyempi. :( Tässä välissä olen laihduttanut varmasti painoni verran, mutta aina kilot on tulleet takaisin korkojen kera.

Vierailija kirjoitti:

En ole lihonut, mutta voin silti vastata kaikkien puolesta: kun syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. So simple.

Autistille tiedoksi että nyt haettiin syytä miksi noin tapahtui. MIKSI SÖI ENEMMÄN KUIN KULUTTI. 

Olepas hyvä. 

Jo kakarasta asti vaivannut syömishäiriö (ahmimishäiriö), joka alkoi kerätä ylimääräistä vyötärölle masennus- ja psykoosilääkkeiden aloittamisen jälkeen. Ei ollut siinä vaiheessa voimavaroja alkaa hoitaa syömishäiriötä, enkä kyllä olisi edes osannut.

Itsehillinnän puute. Kaikki menee hetken aikaa hyvin kunnes.. lisäksi olen tunnesyöppö. Toisaalta, jos saan hyvän draivin päälle niin saatan pudottaa paljon (10kg) painoa nopeasti. Sekään ei ole terveyden kannalta hyvä. Koskaan en tosin ole ylipainoinen ollut. Mun ei kannata vertailla itteäni "ei tunnesyöppöihin" koska heidän pää toimii niin eri tavalla.

Kysymys sulle:

Miksi aloitit ketodietin ja salilla käymisen, vaikka olit aiemmin ihan siedettävän näköinen? Nyt näytät mieheltä liian isojen lihasten kanssa ja raju diettaaminen on aiheuttanut jo muutenkin vanhentuneen näköiseen ihoosi lisää ryppyjä ja näytät 33-vuotiaan sijasta 45-vuotiaalta? Keskittyisit lapsiisi välillä sen salilla käymisen sijasta. Tiedetään, ettei sun nuorin lapsi osaa vieläkään ajaa polkupyörällä, mutta itse käyt melkein joka päivä rullaluistelemassa, pyöräilemässä tai salilla. Mitä, jos kääntäisit hetkeksi sen oman katseen lapsiisi etkä muitten ihmisten lihomiseen tai omaan peilikuvaasi.

Miksi teit näin itsellesi? Kuvitteletko olevasi joku kuuma fitnesspimu? Ei mene läpi. Nyt joku roti tähän hommaan ja pois tältä palstalta ja lapsen kanssa ulos opettelemaan polkupyöräilyä tai rullaluistelua.

Koska tykkään syödä kuin pikkupossu 😇 kaikki pitää olla mahdollisimman megaa,xxällää jne ja kotiruoka kuorruttaa juustolla ja ylimääräisellä rasvalla. Liian pitkät ruokailuvälit=ahmiminen. Mitä näitä nyt on. Voin tietty syyttää kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta onhan mulla lääkkeet siihen joten xD

N35, 166cm/77kg