Miksi on niin iso juttu jos pariskunta ei nuku samassa sängyssä?
Täällä nousee aina perhepeti(yök mikä sana)-keskusteluissa hirvee myrsky, jos joku uskaltaa kertoa että mies nukkuu jossain toisessa huoneessa eikä vaimonsa vieressä, tai toisin päin. Mikä siinä on niin tuomittavaa? Aina huudetaan että parisuhde kuolee siihen. Miksi? Miksi se samassa sängyssä nukkuminen on teille se parisuhteen avain ja selkäranka?
Meillä mies nukkuu eri huoneessa sen takia, että kuorsaa, puhuu unissaan, pyörii, varastaa peitot, kierii (30kg mua painavampana tää tosiaan vaikeuttaa mun nukkumista) ja haluaa kattoa telkkaria kunnes nukahtaa. Elämästä ja parisuhteesta tuli huomattavasti parempaa kun päädyttiin tähän ratkaisuun. Onko teillä oikeasti esim seksielämä sitä, että puoliunessa sängyssä? Vai jääkö läheisyys siihen, että nukutaan samassa sängyssä?
Vai onko erikseen nukkuminen ok lapsettomalle pariskunnalle, mutta huutoo alkaa siitä, että äiti/isä nukkuu lasten kanssa, ja toinen vanhempi saa nukkua rauhassa jossain muualla?
Kiitos.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 01:00"]
säälin teitä, meillä yöt on niin täynnä kuumaa seksiä
[/quote]
Hienoa. Meillä on yöt täynnä nukkumista. Seksihommat hoidetaan jo ennen nukkumaanmenoa.
minun mielestä nukkuminen ei liity mitenkään seksiin. Meillä on seksiä ihan riittävästi ja nykyään myös untakin.
Minä olen toivottoman herkkäuninen. Jos nukun jonkun vieressä (miehen tai lapsen, ihan sama), herään varmaan 10 kertaa yössä enkä meinaa saada unta uudestaan. Nukun paljon paremmin kun kukaan ei ole vieressä heilumassa. Mies nukkuu paljon vähemmän yössä, tykkää katsoa televisiota ja lukea... ei se onnistu mitenkään jos minä yritän nukkua. En jaksa enää valvoa enkä jaksa olla koko ajan väsynyt. Me olemme paljon onnellisempia kun ei tarvitse koko ajan tapella tästä nukkumisesta ja valojen räpläämisestä jne. Nyt on ihanaa vaan nukkua, etenkin kun lapsetkaan ei ole enää öisin herättelemässä paitsi sairastaessa tms.
Tottakai se olisi ihanaa nukkua hyvin ja sylikkäin jne, mutta en vaan kykene siihen (en ole kyennyt koskaan, vika ei ole nykyisessä miehessäni). Tabu tämä todellakin on enkä todellakaan puhu tästä kodin ulkopuolella.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 01:00"]
säälin teitä, meillä yöt on niin täynnä kuumaa seksiä
[/quote]
Säälit minua, vaikka minulla on riittävästi säännöllistä läheisyyttä ja seksiä. Kuinka paljon säälit niitä ihmisiä, joilla asiat ovat huonosti?
Terv. 3.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 03:34"]
Jokainen nukkukoot tavallaan, itse en voisi kuvitellakaan erillisä sänkyjä vaan minusta on ihana nukkua rakkaan lähellä. Seksiä meillä harrastetaan milloin missäkin, useimmin muualla kuin sängyssä mutta minusta on ihanaa tuntea toisen ihmisen läheisyys öisin.
Mutta siis ihmetyksen aiheena minulla ainoastaa se, että miksi miehenne ei hae lääkäristä apua tuollaiseen "moottorisaha" kuoraamiseen, kun se selkeästi vaikuttaa koko perheen nukkumsjärjestelyihin.
Käsittääkseni hyvin usein kuorsaukseen löytyy apu. Tosin jos syynä ylipaino, eikä kiinnostusta laihduttamiseen niin ei ne lääkäritkään ihmeitä tee.
[/quote]
Meillä mies kävi "kuorsausleikkauksessa" ja päätyi 2 päiväksi teholle. Ne ei ole mitään pikkujuttuja eikä aina edes tehoa. Ylipainoa ei ole, uniapneaa ei ole. Kursaus on.
Minä uskon, että jotkut parisuhteet voitaisiin jopa pelastaa sillä, että nukuttaisiin eri sängyissä. Unen laatu voisi aika monella parantua, se vaikuttaisi mielialasta lähtien kaikkeen, sovittaisiin seksitreffejä toisen luokse, mikä voisi jopa piristää monen seksielämää. Ainakin seksi olisi luultavasti parempaa kuin se, mitä täältäkin saa lukea, että mies puolihorroksessa kömpii päälle ja tyydyttää itsensä.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 11:38"]
minun mielestä nukkuminen ei liity mitenkään seksiin. Meillä on seksiä ihan riittävästi ja nykyään myös untakin.
Minä olen toivottoman herkkäuninen. Jos nukun jonkun vieressä (miehen tai lapsen, ihan sama), herään varmaan 10 kertaa yössä enkä meinaa saada unta uudestaan. Nukun paljon paremmin kun kukaan ei ole vieressä heilumassa. Mies nukkuu paljon vähemmän yössä, tykkää katsoa televisiota ja lukea... ei se onnistu mitenkään jos minä yritän nukkua. En jaksa enää valvoa enkä jaksa olla koko ajan väsynyt. Me olemme paljon onnellisempia kun ei tarvitse koko ajan tapella tästä nukkumisesta ja valojen räpläämisestä jne. Nyt on ihanaa vaan nukkua, etenkin kun lapsetkaan ei ole enää öisin herättelemässä paitsi sairastaessa tms.
Tottakai se olisi ihanaa nukkua hyvin ja sylikkäin jne, mutta en vaan kykene siihen (en ole kyennyt koskaan, vika ei ole nykyisessä miehessäni). Tabu tämä todellakin on enkä todellakaan puhu tästä kodin ulkopuolella.
[/quote]
Täällä toinen samanlainen...
Miehellä on oma makuuhuoneensa parisängyllä, minulla omani. Vieraille puhumme makuuhuoneestani työ- ja vierashuoneena, koska en jaksa ryhtyä selittämään tilannettamme. En nuku, jos vieressä on joku toinen, ihan kuka tahansa, paitsi jos olen täydellisen rättiväsyneen uupunut. Lasten ollessa pieniä yritimme nukkua samassa huoneessa, mutta kuukausien "valvomisen" eli 15 min pätkäunien jälkeen vaihdoin omaan huoneeseen. Autuus!
Mun elämässä ehkä hienoimmat hetket ovat kun herään yöllä ja puolisoni on siinä vierellä nukkumassa, paijaan/pusuttelen häntä ja sanon kauniita asioita, sitten jatkan nukkumista siinä lähellä, se vaan on niin ihanaa, päivällä muistelen niitä hetkiä, kun ovat niin kovin helliä. ymmärrän hyvin että täytyy nukkua toisessa huoneessa, jos unet kärsivät puolisosta. Minulle erillään nukkuminen olisi suuri menetys, yöllistä ihanuutta ei voi mikään korvata, se on niin erilaista kun muu läheisyys.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 08:11"]
Mä en tiedä ketään, ketkä nukkuvat eri huoneissa/eri sängyissä, paitsi jos tekevät pesäeroa.
[/quote]
Et tiedä, koska näistä asioista ei puhuta. Aika erikoista, että näin arkinen asia on tabu.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 08:11"]
Mä en tiedä ketään, ketkä nukkuvat eri huoneissa/eri sängyissä, paitsi jos tekevät pesäeroa.
Meillä vanhemmat nukkuivat aina samassa sängyssä, lapset omissa sängyissä. Äiti ei halunnu perhepetiin, koska pelkäsi kiepsahtavan lapsen päälle, joten siksi aina nousi sängystä myös imettämäänkin.
Minä ja mieskin nukutaan samassa sängyssä, vaikka mies kuorsaa törkeän lujaa, minä kierin ja vien peiton. Mutta minä rakastan nukahtaa oman rakkaan mieheni viereen. Eikä meilläkään lapset nuku meidän sängyssä, juurikin samasta syystä kuin äidilläni. En uskalla imettää, pelkään nukahtavani ja kiepsahtavan päälle. En edes muista, koska meillä olisi edes sängyssä viimeksi seksiä harrastettu, aika harvoin. Se tehdään kaikkialla muualla useammin, viimeksi vissiin pesukonetta vasten, kun pienimmät nukkuivat ja vanhin katsoi piirrettyjä :D
[/quote]
Tämä myös huvitti minua. Mitä ilmeisemmin olet erittäin sikiä... sikeäuninen tapaus, jota ei kuorsaava mies haittaa.
Kaikki herkkäuniset eivät ole eroamassa vaikka eri sängyissä nukkuvatkin.
T. Kuorsaavan miehen kanssa 20 vuotiaasta asti milloin missäkin nukkunut äiti 40 v.
Mä en tiennytkään, että jotkut pitävät eri huoneissa nukkumista jotenkin erikoisena, koska meille se on niin luontevaa. Eikä vaikuta läheisyyden ja seksin määrään - sitä on tarpeeksi.
Kyllä se on tabu. Siitä ei juurikaan puhuta, paitsi täällä av:lla tietysti haukutaan nimettömänä.
Meillä mies nukkuu eri kerroksessa kuin muu perhe. Kuorsaus on niin karmivaa, ettei voida yöpyä lomillakaan samassa huoneessa. Meillä on ollut omat makuuhuoneet noin 10 vuotta. Heti kun oltiin siirrytty niihin, seksielämä ja muukin elämä rupesi kukoistamaan, kun sain nukkua hyvin. Aivan mahtava juttu ja suosittelen kaikille, joille sopii yksin nukkuminen.
säälin teitä, meillä yöt on niin täynnä kuumaa seksiä
En ole pitänyt sitä koskaan outona, osittain siksi, että mekin nukumme miehen kanssa eri makuuhuoneissa, jopa eri kerroksissa. Syy on se jo täälläkin mainittu kuorsaaminen, joka ei ole mitään pientä hurinaa, vaan sellaista koko talon läpi resonoivaa, moottorisahan ääneen verrattavaa melua. Nukkuminen samassa tilassa ei yksinkertaisesti ole mahdollista edes korvatulpat korvissa.
Tämä ei kuitenkaan vähennä keskinäistä rakkauttamme, eikä vaikuta perhe-elämäämme muuten millään lailla. Olemme yhdessä valveillaoloaikaan niin paljon (mm. perheyritys), että maltamme yöksi vetäytyä omiin makuuhuoneisiimme.
Jokainen nukkukoot tavallaan, itse en voisi kuvitellakaan erillisä sänkyjä vaan minusta on ihana nukkua rakkaan lähellä. Seksiä meillä harrastetaan milloin missäkin, useimmin muualla kuin sängyssä mutta minusta on ihanaa tuntea toisen ihmisen läheisyys öisin.
Mutta siis ihmetyksen aiheena minulla ainoastaa se, että miksi miehenne ei hae lääkäristä apua tuollaiseen "moottorisaha" kuoraamiseen, kun se selkeästi vaikuttaa koko perheen nukkumsjärjestelyihin.
Käsittääkseni hyvin usein kuorsaukseen löytyy apu. Tosin jos syynä ylipaino, eikä kiinnostusta laihduttamiseen niin ei ne lääkäritkään ihmeitä tee.
Kutonen vastaa, että apua kuorsaukseen on haettu. Mies ei ensinnäkään ole kiloakaan ylipainoinen, vaan kuorsaaminen johtuu muista syistä. Sitä on tutkittu erilaisin lääkäristä saatavin laittein (käytetään kotona öisin muutaman yön ajan) ja kun uniapneaa ei ollut, kokeiltu hoitaa esim. leuan asentoa korjaavilla apuvälineillä. Puhumattakaan lukemattomista apteekista saatavista suihkeista ja vaahdoista ja mitä näitä käsikauppalääkkeitä nyt on.
Nämä ovat kaikki olleet aika pitkiä ja aikaavieviä prosesseja, kalliitakin. Vielä voisi kokeilla kuorsausleikkausta (esim. http://www.mehilainen.fi/terveyspalvelut/palvelut/364/kuorsausleikkaus) mutta sekään ei ole sataprosenttisen varma hoitomuoto ja leikkaus on kuitenkin aina leikkaus kaikkine riskeineen.
Pidämme siis tällä hetkellä asiasta mietintäpaussia ja nukumme tyytyväisinä omissa huoneissamme. Kuten jo aiemmin sanoin, vietämme ihan täyspainoista elämää tälläkin hetkellä. :)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 01:00"]
säälin teitä, meillä yöt on niin täynnä kuumaa seksiä
[/quote]
Ei äytä olevan, kun roikut klo 01:00 täällä.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 03:50"]
Kutonen vastaa, että apua kuorsaukseen on haettu. Mies ei ensinnäkään ole kiloakaan ylipainoinen, vaan kuorsaaminen johtuu muista syistä. Sitä on tutkittu erilaisin lääkäristä saatavin laittein (käytetään kotona öisin muutaman yön ajan) ja kun uniapneaa ei ollut, kokeiltu hoitaa esim. leuan asentoa korjaavilla apuvälineillä. Puhumattakaan lukemattomista apteekista saatavista suihkeista ja vaahdoista ja mitä näitä käsikauppalääkkeitä nyt on.
Nämä ovat kaikki olleet aika pitkiä ja aikaavieviä prosesseja, kalliitakin. Vielä voisi kokeilla kuorsausleikkausta (esim. http://www.mehilainen.fi/terveyspalvelut/palvelut/364/kuorsausleikkaus) mutta sekään ei ole sataprosenttisen varma hoitomuoto ja leikkaus on kuitenkin aina leikkaus kaikkine riskeineen.
Pidämme siis tällä hetkellä asiasta mietintäpaussia ja nukumme tyytyväisinä omissa huoneissamme. Kuten jo aiemmin sanoin, vietämme ihan täyspainoista elämää tälläkin hetkellä. :)
[/quote]
Meillä kuorsausleikkaus tehty ja auttoi kuukauden.
Vituttaa tuollaiset besserwisserit, jotka tulee nillittämään, että miksi ei ole tehty mitään ja blaa blaa. Kaikki on tehty, nielurisat leikattu ja kuorsausleikkaus tehty ja ylipainoa ei ole. Silti kuorsaa.
Mutta toisaalta, parisuhde varmaan kukoistaa paremmin meidän välillä, kun kumpikin ymmärtää, että vain yhtä ja ainoaa tapaa elää ei ole. Sitä nämä nillittäjät ei ymmärrä. Heillä se elämä voi olla vaikeaa, kun tajuavat, että kaikkea ei voi hallita ja kaikkeen ei ole naps-ratkaisua. Elämässä joutuu aika lailla luovimaan.
Me nukumme vaihtelevasti eri huoneissa tai samassa huoneessa. Yleensä mies nukkuu alkuyön mun vieressä, mutta häädän hänet siitä kun otan vauvan yöllä viereen. Näin minä saan maksimoitua yöuneni, kun vauva on vieressä eikä kuitenkaan ole ahdasta. Väitän, että kyllä se parisuhde ennemmin väsymyksestä aiheutuvaan riitelyyn ym kuolisi...
Mä en tiedä ketään, ketkä nukkuvat eri huoneissa/eri sängyissä, paitsi jos tekevät pesäeroa.
Meillä vanhemmat nukkuivat aina samassa sängyssä, lapset omissa sängyissä. Äiti ei halunnu perhepetiin, koska pelkäsi kiepsahtavan lapsen päälle, joten siksi aina nousi sängystä myös imettämäänkin.
Minä ja mieskin nukutaan samassa sängyssä, vaikka mies kuorsaa törkeän lujaa, minä kierin ja vien peiton. Mutta minä rakastan nukahtaa oman rakkaan mieheni viereen. Eikä meilläkään lapset nuku meidän sängyssä, juurikin samasta syystä kuin äidilläni. En uskalla imettää, pelkään nukahtavani ja kiepsahtavan päälle. En edes muista, koska meillä olisi edes sängyssä viimeksi seksiä harrastettu, aika harvoin. Se tehdään kaikkialla muualla useammin, viimeksi vissiin pesukonetta vasten, kun pienimmät nukkuivat ja vanhin katsoi piirrettyjä :D
Se johtuu mielikuvituksen puutteesta. Keskivertopariskunta kiksaisee vain peiton alla just ennen nukahtamista.