Lue keskustelun säännöt.
Miten tunnesyömisestä voisi päästä eroon?
07.05.2013 |
Monet sanovat pulskistuvansa hyvinä aikoina ja laihtuvansa huonoina. Minulla on toisin päin, sillä huonoina aikoina ratkean syömään suruuni. Nyt pari viime vuotta ovat olleet töiden ja parisuhteen kriisin takia tosi stressaavia, ja olen lihonut yli 15 kiloa sinä aikana. Olen nyt kokoa 168/85, mikä on järkyttävää. En mahdu edes vaatteisiini enää ja olo on huono.
Ongelma piilee siinä, että kun syömisvimma iskee, ei sitä pysäytä mikään. Voin tehdä hyvinä päivinä hienoja päätöksiä olla syömättä roskaruokaa, ja hioa suunnitelmia mässäilykohtausten estämiseksi, mutta kun syömishimo iskee, kaikki aiemmat ajatukset tuntuvat turhilta. Saatan tyhjentää puoli jääkaappia yhdessä illassa. Jäätelöpaketillista kauhoessa saatan ajatella, että tämä kyllä riittää, mutta kulhon tyhjennyttyä haen välittömästi lisää.
Olen yrittänyt mm. sitä, että täytän kaapit hedelmillä pullan ja karkin sijaan. Tämä johtaa vain siihen, että lähden vaikka keskellä yötä ABC:lle ostoksille. Hedelmätkin maistuvat, mutta samaa tyydytystä niistä ei saa kuin roskaruuasta.
MITEN tällaisesta voi päästä eroon?? Itsehillintäni on ilmeisen huono, ja kaikki onnistuneetkin yritykset laihduttaa johtavat vain jojoiluun.
Kommentit (4)
Tuohon kun saisi lääkkeen niin täälläkin olisi yksi onnellinen.
Mullakin siis juuri noin päin, että onnellisena ei ruoka maistu ja taas ahdistuneena iskee tuollainen syömisvimma.
Olen ikäni ollut hoikka, eikä kukaan siksi ymmärrä että toisinaan lihon muutaman kilon viikossa noina syömiskausina. Kromi-tabletit ovat auttaneet aika paljon makeanhimoon. Tai sitten hyvän kirjan lukeminen tai muu homma, missä keskittyy ja mistä nauttii. Mistä käsillä tekemisestä pidät? ristikoista, virkkaamisesta, palapeleistä, sudokuista, tietokonepeleistä?
Tuossakin on kyllä ongelma se, että on ensin vain pakotettava itsensä irti jääkaapista ja sitten ryhdyttävä mielenkiintoiseen puuhaan. On siis otettava oikein ajatuksella itsensä "kiinni" - haluanko todella syödä litran jäätelöä? Miten hieno tunne tulee, kun nyt vastustan tämän puoli tuntia herkkujen himoa?
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen on epailematta oikeilla jaljilla. Mulla on ollut (ja on edelleen, joskin vahan paremmin hallinnassa jo) sama ongelma ja ainoa todellinen apu tohon tuntuu olevan se, etta ne tunteet kohtaa sellaisenaan ja hyvaksyy. Siis sen ahdistuksen/stressin/vasymyksen jne. ja tunnustelee, milta ne tuntuu ilman, etta yrittaa keinolla milla hyvansa (eli silla syomisella) paasta niista eroon. Mutta vaikeaahan tuo silti on. Ahdistusta ja muita ikavia tunteita kun ei elamasta saa poistettua taysin, niin niiden kanssa on parempi opetella elamaan ilman, etta ne aiheuttavat syomispakkomielteen.
mulla auttoi konjak-laihdutusvalmiste
- perunalastutkin heitin eilen roskiin, kun kuivuivat tarpeettomina-
ps KONJAK-maksaa 50 e purkki...
Oletko yrittänyt tuon ahdistukseensyömisenvimman hiipiessä päälle kysyä itseltäsi että miltä minusta tuntuu? Yrität selvästikin vain turruttaa tunteesi sen sijaan että uskaltaisit kohdata ne sellaisenaan. Tunteet tulevat ja menevät, niitä voi käsitellä. Jos ne uskaltaa kohdata, ne eivät tapa. Jos ne aina hukuttaa johonkin, ne rysähtävät joskus korkoa kasvaneena hillittömänä hallitsemattomana ryöppynä päälle.